Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely on avautunut Tennispalatsissa. Muotoilua, kuvataidetta, arkkitehtuuria ja valokuvausta vuosilta 1917-68 esitellään rinnan ja limittäin. Jännällä tavalla näyttely sopii Suomi 100 -juhlavuoteen. Voi peilata nykyhetkeen modernismin aatetta, jossa kansainvälisyys, yhteys maailmalle, oli tärkeä ideologia. Aikakauden eteenpäin katsova asenne välittyy hyvin näyttelyssä, joka on auki 30. heinäkuuta asti. HAMin lisäksi näyttelyä ovat olleet kokoamassa Designmuseo, Arkkitehtuurimuseo, Suomen valokuvataiteen museo sekä Alvar Aalto -museo. Cinq musées présentent une exposition La vie moderne! à Tennispalatsi. L’internationalité était une idéologie importante du modernisme: le design, l’art, l’architecture et la photographie dessinaient ensemble le monde. Dans l’exposition les differents domaines se juxtaposent. Le design avait beaucoup d’importance dans le développement du pays pour un État-providence. Ouvert jusqu’au 30 juillet.
..jatkoa edelliseen. Lisää taitureita, joiden maailmaan olemme saaneet kurkistaa:
Kestävää, eettistä muotia ja kriittistä, mutta inhimillistä ajattelua
Bloggauksessa on kiitettävä myös monia PR-ihmisiä, mutta se onkin aivan oma lukunsa. On ollut kiva tutustua myös muihin bloggajiin matkoilla ja tilaisuuksissa. Olen löytänyt Stellan blogin, Vastaisku ankeudelle-blogin ja monia kivoja ruokablogeja. Pidän niissä erityisesti siitä, että ne ovat niin erilaisia kuin omani. On kiva seurata toisenlaisia maailmoja.
Parhaat asiat, joita olen bloggauksessa kohdannut, ovat -tietenkin- ihmiset. Henkilöt yritysten taustalla kiinnostavat minua suunnattomasti. On myös jännää havainnoida, mitkä asiat yhdistävät tai erottavat lahjakkaita taiteilijoita ja yrittäjiä. Näin jälkikäteen voin nähdä haastatteluissa jonkinlaista johdonmukaisuutta. Pitkäjänteisyys, luovuus, halukkuus oppia ja tietenkin lahjakkuus yhdistävät näitä yrittäjiä. Jokaiselta haastateltavalta tunnen oppineeni jotakin uutta, sillä kaikilla oman oma lähestymisensä ympäröivään maailmaan ja tekemiseensä.
Tästä aloitimme vuosi sitten:
Blogini punaisia lankoja ovat yrittäjyys, design, taide, kestävä kehitys ja Ranska
Lukijapalautteessa olen saanut kiitosta naisnäkökulmasta, journalistisesta otteesta ja kauniista kuvista
Yöttömän yön pop upiin on valittu harmonisesti tuotteita Arelan, MoiMoin, Month Of Sundaysin ja Terhi Pölkin mallistoista. Värimaailmat ja tuotteiden laatutaso komppaavat toisiaan enemmän kuin kauniisti: täällä on aikaa kokoontua kahden viikon ajan tästä päivästä lähtien! Aukioloajat Unioininkatu 25:ssä arkisin 11-19 ja viikonloppuisin 11-17. Samoilla hoodeilla on myös jo viisivuotias Lumi Supermarket. Les quatre marques: Arela, MOIMOI, Month Of Sunday et Terhi Pölkki se présentent pendant deux semaines dans un pop-up à Unioninkatu. La qualité, les lignes pures et les couleurs harmonieuses se rencontrent à Unioninkatu 15. Du lundi au vendredi 11-19, samedi-dimanche 11-17. Juste à côté vous trouverez Lumi Supermarket Store.
Otin vihdoin aikaa lukea Marimekko – suuria kuvioita -kirjan. Opuksen ansiona on kotimarkkinoilla maineeltaan järkälemäisen yrityksen valottaminen monilta puolilta. Haastatteluja on pyydetty keskeisiltä yhtiön historiaan vaikuttaneilta tahoilta. Osa heistä on puhunut suorasanaisestikin ja eri katsantokannoille on annettu kirjassa kiitettävästi tilaa henkilöitä tai tapahtumia riepottelematta. Itseäni kiinnosti kuka kulloinkin on istunut hallituksessa, miten toimintatavat muuttuivat eri toimitusjohtajien alaisuudessa ja mikä lienee Marimekon tulevaisuuden suunta. Yritys kietoutuu suomalaisarkeen ja siksi kirja on hyvin kiinnostavaa luettavaa.
Kirjassa käsitellään yrityksen tärkeimmät hetket perustamisesta viime vuoteen. Yritykseen on mahtunut voimakkaita persoonia, erilaisia näkemyksiä ja talouden ailahtelujen painetta. Toimitusjohtaja Mika Ihamuotilan sitaatti kiteyttää Marimekon tuotteiden värikkään hengen:
”Marimekko on protesti näyttämisen, kylmyyden ja ylpeyden ylellisyydelle.”
Mutkaton muotoilu ja ilakoiva värimaailma ovat merkin perimää. Kaikilla meillä on jokin suhde Marimekon maailmaan. Koululaisina luokkani tytöt olivat taksvärkissä Herttoniemen konttorilla, koska koulukaverini äiti työskenteli yrityksessä. Samat vaalealattiaiset tilat painosaleineen tulivat tutuksi myöhemmin monien toimittajakäyntieni kautta. Minusta Marimekossa henki aina dynaaminen tunnelma, jota auloissa roikkuvat komeat kuosikankaat komppasivat.
Kotonani kasvoin värikkäiden marikankaiden ympäröimänä: niitä oli verhoina, seinäkankaina, pöytäliinoina, päiväpeittoina ja vaatteina. Olin lapsena niin Marimekon kyllästämä, että omaan kotiini en yrityksen tuotteita aluksi hankkinut, sittemmin kankaat ovat värittäneet juhliamme pöytäliinoina.
”Menestyjät aloittavat lamassa. He uskaltavat. Se tarkoittaa työtä, työtä ja työtä.” /Kirsti Paakkanen
Toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen puhui Marimekosta ja Suomen kansasta suurin sanoin. Kansa oli auttanut Paakkasta nostamaan Marimekon laman kourissa menestykseen, Marimekko puolestaan oli pettänyt kansan plagiaatiokohuissa. Kirja Marimekko – suuria kuvioita paljastaa monta kiinnostavaa puolta koko suomalaisesta design-kentästä. Paakkasen ajatukset suomalaisesta osaamisesta ja laadun myymisestä ovat edelleen erittäin kirkkaita ja ajankohtaisia. Osaamisen taso on huikea, mutta vierestä ei aina osata etsiä. Jarrutellaan väärissä kaarteissa, Paakkanen korosti laman aikana isosti tekemistä.
Olen huomannut yleisen hyväntahdon toivomuksen Marimekkoa kohtaan: sille toivotaan onnea ja menestystä.
Mallisto mallistolta sitä toivoo, että nytkähdys nostalgiasta nykyhetkeen olisi vielä näkyvämpi.
Istuvuuksissa ja kankaiden laskeutuvuudessa on tapahtunut luovan johtajan Anna Teurnellin ja tj. Tiina Alahuhta-Kaskon kaudella selvää edistystä. Myymälät ovat aina olleet ilmavia ja värikylläisyydessään kutsuvia. Hieno design-perintö kulkee tietynlaisena nostalgiana mallistoissa. Ensi syksyyn on valittu kovin 70-lukulainen linja, joukossa on moderneja, houkuttelevia vaatekappaleita.
Gloria-lehden perustaja Riitta Lindegren kuvaili Marimekon vaatteita mielestäni mainiosti sanomalla, että eri alojen naiset voivat niihin pukeutuneina mennä hyväksytysti hyvin pukeutuneena aamu-tv:n sohvalle. Yleinen tunnistettavuus ja suomalaiseen makuun istuva minimalistisuus ovat varmasti monen mieleen. Itse pidän väreistä ja niiden rohkea käyttö on tervetullutta mari-energiaa.
Lisähuomiot
Irrallisena kommenttina mainitsisin kirjan osiot, joissa törmätään pörssiyhtiöiden viestintään (, jossa toki on omat lainalaisuutensa). ”Yhtiön kanta on, että emme sano mitään, mutta tämä täytyy kuitenkin kirjata”. Kun viestinnän ja tuotannon toivotaan olevan yhä läpinäkyvämpää, voisi se modernisoitua monissa organisaatioissa edes läpikuultavaksi. Jos toisaalla kerrotaan ”tarinaa” ja toisaalla vaietaan, ei uskottavuus ole kummoista – tämä vain sivusointuna, eikä säie koskenut Marimekon viestintää. Marimekon tarinaa on saatu käsitellä kirjassa reilusti eri puolilta ja vaikeuksiakin esiin tuoden. Yritysten viestinnän täytyisi olla kuin Mika Ihamuotilan twitter-tili: asiaa ja inhimillisyyttä samassa osoitteessa. Sillä tarinat syntyvät, eivät kaavamaisella pakoilulla.
Toinen juonne, joka nousi kirjassa esiin on (talous)lehtien valta. Ei ole merkityksetöntä millä tavalla yrityksistä kirjoitetaan. Niin viestintä kuin tiedonvälitys ovat vallan välineitä, joissa sanoilla on suurempi merkitys kuin niiden käyttelijät aina muistavat tiedostaakaan.
Tapasin suunnittelija Terhi Pölkin ja Coco-koiran kirkkaana pääsiäisen jälkeisenä aamuna hiljaisessa Kruununhaassa. Pölkin vuonna 2011 perustama kenkämerkki on ottanut askelia kansainvälistymiseen ja minimalistinen pohjoismainen suunnittelu on vastaanotettu hyvin USA:ssa ja Kanadassa. 1. kesäkuuta Stockmannille aukeaa pop-up –shop, josta saa Pölkin puukenkiä. shop.terhipolkki.com
”Kenkiä ei maailmasta varsinaisesti puutu”
Terhi Pölkki opiskeli London College of Fashionissa Wetterhoffin (Hämeen ammattikorkeakoulun) jälkeen. Muotiopinnoista haaveilleena hän oli saanut kenkämyyjänä työskenteltyään sysäyksen hakea opiskelemaan jalkinesuunnittelua.
”Minulle sopii suunnittelijana ja persoonana käytännön näkökulma, tämä on enemmän tuotemuotoilua kuin vaatesuunnittelu”, Pölkki kertoo. Lontoossa opitun esteettisen lähtökohdan yhdistäminen suomalaiseen funktionaalisuuteen tuottaa minimalistisia kenkiä.
Työskenneltyään lontoolaisessa high street -kenkäsuunnittelussa joidenkin tehdasolojen näkeminen sai Pölkin valitsemaan läpinäkyvän tuotannon, jota avataan merkin nettisivuilla. ”Aloittaessani ajattelin, että mukana täytyy olla ekologinen aspekti ja Euroopassa tuottaminen.” Pölkki lähestyy eettisyyttä uudesta kulmasta: vastuu ei ole vain kuluttajilla, koska halpoja tuotteita kuluttavat massat määrittävät markkinoita. Suunnittelijalla on ambitiota valmistaa tuotteensa niin, että tiedetään kuka ne on valmistanut, missä ja mistä materiaaleista.
”Koen olevani vielä matkalla”
Pölkki kommentoi suunnittelijan taivaltaan. ”Pienessä maassa on helppo tulla tutuksi ja siitä voinkin olla tyytyväinen. Suurimmat haasteet ovat kansainvälisessä myynnissä ja kuinka tuotteet löydetään.” Hän pitää sitoutuneiden yhteistyökumppaneiden löytymistä erityisen tärkeänä. Kaupallisuuden hän kokee oppineensä itse työn kautta.
Toteutuneita merkkipaaluja ovat avaus Amerikan markkinoille ja kesäkuinen pop-up -shop Stockmannin tavaratalossa. Omaan yrittäjyteen oli hyvä kasvaa Lontoossa, jossa sai tutustua tuotannon sykleihin. ”Vielä 2008 oma yritys tuntui pelottavalta, vieraalta ja oudolta, mutta saatuani työkokemusta, se alkoikin tuntua mahdolliselta.” hän kertoo. ”Yrittäjänä näkee työn tuloksen ja on tiettyä vapautta. Vapaus ja vastuu painavat yhtä paljon.”
Suurta muutosta businekseen on tuonut myös digitalisoituminen. Perinteisen lehdistön merkitys on pienentynyt, kun vaikkapa Instagramilla on kasvavaa vaikutusta.
”Koskaan ei ole tuntunut, ettei olisi kiva tulla töihin!”
Oma lempikenkäsi? Käytän mallistoni umpipuukenkiä aina töissä, ne sopivat kesään ja talveen.
Esikuvasi alalla? Tanskalainen kenkäsuunnittelija Camilla Skovgaard opetti minua Lontoossa. Hän oli myös perustanut oman merkin. Camilla edusti minulle vahvuutta ja voimaa, sillä hän on joutunut osittaisen kuuroutensa vuoksi tekemään asioita eri tavalla.
Muotimuisto? Minulla oli hip-hop vaihe pukeutumisessani.. Ja Lontooseen lähtö oli tärkeä päätös. Se liittyi myös muuhun, suurkaupunkielämään. Siellä sain oppia muilta opiskelijoilta ja opettajilta.
Terhi Pölkki dessigne des chaussures pour les femmes. Elle a étudié à Londres à London College of Fashion après ses études à l’école de Wetterhoff, Finlande. Après avoir travaillé aux marques ”high street” à Londres, Terhi Pölkki a lancé sa propre marque, qui porte son nom. Elle nomme ses chaussures après les gens qu’elle connaît: par exemple un technicien, Peter, a donné le nom pour les souliers aux rubans, la fille d’une copine pour un autre modèle.
”C’est ma responsabilité de décider que le produit est écologique.”
Pölkki parle de la transparence de la fabrication. On fabrique ses sabots en Finlande et les chaussures en cuir au Portugal. Sa marque a pris les premiers pas dans le marché américain, en juin on ouvre un pop-up store au grand magasin de Stockmann à Helsinki. La boutique en ligne: shop.terhipolkki.com
R/H kuuluu nouseviin suomalaismerkkeihin. Sen suunnittelijoille Hanna Riiheläiselle ja Emilia Hernesniemelle vastuullisuus lähtee juuri suomalaisuudesta. Merkin vaatteet valmistetaan 50 kilometrin säteellä suunnittelustudiosta. Tapasin Emilian R/H:n liikkeessä osoitteessa Fredrikinkatu 18. rh-studio.fi
Riiheläinen ja Hernesniemi opiskelivat samaan aikaan Taideteollisen korkeakoulun vaatetuksen laitoksella. Riiheläinen oli puhunut merkistä jo opintojen aikana. He päättivät käyttää maisteriopintojen loppuajan merkin kehittelyyn. Hernesniemen lopputyö käsitteli markkinoiden analyysiä Suomessa ja merkin suunnitelmaa viiden vuoden päähän. Joitakin lopputyön printtejä on jäänyt mallistoon edelleen elämään.
”Aloitimme vahvasti intuitiolla, mutta liikevaihtoa tuli heti.”
Hernesniemi kuvaa R/H:n suunnittelijoita sekä persoonina että osaajina hyvin erilaisiksi. Hanna Riiheläisen vahvuutena on naistenvaatesuunnittelu ja siinä yksinkertaistaminen, Emilia Hernesniemellä puolestaan konseptuaalinen puoli trendinrakennuksesta kansainvälisille markkinoille lähtemiseen.
Hernesniemi oli opintovuosien aikana Berliinissä työskentelemässä Agency V PR-toimistossa, joka järjesti pressipäiviä Pariisiin ja Lontooseen sekä näytöksiä Kööpenhaminan muotiviikoille. Siellä hän näki kuinka asioita tehdään. Ja nimenomaan kuinka asioita toteutetaan, eikä vain puhuta, että on vaikea tehdä.
”Ihmiset ovat maaginen juttu”
R/H-merkillä on kaksitoista mallistoa takanaan. Hernesniemi kuvaa, että kymmenen malliston aikana vaatemallistojen toimivuus mitataan. Kun töitä on tehty usempi vuosi todella paljon, pystyvät suunnittelijat nyt tekemään tavallista työpäivää. Aikaan saadaan paljon ilman erityisiä sääntöjä. Kun yrityksessä on hyviä tyyppejä työskentelemässä, niin ihmiset lähtevät aidosti mukaan. Aluksi suunnittelijat olivat kaksin, nyt työntekijöitä on yhteensä viisi.
”Yritämme koko ajan rakentaa tekemistämme kodikkaammaksi.”
Liiketoimintasuunnitelman tekeminen oli vaikeaa. Rahoitusta saatiin Finnveralta, lainana pankilta ja vanhemmilta. Hernesniemi kertoo, että ensimmäisen vuoden aikana he tekivät virheen, jota eivät enää toistaisi eli eivät maksaneet itselleen palkkaa. Vaatetusyrittäjällä täytyy olla paljon vahvuuksia, ja lukemattomien asioiden täytyy olla kunnossa. Mutta nimenomaan maagisena Hernesniemi kuvaa sitä, että ihmiset lähtevät mukaan ostamaan merkin tuotteita.
Hernesniemi puhuu kauniisti asiakkaistaan: kuinka tekijät kunnioittavat ja ymmärtävät naisia ja haluavat tuottaa vaatteillaan heille iloa. Hän näkee R/H:n rakentuvan naisten yhteisöksi.
”Vaatteemme vahvistavat naisen identiteettiä, ei tarvitse olla tietynlainen astuakseen sisään liikkeseemme.”
Merkin asiakaspohja onkin laaja. R/H:n tuotteita myydään samanaikaisesti newyorkilaisissa pikkuputiikeissa ja rovaniemeläisille rouville. Tarkoituksena on korostaa naisten parhaita puolia. Esimerkiksi korotettu vyötärö tuo sääret esiin. Trikoo puolestaan materiaalina on mukava, mutta mietityillä leikkauksilla asu on silti pukeva.
”Vastuullisuus lähtee suomalaisuudesta”
R/H:n käyttämä trikoo valmistetaan Orivedellä, myös puolet painotyöstä tehdään Suomessa. Materiaalivalinnat tukevat laadukkuudessa tuotteiden pitkäikäisyyttä ja suunnittelu on ammattilaisen työtä, jonka taustalla on koulutusta ja kokemusta.
Tuotantotapojen on pakko näkyä myös hinnassa, mutta kun hinnanmuodostus perustellaan asiakkaille, eivät tuotteet tunnu enää kuluttajistakaan kalliilta. New Yorkissa alkoi ensitunnustelujen jälkeen herättää kiinnostusta se, että tuotteet on todella tuotettu 50 kilometrin säteellä merkin suunnittelustudiolta. ”Emme ole pyrkineet ratsastamaan lähituotannolla, vaan se on luonnollinen tapamme toimia.” Hernesniemi kertoo.
”Olemme kasvaneet aikuisiksi merkin myötä”
”Se varmasti tulee näkymään brändissäkin. Oman pukeutumisen muuttuvat tarpeet heijastuvat merkin kehityksessä.” Hernesniemi kertoo.
Tällä hetkellä R/H työstää vuoden 2017 A/W eli syys-talvimallistoa. Kumpikin suunnittelija ideoi ensin omissa oloissaan. Viimeeksi yhteistä inspiraatiota löytyi Shanghain työmatkalta. Enää ajatusten jakamiseen ei tarvita valtavaa kuvamateriaalia, vaan suunnittelua jaetaan verbaalisesti. Hanna jatkaa ideoinnin jälkeen vaatemallien, Emilia printtien ja asusteiden parissa. Yhdessä työskennellessä suunnittelijan egosta joutuu luopumaan. Molemmat kunnioittavat toisen työtä ja tietävät kuinka nopeasti tuotanto täytyy saada käyntiin. Siksi malliston loppuvaiheen kuratointia tehdään yhteisymmärryksessä.
Suomi tuntuu näyttäytyvän maailmalla yhä kiinnostavampana. Lähitulevaisuudessa R/H tähtää Aasiaan, jonne merkin estetiikka istuu hyvin. ”Pienenä yrityksenä pystymme tekemään nopeita päätöksiä. Kun miettii, kuinka nopeassa tahdissa omassa maassamme ja globaalisti on tapahtunut muutoksia, on ehkä turhakin ajatella kovin pitkällä tähtäimellä.” Hernesniemi mietiskelee tulevaa, ”teemme asioita, jotka tuntuvat hyviltä.”
Les designers Hanna Riiheläinen et Emilia Hernesniemi de la marque R/H sont de la nouvelle génération des designers finlandais. Elles se sont connues pendant leurs études à l’Université d’Aalto et ont établi leur entreprise il y six ans. Les vêtements de R/H semblent habillés même s’ils sont très confortables. ”Nos tenues renforcent les femmes.” raconte Hernesniemi. Les vêtements viennent de 50 km d’Helsinki où elles travaillent et le jersey est fabriqué en Finlande. La boutique de R/H en ligne: rh-studio.fi
Suomalainen lasitaide on aidosti omaperäistä. Selkeälinjainen kauneus ja mutkattomuus viehättävät Riihimäen lasin Rulla-maljakoissa. Sitä on valmistettu kolmessa eri koossa, myös sinisenä. Pidän maljakoiden meripihkan sävystä, omiini laitoin ruusunmarjoja.