Quand on rêve de quelque chose très fort, parfois ça peut se réaliser! On avait passé une journée tranquille au Musée Gustave Moreau, et le soir nos filles nous ont parlé de leur idole Lisa de Blackpink qui est aussi à Paris. Combien de fois j’avais entendu la même phrase: nous ne la verrons jamais de notre vie. J’ai pris mon appareil de photo et on a réalisé leur rêve et elles l’ont vue.. En attendant la star on en a vu d’autres aussi :). // .. voi tapahtua mitä vaan! Rauhaisan Gustave Moreaun kotimuseopäivän ja helteen vaatiman siestan jälkeen saimme kuulla, että tytärten suosikkitähti Blackpinkin Lisa on kaupungissa. En voinut kuin napata kamerani ja lähteä tutkimaan, josko näkisimme tähden. Häntä odottaessamme näimme muutamia muitakin :). Tänään Lisa, viime vuonna fudiksen MM-kisat tekivät käynnistä erityisen.
Saavuin syksyllä Pariisiin osallistuakseni Village International de la Gastronomie* -tapahtumaan. Suomalaisia tuottajia oli esillä upeilla tuotteillaan Eiffel-tornin juurella niin ranskalaisille ruoka-ammattilaisille kuin muulle messuyleisöllekin. Päivät täyttyivät väreistä ja vilinästä, illat keskusteluista. Matkasta jäikin tärkeimmäksi kohtaaminen rakkaan ystäväni kanssa. J’ai visité le Village International de la Gastronomie à Paris et j’ai pu admirer les produits exceptionnels finlandais, qu’on peut trouver par exemple chez Maison Plisson. La nourriture finlandaise est la plus pure au monde avec moins de pesticides! Mes journées au village étaient pleines de couleurs et de vivacité, les soirées avec mon amie Eila, qui habite à Paris depuis 62 ans, étaient tellement chaleureuses!
Messumatkat vaativat pitkäjänteistä asennetta tuottajilta. Varsinkaan Ranska ei ole helppo kohdemaa – suhteita täytyy rakentaa pitkänkin ajan kuluessa. ActionFinland! ja Jarna Coadic ovat yhdessä Proagrian Tuula Revon kanssa luotsanneet suomalaisyrityksiä ranskalaisten ruoka-ammattilaisten pariin.
Ilta pariisilaisasunnossa. Syksyinen pimeys asunnon ulkopuolella, lämpimän värisiä lamppuja ympärillä, paljon kirjoja ja mutkaton tunnelma.
Taustalla häilyy vielä värikäs päivä messukävelyä kaupungissa, jossa tunnelmat eivät lopu, mutta vieraassa kaupungissa kaipaan kiinnekohtaa. Pariisi ei ole vieras, mutta missään yksinäisyyden tunne ei ole iskenyt niin lujana kuin täällä. Irrallisuus suurkaupungissa vaatii ystäviä.
Istun sohvalla, Eila-emäntäni puuhaa keittiössä, eivätkä sanat katkea hetkeksikään. On monta vuotta siitä, kun olemme rupatelleet näin kahden. Olen opiskelijana asunut tässä kodissa, jossa sain aimo annoksen ranskalaista kulttuurintuntemusta ”C’est le temps du film du jour, Kaisa!”
Pöydän ääressä on katettuna keiton ja pääruokamme jälkeen ihania juustoja, viinin väri on punainen. Kuuntelen ääneti emäntäni ranskaksi kirjoittamaa muistelmaa sotalapsuudestaan Ruotsissa. Yksityiskohdat piirtyvät ihmeellisinä eteeni, saman ajan Suomi näyttäytyy mielikuvissa totisesti toisena kuin tämä kertomus teetetyistä silkkimekoista ja shampanjaillallisista ruotsalaiskodissa, jossa lapsi saa kokea myös koulutuksen ilon ja kielien arvostuksen. Eilan ranskaksi kirjoittama teksti on elävää, kaunista. ”Voisit lukea tätä kuunnelmana, sinulla olisi aivan takuuvarma yleisö!”
Kerron myös omista muistoistani Ranskassa: kuinka nukahdin 5-vuotiaana äitini syliin ravintolassa, jota kattokruunut valaisivat. Vadelmasorbetti, jota en ollut 80-luvun Suomessa maistanut jäi ensimmäisten lusikallisten jälkeen syömättä. Jäin maistelemaan makua pitkin lapsuuttani ja katumaan, etten syönyt annosta loppuun. Muistin ravintolan peilit, joista kattokruunut kertautuivat ja makean vadelman maun. Samaisella matkalla olimme kylässä, jossa sain nuolla mousse au chocolat -kulhosta loput kierreltyäni emännän mukana ympäri asuntoa nyökkäillen ”oui, oui” vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Kerroin myös sisustusmuistojani, jotka ovat iskostaneet värejä kotiimme asti. Keskustelemme Pariisin muutoksesta, vaaroista, kulmakuntien stalkereista, puhumme paljon perheistä, suvuista, lapsista, siitä kuinka meillä perheen isä osallistuu lastensa elämään:
”Te elätte modernia elämää: noin perheiden tulisikin elää!”
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland Rilken sanoin elokuvassa Another Woman: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen henkilöltä, jota todella arvostaa. Lennolla kotiin mietin kuljeskelua Pariisissa, kuinka pitkään elän näillä kannustuksen sanoilla: ”Sinä se osaat elää!” Merci ma très chère Eila!
*Village International de la Gastronomie 2019: 21.-24.maaliskuuta
@KPohjanvirta #lilous
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland elokuvassa Another Woman Rilken sanoin: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen.
Kotiin on aina ihana palata, mutta..! Jokainen perheestä kyynelehtii vuorollaan, koska emme haluaisi jättää kesäistä Pariisin kaupunkia taaksemme. Matkaamme mahtui fudishuumaa, museoita ja kuljeskelua sopivassa suhteessa. Tutut kadut ja je ne sais quoi, joka tekee kaupungista lähes toisen kotimme, jää taakse. Tätä luopumisen hetkeä elämme vielä pitkään samoin kuin iloa yhteisistä hetkistä. Aivan valtavasti tuli nähtyä, näissä kuvissa on nähtävissä murto-osa siitä:
Museot
Valitsemme museon per matka, tosin mieheni voisi mennä Musée Rodiniin joka ikinen kerta Pariisissa ollessaan. Tällä kertaa kävimme Musée Yves Saint Laurentissa ja Musée d’Orsayssa. Muoti on luonteva osa kaupunkia ja se näkyy myös museoiden tarjonnassa. Aina on jokin kiinnostava muotinäyttely meneillään. Samoin aina jää jotain katsottavaksi ja tutkittavaksi seuraavalle kerralle.
Puistot ja torit
Kuljeskelu ja oleskelu ovat perheemme erityistaitoja. Kävellessä tulee mieleen uusia asioita, pienet huomiot herättävät suurempia ajatuskulkuja. Monesta ihanasta puistosta suosikeiksi nousevat muutamat hieman pienemmät ja syrjäisemmät puistot. 14. kaupunginosan kaupungintalon viereisessä puistossa on vietetty monta soljuvaa hetkeä, Pereiren puisto, Parc Monceau, Parc Montsouris ja tietenkin Jardin du Luxembourg ovat ihania keitaita kaupungissa. Lehtiä lukevat ihmiset, palloa pelaavat lapset, eväsretkeä viettävät perheet – kaikki hakevat puistosta rauhaa vilisevän kaupungin keskellä. Tällä matkalla oli hauskaa, että käly tuli ensimmäistä kertaa Pariisiin ja kuljeskelemaan kanssamme puistoissa! Toreilta taas ostetaan lauantaisin tuoreet hedelmät ja vihannekset ja nautitaan tunnelmasta. Eloisat vihannesmyyjät naurattavat asiakkaita nokkelilla myyntilauseillaan.
#AllezLesBleus #MerciLesBleus
En nimittäisi itseäni aivan huimaksi jalkapalloasiatuntijaksi, hehehhehheheh. Mutta kisojen edetessä sain huomata, että kolme muuta perheenjäsentä keskustelivatkin ohitseni nimillä ja termeillä, joita en tiennytkään heidän hallitsevan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen tv:ssä oli vähätelty Pogban ja Griezmannin ystävyyttä ja tytärten kisastudio antoi faktaperäistä kyytiä moisille alkeellisille heitoille, aloin elää paikallista fudistunnelmaa muiden mukana.
Välierissä sain kuulla kunniani, kun seurasin vain ihmisten reaktioita, enkä itse otteluita. Finaalissa kauniista katunäkymästä tuli yhä hulppeampi, kun harvat työssään ahertavat taksikuskit tyyttäilivät kahviloiden kohdalla! Voiton ratkettua kaduilla tanssittiin, kiipeiltiin patsaille, äänet raikuivat koko yön kaupungin ja maan yllä. Televisiosta nähtiin dokumentti Avec Les Bleus 2018, au coeur de l’épopée russe, jossa seurattiin joukkueen matkaa voittoon sen valitsemishetkestä lähtien.
Elämän kauneus
Kauppoihin meitä ei Pariisissakaan juuri saa. Le Bon Marchéssa katsastamme muodin nopeasti, sisustusosastojen värikylläisyys ilahduttaa ja inspiroi. Täällä ei harmaan sävyillä pärjää! Kepeyttä eloon tuo myös paikallisten pukeutumisen seuraaminen, hienoisten tendessien vaihtuminen näkyy arjenkin asuissa. Chanelin haute couture -näytöksen liepeille osuimme toisen tyttären toiveesta. Muodin näytelmä on joka kerta yhtä hupaisa.
Simone Veil
Vuosi sitten kuollut Veil siirrettiin Panthéoniin, jonne on haudattu ainoastaan neljä naista, miehensä Antoine Veilin kanssa. Simone Veilin elämä varakkaassa juutalaisperheessä oli tragedioiden täyttämä. Veilin äiti oli toistellut tyttärilleen, että heidän täytyy hankkia koulutus ja itsenäisyys omalla työllä. Veil kuvaa kirjassaan Une Vie (Elämä) kuinka hän ihmetteli sinänsä intelligentin isänsä ajatusmaailmaa pitää vaimoaan omaisuutenaan. Veil oli viemässä terveysministerinä läpi Ranskan aborttilakia, mikä johti tappouhkauksiin. Huikeassa Panthéonissa lepäävät suurmiehet ja -naiset, paikka on todella vaikuttava.
Koti
Kun matkalla asutaan kotia pienemmissä tiloissa, vaatimattoman keittiön ja vieraan kielen äärellä, jossain vaiheessa listautuu hyviä asioita kotimaasta. R A K A S T A N Helsinkiä, sen lukemattomia hyviä puolia, mutta jestas, millaisena käpykylänä se toisinaan näyttäytyy. Nauratti aivan hulluna eräänä lauantaiaamuun Pariisissa lukemani twiitti: ”Friendly reminder kaikille piireihin päässeille / established tyypeille: Juttele juhlissa ja ole ystävällinen myös tyypeille jotka ”eivät ole kukaan”. He ovat sinä ennen kuin sinusta tuli mulkku. Kesäterveisin, ”one of you”.” Se juuri kiteytti ajatukseni siitä, kuinka käytöksen avoimmuudessa ehkä on vielä tekemistä maassamme. Kotimaan hienojen puolien listasta tuli pitkä, kun aloimme niitä yhdessä miettiä. Hämmästyin, kuinka huomasin yhtäkkiä kaipaavani hiljaisuutta ja myöskin suomen kieltä.
Suuri näyttelijä Jeanne Moreau on poissa, hän kuoli 89-vuotiaana. Vuosi sitten kirjoittamani artikkeli kuvaa upean taiteilijan tyyliä. Näyttelijäntyössään tämä syvä-ääninen komedienne oli omaa luokkaansa. Kiitos elokuvistasi!
Näyttelijä eleganssissaan vailla vertaa on Jeanne Moreau. Muotimaailman välillä naurettavaksikin käyvä kisailu ”In/Out” ei kata todellista tyyliä. Jeanne Moreau on salaperäinen, epäsovinnainen ja habituksessaan erehtymätön. J’ai passé des jours et des jours à penser au style après mon article tyylista-du-style/. Depuis mes études de mode je déteste l’idée des In et des Out; je suis quand même un peu anarchiste! Pour moi le style personnel et surtout la bonne qualité des produits sont plus importants que les tendances. Jeanne Moreau est une icône de l’élégance non conventionnelle.
”Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään
itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois”
Fernando Pessoan runo puhutteli Moreau’ta. Lause kattaa hyvin tyylikysymyksiäkin. Onpa tyyli minimalistinen, klassinen, rokahtava tai rönsyilevä, niin sen istuminen kantajansa persoonaan on tärkeintä. Tietty huolettomuus on myös kiinnostavaa. Haluan esitellä muutamia ihmisiä, joiden tyyliä arvostan. Ja kuten kirjoitin artikkelissa: tyylista-du-style/, että kahden tytön äitinä muodin esikuvat mietityttävät kovastikin. Parhaimmillaan mitään ei liioitella, muttei suljeta poiskaan.
”Pour être grand, soit entier: rien
En toi n’exagère ou n’exclus.” /Fernando Pessoa (Ricardo Reis)
Le poème de Pessoa a plu à Moreau. C’est une jolie phrase pour le style en général! L’élégance n’exagère ni exclut…
Jokaiselle matkalle valitsemme yhden museon, jossa käymme. Tällä kertaa kohteeksi valittiin renoveerattu Picasso-museo Musée Bourdelle Balenciaga-näyttelyn lisäksi. Helteinen ilma on hieman hidastanut tahtia, mutta Merci-liikkeessä kävimme katsastamassa tarjonnan. Tutut kirja- ja vaatekaupat ovat myös olleet lasten listalla. Ja parhaimpana ajanvietteenä on ainainen ihmisten ihmettely, torikatujen katsastus, suosikkileivosten maistelu. Iltakävelyllä hymyilimme Agnes Wardalle, aamukävelyllä sielusta kirjoittaneen kirjailija François Chengin ystävälliset silmät tuikkivat vastaamme. J’ai toujours adoré le Musée Picasso. Comme étudiante, je pouvais y entrer seule et flâner dans les salles. Après la rénovation j’y ai amené mes filles. L’exposition Olga Picasso a bien plu à mes enfants: les photos et les films de la famille Picasso avec les tableaux ont donné une bonne entente de leur vie. Et bien sûr le meilleur divertissement à Paris est d’observer les gens dans la rue.
L’exposition ”Balenciaga, l’œuvre au noir” sort les trésors du Palais Galliera hors de ses murs et les emmène au musée Bourdelle. Parmi les statues en marbre les tenues de Balenciaga forment un univers magique. Styliste Cristóbal Balenciaga était le contemporain de Christian Dior, mais ne suivait pas les lignes de nouveau look. Pariisin muotimuseo Palais Galliera on lähtenyt ulos omista saleistaan: Cristóbal Balenciagan mustat leningit on tuotu Musée Bourdellen marmoripatsaiden keskelle. Vaikka espanjalaissyntyisen suunnittelijan työt ovat mustia, on synkkyys näyttelystä kaukana. Kävijät tutkivat haltioituneina mestarillisia leikkauksia, vedostuksia, laskostuksia ja näennäisen yksinkertaisuuden taakse kätkeytyvää taituruutta. Näyttely on avoinna 16. heinäkuuta asti, vielä ehdit! 18 Rue Antoine Bourdelle, 75015 Paris
”Balenciaga était peut-être le couturier des couturiers de la mode”
”C’est important toujours de mélanger l’art et la mode – non pas pour absolument mettre la mode au niveau d’art, il faut montrer qu’il y a dans tous les domaines des auteurs.” Olivier Saillard, directeur du Musée Galliera/France2
Näin mietin syksyllä Pariisista ja kohta ovat taas tutut kadut kohta askelteni alla: mikä tekee Pariisista ja Ranskasta elämäniloisemman paikan kuin (pian) pakkasen korventamasta kotikaupungistamme Helsingistä? En lainkaan valita kotimaan hauskoista ja omaleimaisista ihmisistä, lämpimistä asunnoista, maailman parhaasta juomavedestä, toistaiseksi korkeasta koulutustasosta, kauniista luonnosta ja merellisyydestä.. mutta silti kotiinpaluu tuntuu olevan joka kerta hankalampi maasta, joka on kiehtonut lapsuudesta asti. Qu’est qui différencie les deux capitales: Helsinki et Paris? Les choses qui me manquent le plus à Helsinki (même si j’y apprécie la mer, la meilleure l’eau de robinet du monde, le niveau de l’éducation, la nature et les gens sympas) sont:
1) Kahvilat ja ihmisten tarkkailu/Les cafés
2) Suurkaupunkien anonymiteetti/L’anonymat et les gens
Ranskalainen kenkien nettikauppa Sarenza lanseerasi suomenkielisen sivuston. Kaupassa myydään kenkiä Converseista ja Charles Jourdanista Sonia Rykieliin. Tutustuin Made by Sarenza, Sarenzan omaan kenkämallistoon, jonka kolmen teeman alle mahtuu todella hulppeita jalkineita kävelykengistä korkkareihin. Monet olisin ominut oitis, ranskalaista tyyliä kun tunnetusti ylistän ja ihailen :). Alice de Germiny Sarenzalta kuvaili kenkämallistoa sanalla ”pétillant”, joka kääntyy suomeksi parhaiten kuplivan iloiseksi. J’ai assisté au lancement d’une boutique en ligne des chaussures. Sarenza nous propose de l’élégance à la française dans sa nouvelle boutique en finnois. Alice de Germiny de Sarenza dit que la collection Made by Sarenza est pétillante: chez la marque on prend les chaussures au sérieux mais la vie ne doit pas être trop serieuse. On le voit bien dans les chaussures qui sont en même temps joyeuses et de la bonne qualité.