Suklaa-croissantinakin tunnettu pain au chocolat oli opiskeluaikojen ihana ranskalainen välipala. Tein La pâtisserie-kirjan (Kaisa Leino & Terhi Toivonen) ohjeen mukaan oranais-leivonnaisia ja lopusta taikinasta syntyi puolihuolimattomasti pain au chocolat – leivonnaisia. Kohotettu lehtitaikina vaati vuorokauden kohotuksen. J’ai fait pour la première fois des pain au chocolat et des oranais. Qu’est que c’était bon – j’ai hâte de recommencer, tel était le succès de ma patisserie cette fois :).
Oranais leivonnaiset ovat saaneet nimensä algerialaiskaupunki Oranista. Täytteenä on vaniljakastiketta aprikoosin puolikkaiden välissä. Valmiit leivonnaiset sivellään aprikoosihillolla ja päälle ripotellaan tomusokeria.
Kohotettu lehtitaikina:
7,7 dl vehnäjauhoja
0,7 dl sokeria
25 g tuorehiivaa
1,5 dl maitoa
1,5 dl vettä
Kaikki ylläolevat ainekset laitetaan yleiskoneen kulhoon ja niitä sekoitetaan taikinakoukulla 5 minuuttia pienellä nopeudella ja 5 minuuttia kovemmalla tai kunnes taikina on irronnut kulhon reunoista. Taikinan annetaan kohota vuorokauden jääkaapissa.
250 g voita kaulitaan viiden millimetrin paksuiseksi suorakaiteeksi ja taikina taitellaan voin päälle. Kun taikina on levännyt vähintään puoli tuntia jääkaapissa, se kaulitaan pituussuunnassa ja taitellaan kolmeen osaan. Taikina laitetaan taas jääkaappiin ja kauliminen toistetaan, mutta tällä kertaa taittelu tehdään neljään osaan.
Puolet taikinasta kaulitaan noin 5 mm paksuiseksi ja leikataan kuudeksi suorakaiteeksi ja täytetään. Paistoaika 15-20 min 180°.
Teen paljon erilaisia pasteijoita, mutta käytän niihin nopeatekoista ja rasvattomampaa taikinaa. Lehtevä kohotettu taikina on voin ansiosta todella herkullinen. Leivonnaiset voidellaan kananmunalla ennen uuniin laittoa.Täytteen vaniljakastikkeeseen lämmitetään 4 dl maitoa vaniljauutteen ja vaniljasokerin kanssa. Neljän keltuaisen kanssa vaahdotetaan 1 dl sokeria (laitan yleens vähän vähemmän) ja 4 rkl maizenaa. Puolet lämpimästä maidosta sekoitetaan munaseokseen, joka kaadetaan takaisin kattilaan. Seoksen annetaan kiehahtaa koko ajan sekoittaen kunnes siitä tulee riittävän kiinteää.Nämä leivonnaiset katosivat sen siliän tien. Pätkä tummaa suklaata laitetaan taikinan sisään, annetaan kohota puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Parasta oli taas opetella uutta keittiössä.
Mistä on kaikkein kauneimmat lomapäivät tehty? Joutilaista hetkistä, joiden raukeuden takana odottaa jotain uutta ja kiinnostavaa. Ihanampaa paikkaa tällaiselle väräjävälle haaveilulle tuskin onkaan kuin Hanko, tuo eteläinen rantakaupunkimme. Täysin ainutlaatuisen tunnelman takaavat merimaisemat ja eloisat paikalliset yritykset. Une ville dans le sud de la Finlande, Hanko, est unique et idyllique. Les villas et les plages nous invitent à rêver. On y découvert aussi de bons restaurants, des hôtels sympas et de petits boutiques. Le maire, Denis Strandell dit, qu’il fait toujours du soleil à Hanko et ce n’est pas difficile d’y croire!
Meri, männyt, villat, aurinko ja hiekka.. Suomen eteläisimpään niemeen ovat jättäneet jälkensä niin Venäjän kuin Ruotsinkin valta: sotilaat ja kalastus sekä kylpyläelämä ovat luoneet omaleimaisen kaupungin. L’idylle d’été: la mer, les pins, le soleil et le sable..
Hangon kaupunginjohtaja Denis Strandell sanoo, että paikkakunnalla paistaa aina aurinko. Kultaista kehrää onkin hyödynnetty aurinkopaneeleissa kaupungin katoilla. Valmiudet aurinkovoimalan rakentamiseen, jolla voitaisiin kattaa kutakuinkin kaupungin energiantarve, on olemassa. Tavoitteissa on hiilineutraali kunta vuoteen 2035 mennessä. //.. des villas blanches, des plages et de beaux jours…
Hanko kutsuu muulloinkin kuin kesällä: ravintolat, puodit ja hotellit odottavat matkaajia ympäri vuoden.
Rantojen ja meren rinnalla rakennukset puhuvat luonnon kanssa samaa kieltä. Idylli jatkuu niin Hangon Casinolla kuin modernissa kylpylässäkin. Jos rannoilta haluaa päästä vesille, eikä omaa venettä ole, on tarjolla Nordic Boat Housenpalveluita. Un spa calme et luxueux pour les visiteurs de l’hôtel Regatta. Je pourrais m’y imaginer même en hiver quand la mer est plus agitée.
Regatta Spahan pääsevät Hotelli Regatan asukkaat: tässä maisemassa viihtyisi muinakin vuodenaikoina kuin vain kesällä. Eikö myös myrskyävää merta olisi ihana katsella span suojista?! Hotellin päärakennuksen on suunnitellut Lars Sonck. Hotelleja ja villamajoituksia kaupungissa riittää: lomahanko.fikautta löytyvät kaupungissa vuokrattavat asunnot.
Paikalliseleganssia Alan’s cafén terassilta. (Kuva vasemmalla). Neljän Tuulen Tuvasta on upeat näkymät ulapalle. Kahvila oli marsalkka Mannerheimin omistuksessa. Hän tuotti sinne pöytäliinat ja fajanssit Bretagnesta. Nykyisin kahvilaa pyörittää Nixu Knichter. A gauche de l’élégance locale à la terasse d’Alan’s café. Au milieu le café dont le proprietaire était le général et le baron Mannerheim. La vaisselle et les nappes du café venaient du Bretagne. A droite M. Knichter, le propriétaire actuel.
Hiekkarantoja, joiden santaan varpaansa työntää, on Hangossa 30 kilometrin verran. Russaröstä kaikuva rannikkopatteriston kumu toi elävästi mieleen rakkaan isoisäni, rannikkotykistöupseerin. Merikaali kukkimassa: villivihannes on parhaimmillaan nuorena versona. La chourbe ou chou marin au bord de la mer.
En jätä kehumatta Ravintola Origon saaristolaispöytää. Klassista; kaikki hyvää. Ravintolassa oli tarjolla haahkaa, jota kehuttiin. Esa Nykäsen yrityksen kautta voi metsästää myös itse ulkoluodoilla. Joanna ja Jan Westerling ovat pitäneet Oregoa jo 17 vuotta. Paikkakunnalla, jolla on 8605 vakituista asukasta, se on tarkoittanut armotonta työntekoa. Hanko sushin laadukkaat sushit tunnemme jo kaikki; yritys on siis kotoisin Hangosta. Skifferin mainioita ja monipuolisia pizzojakaan ei voi jättää mainitsematta!
Viikonloppu sujui ihanissa merkeissä kuljeskellen Porvoon kujilla. Miehen sisko oli muistanut meitä lahjakortilla Pariisin Ville -hotelliin: kiitos! Hotellissa oli kaikki kohdillaan ja palvelu luontevan ystävällistä. Ennen Porvoota piipahdin Spalt PR:n tupaantuliaisissa Yrjönkadulla. PR-toimistot ovat tärkeitä kohtauspaikkoja, joista saa kontakteja, tietoa ja joiden kautta olen tutustunut moniin kivoihin kollegoihin. Keväisen valoisaa ja rauhallista vappua!!!
Havis Amandan veistäjän mukaan nimetyn hotellin sisustus on ajan tyylin mukaista: kymmenen huonetta ovat kukin erilaisia. Kuvanveistäjä Ville Vallgren oli varsinainen elämästä nautiskelija ja ranskalaisen ruoan ystävä. Villen ruokasaarna -kirja kertoo hilpeästi hänen Pariisin ruokaseikkailuistaan.
Oli suorastaan eksoottista päästä pitkästä aikaa hotelliin, koska Pariisissakin asumismuotomme on aina asunto. Hyvät patjat ja lakanat, harmoniset väriskaalat ja rauhallinen Porvoon vanha kaupunki virittivät mukavasti vapun tunnelmaan. Vaikka Porvoo onkin nopeasti kierretty, piristää maisemanvaihdos aina.
Pariisin Villen aamiaiselle on koottu lähituottajien raaka-aineita mm. Porvoon paahtimolta, Malmgårdin kartanolta, Hommanäsin Kartanolta ja Café Postresilta.
Spalt PR:n sädehtivä Country Manager Siru Palmroos iloitsi toimiston uudesta sijainnista Amos Anderssonin taidemuseon entisissä tiloissa. Senior Account Manager Teemu Leinon kanssa vaihdoimme myös kuulumisia.
Spalt PR:n Teemu Leinon asun yksityiskohtia. Icy ForminRiku Solapuro kertoi yhteistyöstä suunnittelija Jasmin Santasen kanssa Ritzenhoffin lasien parissa.
Ateneumin Veljekset von Wright -näyttely esittää kolmen veljeksen uskomattoman yksityiskohtaista tuotantoa 25.2.2018 asti. Tytär toivoi 11-vuotissyntymäpäiväohjelmakseen kyseistä näyttelyä, eikä pettynyt. Töiden detaljien rikkaus oli tiedossa, mutta tunnelmallisuus ja huumori yllättivät. Toisin kuin nykytaidenäyttelyissä, tässä näyttelyssä museovieraat kulkevat seinän vieriä nuohoten: tieteellinen lähestyminen ei vähennä töiden taiteellista arvoa, jota halutaan tutkia lähietäisyydeltä. Siveltimenvetoja pääsee tutkimaan jopa suurennuslasein.
Taidenautinto. Nyt, kun museoissa on luuhattu läpi vuoden, oli ihanaa vaihtelua nähdä modernin taiteen rinnalla klassikkotaiteen näyttely. Ateneum on pitänyt todella upeaa näyttelyohjelmaa yllä! Magnus von Wrightin tieteellinen kuvaustapa ei poista töiden taiteellisia ansioita.
Ei ainoastaan floraa ja faunaa vaan myös vahvoja tunnelmia
Annankatu kylmänä talviaamuna teos puhutteli minua jo lapsena. Ajattelen työtä usein ohittaessani Kalevankadun viimeisiä puurakennuksia. Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna (1868). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.
Eivät vain Taistelevat metsot vaan myös Tappelevat kukot (Ferdinand von Wright, 1872). Huumori ja detaljit saavat taiturimaisen siveltimenkäytön lisäksi näyttelyssä pysähtymään monen työn eteen pitkäksi aikaa.
Yksityiskohdat. Veljesten työt tekevät eläväksi 1800-luvun ajankuvaa.
Tunnelmat. Rauhalahden tupa talvi-iltana, Ferdinand von Wright, 1867.
Ferdinand (1822-1906)
Veljekset von Wright elivät Haminanlahden kartanossa, jossa he myös keppostelivat ankaralle isälleen. Metsästys oli luonnollinen osa elämää maaseudulla, näin linnut tulivat tutuiksi ja niitä myös täytettiin. Von Wrightin veljeksistä nuorin, Ferdinand, on saanut tunnetun aseman Taistelevien metsojen tekijänä. Työn hän maalasi kuitenkin vasta sairasvuoteeltaan. Laajan tuotannon tarkasteluun kannattaa varata kunnolla aikaa.
Arvid Liljelund maalasi Ferdinand von Wrightin 1897 työssään. Ferdinand von Wright, 1883. Painokuvakokoelmat. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria.
Pitkälle viety Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot (1886). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Magnus (1805-1868) ja Wilhelm (1810-1887)
Wilhelm von Wrightin ura urkeni ruotsalaisen tiedekuvittamisen parissa. Hän oli Ruotsin taideakatemian piirtäjä. Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäinen konservaattori Magnus von Wright oli puolestaan ensimmäinen suomalaisten talvimaisemien kuvaaja. Wilhelm-veljen avustamana hän myös valmisteli Svenska fåglar-teosta.
Vasemmalla Magnus von Wright, 1860-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria./ Oikealla Wilhelm von Wright, 1830- tai 1840-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria. Kuva: Charles Riis & Co.
P.S. Museoon halunnut synttärisankaritar halusi palata sinne viikon kuluttua uudelleen ja pyysi, että voisimme käydä museoissa hieman useammin. Koetamme vastata toiveeseen! Ankallisgalleria-näyttely tosin sai nuorelta kävijältä murskakritiikin: hän arvioi töiden pilaavan muiden näyttelyiden yleisvaikutelman.
Luksuksen käsite on muokkaantunut viime vuosina käsittämään yhä enemmän aineettomia asioita, aikaa ja palveluja. Tukholman Precious-korumessuilla näyttäytyi konkreettistä loistoa, tanskalaiset korumerkit herättivät erityistä ihastusta. Ole Lynggaard Copenhagenin PR-managerin kanssa keskustelimme, kuinka erilaista pohjoismainen korusuunnittelu lopulta keskenään onkaan. Suomessa kuningasvallan puuttuminen vaikuttaa tyylimme selkeyteen.
Tanskalaiset korumerkit tekivät Precious-korumessuilla vaikutuksen. Ole Lynggaard Copenhagen valmistaa koruja kuninkaallisille, prinsessa Maryllä nähdään usein merkin koruja tiaroista kaulakoruihin. Ole Mathiesenin osasto taas oli kauniisti rakennettu.
Tallink Siljan ja D’Oro Press & PR:n yhdessä koordinoima matka sisälsi myös ihanaa ruokaa. Ulkona tarkenee vielä syödä lämmitetyillä terasseilla ja tukholmalaisten tarkkailu on tietenkin paras ohjelmanumero.
Kuninkaallisen kirjaston takana aukeavassa puistossa oli mukava haukata happea bloggarikollega-Kaisan kanssa ennen paluumatkaa.
Guccin kellouutuudet ja luksusmerkin historiaa esiteltiin laivamatkalla kohti Tukholman korumessuja. Silja Linen ravintola Bon Vivantissa Menu Nordic by Juuri aloitettiin olutliemessä suolatulla naudalla, maa-artisokalla ja pihlajanmarjalla. Itseäni suuremmat connaisseurit todistivat, että Juuren keittiömestari Jukka Nykäsen laatimat ruokalajit sopivat saumattomasti sommelier Pilvi Auvisen valitsemien viinien kanssa.
Kotisatama. Sateiseen Helsinkiin palatessa oli pakottava tarve päästä ystäväni Iisan kanssa aamukaffelle. Ai, ai, että tekee hyvää päästä pälpättämään ystävän kanssa, jonka kanssa ajatukset ovat samansuuntaiset. Tyylikysymyksistä käymmekin kyseisen ystävän kanssa usein hauskoja keskusteluja :).
Taiteilija Kuutti Lavonen avasi näyttelynsä Taalintehtaan Magasinetissa. Yleisö sai kuulla lumoavaa tarinaa grafiikanvedoksista. Taiteilija puhutteli yleisöä muokkaamalla sanontaa ”taide kuuluu kaikille” muotoon ”taide kuuluu sinulle”, koska olemme kaikki uniikkeja. Vaikka perimmäiset tarpeemme ovat samoja, muodostuu kullekin oma, yksilöllinen taidekokemus. Näyttely on avoinna 27.8. asti ja on osa Festival Norpasia.
Taiteilija Kuutti Lavonen kertoo Luce Scappala – eli paennut valo -litografian valovaikutelmasta.
Kuvataideakatemiassa opiskellessaan Lavonen ei välittänyt metalligrafiikasta, se tuntui hankalalta. Magasinetin tilaa taiteilija kuvaa töilleen sopivaksi, siellä työt saatetaan nähdä kodinomaisessa ympäristössä, samaan tapaan kuin ne intiimeissä miljöissämmesijoitamme.
Lavosen taidokasta viivaa sielukkaissa teoksissa Taalintehtaan Magasinetissa, joka on kahvila ja näyttelytila.
L’exposition ”Balenciaga, l’œuvre au noir” sort les trésors du Palais Galliera hors de ses murs et les emmène au musée Bourdelle. Parmi les statues en marbre les tenues de Balenciaga forment un univers magique. Styliste Cristóbal Balenciaga était le contemporain de Christian Dior, mais ne suivait pas les lignes de nouveau look. Pariisin muotimuseo Palais Galliera on lähtenyt ulos omista saleistaan: Cristóbal Balenciagan mustat leningit on tuotu Musée Bourdellen marmoripatsaiden keskelle. Vaikka espanjalaissyntyisen suunnittelijan työt ovat mustia, on synkkyys näyttelystä kaukana. Kävijät tutkivat haltioituneina mestarillisia leikkauksia, vedostuksia, laskostuksia ja näennäisen yksinkertaisuuden taakse kätkeytyvää taituruutta. Näyttely on avoinna 16. heinäkuuta asti, vielä ehdit! 18 Rue Antoine Bourdelle, 75015 Paris
Le monocrome de l’exposition montre la connaissance des techniques et le talent de Balenciaga. On y trouve du modernisme et du classisisme. Näyttelyn yksivärisyys kiinnittää huomion vaatteiden volyymeihin ja leikkauksiin. Vaatteet ovat sekä klassisia että moderneja, eikä dramatiikkaa puutu tästä varjojen teatterista.
”Balenciaga était peut-être le couturier des couturiers de la mode”
Le musée Bourdelle est idéal pour la cohabitation de la mode et de la sculpture. Kuvataide on loistava kanssakeskustelija muodin taustana.
”C’est important toujours de mélanger l’art et la mode – non pas pour absolument mettre la mode au niveau d’art, il faut montrer qu’il y a dans tous les domaines des auteurs.” Olivier Saillard, directeur du Musée Galliera/France2
”Il coupe, moule ou drape”. Balenciaga leikkaa, muotoilee ja vedostaa.
Ma fille étudie l’œuvre de Balenciaga en Balenciaga :). Tytär Balenciagassaan tutkii mestarin leikkauksia.
Le musée Bourdelle était une belle découverte. Montparnassen tornin taakse kätkeytyy museo puutarhoineen.
Antoine Bourdelle était l’ami de Rodin et le professeur de Giagometti. Kuvanveistäjä Antoine Bourdelle oli Rodinin ystävä ja Giagomettin opettaja.
16.4.2017 asti on Ateneumissa nähtävissä Tuomo Sepon hengästyttävän hieno taidekokoelma. 50-luvulta taidetta keränneen Sepon katseen kohteena ovat kotimaiset taiteilijat. Yhdistävänä tekijänä töissä on keveys ja ilo, Seppo kertookin pitävänsä kauneudesta myös puutarhassa ja ympäristössään. Tätä näyttelyä ei voi kuin ilolla suositella! Collecteur finlandais Tuomo Seppo est professeur de français et d’anglais de profession. Sa collection des oeuvres d’arts finlandais, qu’il a commencé dans les années 50, est tout à fait exceptionnelle: dans l’exposition d’Ateneum il y a à peu près quatre cent oeuvres (il y en a 2000 dans son ensemble). Il a un regard doux pour ses artistes et il dit qu’il aime la béauté dans ses différentes formes. On ne peut que recommender cette exposition!
”Pakko tunnustaa, että en ole koskaan, missään vaiheessa, ruvennut keräämään kokoelmaa, olen vain halunnut ympärilleni kauneutta.” Tuomo Seppo
Tapani Raittila: Kylpijöitä IV (1983). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.
Tuomo Seppo ystävystyi monien taiteilijoiden kanssa. Ina Collianderin Sepolle lähettämät joulukortit on koottu näyttelyssä yhteen kuin ikonostaasiksi. Kirjeenvaihto Collianderin kanssa jatkui tämän kuolemaan asti.
Ellen Thesleff: Marionetteja, 1907. Thesleffiltä(kin!) näyttelyssä on upea teoskokoelma.
Sigrid Schauman: Maisema Ranskasta, 1957
Anitra Lucander: Hedelmäasetelma, 1978
Pentti Kaskipuro: Päärynä
Tapani Raittila: Taloja, Ranska, 1989
”Tämä kokoelma on niin ainutlaatuinen kokonaisuus, niin herkästi rakennettu, että se voidaan siirtää vain suoraan [Ateneumin kokoelmiin].” Ateneumin johtaja Susanna Pettersson tv-haastattelussa.
Tapani Raittila: Hedelmä-asetelma (1992). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.
Marjatta Hanhijoki: Riitta korituolissa, 1985
Schjerfbeckin ystävä ja tukija Einar Reuter maalasi nimellä H. Ahtela. Näyttelyssä on komea otos Ahtelan töitä.
Veikko Vionoja: Nouseva ukkonen (1985). Kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.
Tuomo Sepon oma suosikkityö näyttelyssä on Vionojan Ylistaron lakeutta kuvaava maalaus. Suku on Pohjanmaalta ja Kainuuta hämärämmät illat ja suuret tuvat ovat Sepolle tuttua maisemaa.
Valo muuttaa kaiken
Näyttelyssä on kokoelman kahdesta tuhannesta työstä valittuna nelisen sataa. Sali salin jälkeen voi ihmetellä keräilijän katsetta taiteilijoihin. Töitä yhdistää jonkinlainen keveys ja elämänilo. Seppo kertookin pitävänsä kaikesta kauniista: ”Minähän olen tällainen kasvien ja kukkien rakastaja myöskin. Valkoinen syreeni, valkoinen ruusu ja kielo, eiköhän ne ole kaikkein hienoimmat.” Mahtaa olla myös taiteilijalle etuoikeutettua olla noin arvostavan katseen kohteena. Ja kuten museonjohtaja Susanna Pettersson tv-haastattelussa totesi, on kokoelma niin ainutlaatuinen ja herkästi rakennettu, että sitä ei voi hajottaa.
Emma-Irene Kivekäs, Tuomo Sepon kuva keskikoululaisena, 1953. Seppo istui 15-vuotiaana taiteilijan mallina ja hankki myöhemmin teoksen itselleen. Ensimmäinen Sepon ostama työ oli Tuulikki Pietilän ja rahat oli kerätty kukkakaupan juoksupoikana. Keräilijällä olisi tarinoita taiteilijoista vaikka kuinka jaettavaksi!
