Quand on rêve de quelque chose très fort, parfois ça peut se réaliser! On avait passé une journée tranquille au Musée Gustave Moreau, et le soir nos filles nous ont parlé de leur idole Lisa de Blackpink qui est aussi à Paris. Combien de fois j’avais entendu la même phrase: nous ne la verrons jamais de notre vie. J’ai pris mon appareil de photo et on a réalisé leur rêve et elles l’ont vue.. En attendant la star on en a vu d’autres aussi :). // .. voi tapahtua mitä vaan! Rauhaisan Gustave Moreaun kotimuseopäivän ja helteen vaatiman siestan jälkeen saimme kuulla, että tytärten suosikkitähti Blackpinkin Lisa on kaupungissa. En voinut kuin napata kamerani ja lähteä tutkimaan, josko näkisimme tähden. Häntä odottaessamme näimme muutamia muitakin :). Tänään Lisa, viime vuonna fudiksen MM-kisat tekivät käynnistä erityisen.
Le Musée national Gustave Moreau au 9ème, 14, rue de La Rochefoucauld était la maison de peintre symboliste. Dans la littérature Baudelaire était le précurseur du mouvement. Le peintre a crée le musée lui-même. // Gustave Moreau perusti oman kotimuseonsa. Tuottoisan symbolistin museo sijaitsee 9. kaupunginosassa suurten tavaratalojen läheisyydessä. La chambre dans la maison de Moreau: on oublie le minimalisme! // Kotimuseoiden tunnelma on ainutlaatuinen. Pysähtynyt aika ja Moreaun työt saivat aikaan keskustelua. Les actrices sublimes Chiara Mastroianni et Camille Cottin sont arrivées au défilé de Celine. // Apua! Maailma ei ole entisensä: valokuvaajat huutelivat Chiara Mastroainnia (vas.) – Catherine Deneuven ja Marcello Mastroiannin tytärtä- erään bloggarin nimellä.. eli pressi on kutakuinkin samassa jamassa joka maassa? Camille Cottin (oik. ylhäällä) on jatkuvassa nousussa oleva näyttelijä, joka tuli tunnetuksi mm. Prinssi Harryä tavoittelevalla komediahahmollaan, hänet nähdään myös Chanelin mallina.Enfin! Lisa de Blackpink arrive au défilé de Celine aux Invalides. Un moment de bonheur pour mes filles comme pour beaucoup d’autres fans qui ont venus l’admirer. Les photographes autour de nous – merci pour le support pour ma fille en larmes :)!!! // BLACKPINKIN Lisa saapui Celinen muotinäytökseen fanilauman odottaessa. Muiden julkkisten autojen ovet avautuivat buuausten tahdissa, kun vain tärkeintä tulijaa odotettiin. Erityistä huomiota ansaitsee valokuvaajakarsinassa olleiden kuvaajien sympaattinen vastaanotto tyttären kyynelille ja kommentit, että saittehan varmasti kuvan otettua.
Kotiin on aina ihana palata, mutta..! Jokainen perheestä kyynelehtii vuorollaan, koska emme haluaisi jättää kesäistä Pariisin kaupunkia taaksemme. Matkaamme mahtui fudishuumaa, museoita ja kuljeskelua sopivassa suhteessa. Tutut kadut ja je ne sais quoi, joka tekee kaupungista lähes toisen kotimme, jää taakse. Tätä luopumisen hetkeä elämme vielä pitkään samoin kuin iloa yhteisistä hetkistä. Aivan valtavasti tuli nähtyä, näissä kuvissa on nähtävissä murto-osa siitä:
Museot
Valitsemme museon per matka, tosin mieheni voisi mennä Musée Rodiniin joka ikinen kerta Pariisissa ollessaan. Tällä kertaa kävimme Musée Yves Saint Laurentissa ja Musée d’Orsayssa. Muoti on luonteva osa kaupunkia ja se näkyy myös museoiden tarjonnassa. Aina on jokin kiinnostava muotinäyttely meneillään. Samoin aina jää jotain katsottavaksi ja tutkittavaksi seuraavalle kerralle.
Yves Saint Laurentin työhuone. Muodin suurinta historiaa! Maestron luomat naisten smokit ja safariasut, iltapuvut ja pukukorut ovat esillä tässä viehättävässä museossa.
Lilou oli toivonut käyntikohteeksi Musée d’Orsayta. Näimme impressionistien töiden lisäksi kaupungin iki-ihanat kattonäkymät.
Puistot ja torit
Kuljeskelu ja oleskelu ovat perheemme erityistaitoja. Kävellessä tulee mieleen uusia asioita, pienet huomiot herättävät suurempia ajatuskulkuja. Monesta ihanasta puistosta suosikeiksi nousevat muutamat hieman pienemmät ja syrjäisemmät puistot. 14. kaupunginosan kaupungintalon viereisessä puistossa on vietetty monta soljuvaa hetkeä, Pereiren puisto, Parc Monceau, Parc Montsouris ja tietenkin Jardin du Luxembourg ovat ihania keitaita kaupungissa. Lehtiä lukevat ihmiset, palloa pelaavat lapset, eväsretkeä viettävät perheet – kaikki hakevat puistosta rauhaa vilisevän kaupungin keskellä. Tällä matkalla oli hauskaa, että käly tuli ensimmäistä kertaa Pariisiin ja kuljeskelemaan kanssamme puistoissa! Toreilta taas ostetaan lauantaisin tuoreet hedelmät ja vihannekset ja nautitaan tunnelmasta. Eloisat vihannesmyyjät naurattavat asiakkaita nokkelilla myyntilauseillaan.
17. kaupunginosa ja Pereiren puisto ovat niiiiin ihania (terveisiä vain heille, jotka tutustuttivat tähän ihanaan kaupunginosaan! Koululaisena täällä kyläillessäni sanoi äitini ystävä: ”Kaisalle Pariisi on aina juhlaa!” Täällä minuun valettiin lohtua, että Pariisi odottaa paikoillaan, kun hieman lohduttomana palasin Suomeen. Nyt valan samaa lohtua tyttäriin.)
#AllezLesBleus #MerciLesBleus
En nimittäisi itseäni aivan huimaksi jalkapalloasiatuntijaksi, hehehhehheheh. Mutta kisojen edetessä sain huomata, että kolme muuta perheenjäsentä keskustelivatkin ohitseni nimillä ja termeillä, joita en tiennytkään heidän hallitsevan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen tv:ssä oli vähätelty Pogban ja Griezmannin ystävyyttä ja tytärten kisastudio antoi faktaperäistä kyytiä moisille alkeellisille heitoille, aloin elää paikallista fudistunnelmaa muiden mukana.
Välierissä sain kuulla kunniani, kun seurasin vain ihmisten reaktioita, enkä itse otteluita. Finaalissa kauniista katunäkymästä tuli yhä hulppeampi, kun harvat työssään ahertavat taksikuskit tyyttäilivät kahviloiden kohdalla! Voiton ratkettua kaduilla tanssittiin, kiipeiltiin patsaille, äänet raikuivat koko yön kaupungin ja maan yllä. Televisiosta nähtiin dokumentti Avec Les Bleus 2018, au coeur de l’épopée russe, jossa seurattiin joukkueen matkaa voittoon sen valitsemishetkestä lähtien.
”Merci les Bleus!”
Elämän kauneus
Kauppoihin meitä ei Pariisissakaan juuri saa. Le Bon Marchéssa katsastamme muodin nopeasti, sisustusosastojen värikylläisyys ilahduttaa ja inspiroi. Täällä ei harmaan sävyillä pärjää! Kepeyttä eloon tuo myös paikallisten pukeutumisen seuraaminen, hienoisten tendessien vaihtuminen näkyy arjenkin asuissa. Chanelin haute couture -näytöksen liepeille osuimme toisen tyttären toiveesta. Muodin näytelmä on joka kerta yhtä hupaisa.
Stylisti varmistaa, että asu on kunnossa muotinäytöksen yleisössä esiintymistä varten.
Pariisin muoti. Pitkä luku elämässäni, jota yhä rakastan. Käsinkirjoitetut kutsut Valentinon ja muiden maestrojen näytöksiin ovat mennyttä maailmaa, silti muotimaailman ristiriitaisuudet yhä samanaikaisesti huvittavat ja kutkuttavat.
Simone Veil
Vuosi sitten kuollut Veil siirrettiin Panthéoniin, jonne on haudattu ainoastaan neljä naista, miehensä Antoine Veilin kanssa. Simone Veilin elämä varakkaassa juutalaisperheessä oli tragedioiden täyttämä. Veilin äiti oli toistellut tyttärilleen, että heidän täytyy hankkia koulutus ja itsenäisyys omalla työllä. Veil kuvaa kirjassaan Une Vie (Elämä) kuinka hän ihmetteli sinänsä intelligentin isänsä ajatusmaailmaa pitää vaimoaan omaisuutenaan. Veil oli viemässä terveysministerinä läpi Ranskan aborttilakia, mikä johti tappouhkauksiin. Huikeassa Panthéonissa lepäävät suurmiehet ja -naiset, paikka on todella vaikuttava.
Simone Veil: suurnainen suurmiesten joukossa. Hän toimi ensimmäisenä naisena Euroopan parlamentin puheenjohtajana ja oli tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja.
Koti
Kun matkalla asutaan kotia pienemmissä tiloissa, vaatimattoman keittiön ja vieraan kielen äärellä, jossain vaiheessa listautuu hyviä asioita kotimaasta. R A K A S T A N Helsinkiä, sen lukemattomia hyviä puolia, mutta jestas, millaisena käpykylänä se toisinaan näyttäytyy. Nauratti aivan hulluna eräänä lauantaiaamuun Pariisissa lukemani twiitti: ”Friendly reminder kaikille piireihin päässeille / established tyypeille: Juttele juhlissa ja ole ystävällinen myös tyypeille jotka ”eivät ole kukaan”. He ovat sinä ennen kuin sinusta tuli mulkku. Kesäterveisin, ”one of you”.” Se juuri kiteytti ajatukseni siitä, kuinka käytöksen avoimmuudessa ehkä on vielä tekemistä maassamme. Kotimaan hienojen puolien listasta tuli pitkä, kun aloimme niitä yhdessä miettiä. Hämmästyin, kuinka huomasin yhtäkkiä kaipaavani hiljaisuutta ja myöskin suomen kieltä.
Hedelmä- ja marjatortut ovat suurta herkkuani: rengasvuoka mukanani valmistimme suolaisia ja makeita piiraita.
Pieni sateen tuoma helpotus helleaaltoon. Tämä tuttu maisema tuo iloa jo sitä muistellessa.
Kansallismuseon Barbie-näyttely esittelee 450 nukkea eri vuosikymmeniltä. Pinkin perinaisellisuuden edustaja on liitetty milloin edistyksellisyyteen, milloin taantumukseen. Näyttelystä voi lukea ajan kuvaa niin muodista kuin naisen aseman etenemisestäkin. Jos Barbien alkutaipaleella oli kumouksellista, ettei hänen kodissaan ollut keittiötä, eikä Barbie ollut naimisissa, niin edelleen kysymykset kehon kuvasta ja kulttuurisesta omimisesta puhuttavat tämän leikin ja kulutuskulttuurin ikonin ympärillä. Näyttelyvieraiden kommentit kaikuvat innostuneina nukkejen äärellä eri sukupolvien jakaessa kokemuksiaan Barbie-leikeistään. Näyttely on auki 26.8.2018 asti.
Hitchcockin Linnut on ollut inspiraationa tähän nukkeen ja muita elokuvatähtiä ja julkkiksia on Barbien muodossa esillä Audrey Hepburnista JLo:hon. Vierailijoita voi tämänpäiväisen visiitin perusteella ennustaa professori Massimiliano Capellan kuratoimaan ja 24 ORE Culturan tuottamaan ennustaa runsaasti.
”Barbie on aina edustanut naisen valinnanvapautta. Kaikki on mahdollista.” Ruth Handler, Barbien eli Barbara Millicent Robertsin luoja
Aina valmiina juhliin. Barbie edustaa ilta-aikaan, purjehtii, ajaa urheiluautolla, aerobickaa – mikä milloinkin on ajankohtaista.
Barbien muotitietoisuus on ollut yksi sen menestyksen salaisuuksista. Kukapa ei pysyisi muodin huipulla, kun muotitalot kisaavat asujesi suunnittelusta? Nyt hänkin voi toki olla kestävän kehityksen edistäjä ja kierrättää omaa garderobiaan. Nukke on ollut joissakin asioissa aikaansa edellä: hänestä esimerkiksi tuli astronautti vuotta ennen kuulentoa ja Yhdysvaltain pressaehdokas juuri ennen Hillary Clintonia.
”Barbieta on uudistettu ja muutettu, ja juuri siksi hän on pysynyt hyvän maun ja tyylin tulkkina aikakaudesta toiseen” Massimiliano Capella
Ensimmäinen tummaihoinen Barbie valmistettiin vasta 80-luvulla, Barbien kavereissa heitä oli jo aikaisemminkin. Eri kulttuurialueille valmistetut kansallispukuiset hahmot herättävät ajankohtaisia kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta. Montaa nukkea, joissa kansallisuudet esitetään hyvinkin karikatyyrisinä, ei enää esiteltäisi. 2018 esitelty Frida Kahlo -nukke on ilmeisesti liian vähän meksikolaisen näköinen, eikä sen myyntiin tulosta ole tietoa. Itse ajattelin nuken nähdessäni, että on upeaa, että uusi ammattiryhmä on jälleen edustettuna.
Joissakin perheissä Barbiella leikkiminen on ollut kielletty joko poliittisista, uskonnollisista tai feministisistä syistä. Itse sain nukella leikkiä, mutta muistan kyllä ”erinäisiä” kommentteja naisiin liittyvistä stereotypioista. Keskustelun herättäjänä Barbie siis toimii edelleen.
Scarlett O’Harasta Lagerfeldin pukemaksi. Muoti-ikoniksi Barbieta voi kutsua, sillä suuret muotitalot ovat halunneet pukea hänet omiin luomuksiinsa. Dior, Missoni, Diane von Furstenberg.. varaudu jonottamaan vitriineillä, joissa muotitalojen asut ovat, sillä myös lempisuunnittelijoiden kohdalla pysähdytään tutkimaan muotitalojen tulkintaa Barbiesta.
Ensimmäinen Barbie vuodelta 1959. Mattelin lelutehtailijan vaimo Ruth Handler halusi vauvanukkejen rinnalle aikuisemman nuken tytärtään Barbaraa varten. Ensimmäinen nukke Barbara Millicent Roberts eli Barbie myytiin uimapuvussa, vaatteet olivat ostettavissa erikseen. Oikealla Grace Kelly -hääpukunukke. Barbien kasvot ovat muuttuneet aina hieman: 70-luvulla Charlien enkelit saivat nukkekaunottaren kasvot taipumaan ”hammashymyyn”. Vaikka joitakin muutoksia nuken fysiologiassa olisikin tapahtunut, hän on säilyttänyt ampiaisvyötärön ja erityisen pitkät sääret. Naimattomaksi ihmiseksi Barbiella on aika huikea hääpukukokoelma. Tämän fashionistan poikaystävä oli Ken, välillä kuvioihin ilmestyi australialainen surffari. Lapsia Barbiella ei ole, siskot häilyivät jossakin taustalla.
Hauska tapaaminen näyttelyssä tämän Barbien kanssa. Saman nuken toi ystäväni muotisuunnittelija Teemu Muurimäki Naistenklinikalle vuonna 2002 juuri syntyneelle tyttärelleni! Feministi ja oikeudenmukaisuuden kannattaja tästä(kin) tyttärestä on kasvanut. Näyttelyssä kuulee huudahduksia: ”Oi, tulkaa lapset katsomaan, tämä persikanvärisessä puvussa oleva nukke on sama, kuin äidillä oli!” Itse muistin heti, että eräällä kaverilla oli Barbien hevonen, jonka nivelet liikkuivat ja parhaan kaverin pikkusiskolla oli Barbien avoauto ja sehän oli jotain todella upeaa. Ainutkertaista, kuinka eri sukupolvien leikit muistoineen heräävät näyttelyssä eloon.
Kiitos Kansallimuseolle erittäin kiinnostavasta ja asiantuntevasta Mari Rautiaisen opastuksesta! @KPohjanvirta #lilous
Kaunista uutta vuotta! Rentoutta ja uusia tuulia ystävät teille sopivassa suhteessa! Oma toiveeni alkavalle vuodelle tuli ratkaistuksi, kun husbandin ja ”perhelääkärin” kanssa päätimme kolmisin aloittaa lenkkeilytiimin. Perjantaina on lähirannoilla luvassa tuskaista puhinaa ja kunnon kohotusta. Sen erikoisempia lupauksia ei ole tiedossa, mutta jo tästä olen kovin iloinen.
Tärkeintä on ollut tulla nähdyksi – kiitos yhteisistä hetkistä ihmisille kaikissa kanavissa
Olen viettänyt keittiössä varmasti vuoden onnellisimmat hetket. Valmistelua. Odotusta. Ihmisiä. Jakamista.
Jouluna ruokalistalla oli blinejä mädin, graavilohen ja sienten kanssa alkupalaksi. Pääruokana ankankoipien kanssa tarjottiin appelsiinikastiketta, punajuurichipsejä, muusia ja lanttukuutioita. Seuraavaksi vuorossa olivat juustot, jälkkärinä crème brûlée, puolukkasorbetti ja puolukkavaahto. Puolukkasorbetti oli ihana yllätys brûléen makeuden kanssa.
Action Finland ja Press & PR d’Oro sekä Tallink Silja tarjosivat upeita näkymiä ruokamaailmaan. Kiitos ja à plus! Kuvassa Gregory Cohen ja Kari Aihinen sekä Hans Välimäki.
Muotia, taidetta, HAM Helsinki, Wäinö Aaltosen museo, Ateneum, Kiasma, Sinebrychoffin museo, Taidehalli, galleriat ovat tarjoilleet ajateltavaa ja kauneutta Helsingissä. Muotia SSSu by Sasu Kauppi.
x
Koroilla ja ilman. Muoti on kiehtova maailma! Juslin Maunulan tyllejä, Anna Retulaisen siveltimen jälkeä ja Sarenzan korkoja.
Säkenöintiä ja rauhaa uuteen vuoteen 2018! <3! Kaisa
Pariisi odottaa. Museot olemme taas tuleville hetkille valinneet (tai siis tytöt ovat valinneet!). Tulossa olemme, rakas toinen kotimme.
Nauratti, kun luin postauksen, jossa syksyä kuvattiin tiskialtaan väriseksi vuodenajaksi. Harmaus ja pimeys ovat iskeneet sateen muodossa lujaa. Pidän syksystä, mutta nieleskelen ahdistusta: tästä seuraa se vuodenaika, jossa silkkimekot vaihtuvat pilkkihaalareihin, jossa kolme villapaitaa päällekkäin on normi ja silti paleltaa. Haaveilulla on selvitty monesta asiasta, nyt olen piristänyt syksyämme kukilla ja itseäni pitkään etsityillä, oman tyylisillä korviksilla.
Ei yhdet vaan kahdet. Olisiko visiitti korumessuille saanut taas innostumaan koristautumisesta. Olen etsinyt sopivia korviksia mm. jokaisella Pariisin matkallani, mutta oman näköistä ei ole vain löytynyt. Gauharin korut ovat ennenkin ihastuttaneet, mutta nämä mallit puhuttelivat ja ilahduttivat luonnossa vielä enemmän kuin
Vanha luottomerkkini Cecile & Jeanne vaihtui lennossa Gauhar Helsingin korviksiin.
Aki Choklat on tehnyt kenkien ja nahkatuotteiden alueella kaiken, mitä alalla voi kuvitella. Hän on suunnitellut omaa mallistoa, kirjoittanut kirjoja, opettanut ja suunnitellut muille. Kengän alkemian vaikeus, lukemattomien komponenttien yhteensovittaminen tekee alasta Choklatin mukaan sekä hankalan että kiehtovan. Tammikuussa häneltä ilmestyy miesten muotia käsittelevä kirja Menswear Trends ja nykyisin hän toimii myös osaston johtajana The College for Creative Studiesissa Detroitissa.
Herrasmiesmäinen Aki Choklat oli Jyväskylän ensimmäisiä muotipunkkareita: vuonna -77 hankittiin marketista Vivienne Westwoodin innoittamana partaterällä viilleltyjen farkkujen kaveriksi koirien kaulapanta. Hänen mukaansa tyyliä ei voi ostaa, se voi syntyä myös edullisista elementeistä.
”Suunnitteluni on asiakaslähtöistä”
”Oma visuaalinen makuni perustuu historiallisiin asioihin. En näe itseäni keksijänä, vaan inspiroidun vanhasta maailmasta. Käyn museoissa ihmettelemässä, että ahaa, tällaista on tehty 1500-luvulla. Minulla on koti Firenzessä, joka on täynnä historiaa.” Aki Choklat kertoo suunnittelunsa taustoista. Inspiraatiota löytyy kaikkialta, ja suunnittelija tykkää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. ”On kiva miettiä kuka asiakas on. Menswear Trends -kirjanikin lähtökohta on juuri asiakas eli tässä kohtaa miesten muotimaailma.” Kirjan tarkoituksena on tuoda ideoita ja strategisia ratkaisuja miesten muodin kentälle.
”Valitettavan monet muotimaailman kliseet ovat totta”
Choklatin mukaan muotimaailmassa on kaksi tasoa, joista toiseen kuuluvat pr, julkkikset, näytökset ja pinta ja toisella tasolla on muoti ammattina, johon puolestaan liittyy paljon realismia. Se on kangaskasojen läpikäyntiä pölyisissä varastoissa ja pitkiä hetkiä tehtailla. Choklatille opettaminen, oman merkin vetäminen, kirjojen kirjoittaminen ja suunnittelu saivat välillä aikaan kenkäuupumuksen, mutta nyt maailma on taas täyttynyt kengillä. Uudella innolla Choklat on opetellut itse valmistamaan kenkiä alusta lähtien.
”Minulla oli jatkuva koti-ikävä Eurooppaan”
Choklat on vaihtanut aikanaan rahoitusalalta muotiin. Alanvaihdos herätti tuttavapiirissä skeptisiäkin kommentteja. Mutta Aki Choklat toteaa itse, että ollessaan taloudellisesti hyvin menestynyt hän oli onneton, mutta taloudellisesti epävakaammissa oloissa onnellinen. 80-luvun Amerikassa Choklat ei löytänyt muotikeskusteluihin aina vastakaikua amerikkalaisten kanssa, olo oli jopa eristynyt. Internetin kautta maailma on sittemmin pienentynyt valtavasti. Nyt USA:ssa on muodostunut ystäväpiiri, joka ymmärtää eurooppalaisetkin referenssit. Amerikkalaisten markkinointikyvyt, ”kaikki on mahdollista” -asenne ja jatkuva positiivisuus saavat kiitosta. Eurooppalaiset yhteistyökumppanit saattavat huokaista, että olisipa kanssakäyminen kotimaassakin näin ystävällistä.
”Löydä inspiraatio omasta ympäristöstäsi”
Manolo Blahnik on ollut Aki Choklatille vaikuttava ja inspiroiva opettaja. ”Kun tapasin hänet, tuntui, että kuulumme samaan heimoon”, Choklat kuvaa. Inspiroivuus ilmeni ennemminkin kohtaaamisessa kuin pelkästään opetuksessa. Blahnik on aina ollut esikuva tullen aivan erilaisesta maailmasta, jossa hän puhuu Diana Vreelandista ja Marilyn Monroesta. Tärkeä designin konkreettinen opettaja taas oli Sue Saunders Royal College of Artsista.
Opettamisesta Choklat on kirjoittanut kirjankin. Omille opiskelijoille hän suosittelee etsimään inspiraation omasta ympäristöstä, eikä katsomaan muiden suunnittelijoiden työtä. Oman tyylin löytymisessä kestää usein vuosia, mutta kun siemenestä kasvaa juuri, pystyy aina kertomaan mistä ideat ovat tulleet. Choklat on tuonut myös muotibusiness-opetuksen Detroitin koulutusohjelmaan. Kenkäsuunnittelusta unelmoiville Aki Choklat vinkkaa ottamaan aluksi lyhyen kurssin, jolloin yleensä nopeasti tietää, onko ala itselle sopiva.
Lempipaikkasi? Lontoo on aina ollut henkinen kotini, mutta maailma muuttuu niin nopeasti, etten osaa sanoa, onko tämänhetkinen Lontoo enää sama, mitä se on viimeiset 15 vuotta ollut. Nyt olen ollut Helsingissä ja täällä taas tuntuu, että voisin muuttaa tänne. Olen ollut nuoresta asti vagabondi, kulkija. Kotini on siellä missä oranssi matkalaukkuni on.
Lempimateriaalisi? Hyvälaatuinen nahka on tietenkin suosikkini. Olen käyttänyt nyt myös höyheniä ja ne ovat ihanan haastavia. Myös huopa on uskomaton materiaali.
Lempivärisi? Tällä hetkellä pinkki. Kävin juuri ostamassa pinkin kouluvihon.
Lempikirjasi?Luen paljon. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimusmatkoista ja lempikirjani on William Dalrymplen kirjoittama From the Holy Mountain. Kirja perustuu teokseen Spiritual Medow 500-luvulta. Siinä tekijä lähtee Athosvuorelta kiertämään Lähi-Itää ja se oli kaikkein ensimmäisiä matkakirjoja. Damrymple on tehnyt retken samojen reittien ja luostareiden kautta.
Tanskassa toimii perinteistä kirpputori-ideaa uudella tavalla hyödyntävä myymäläkonsepti. Myymälään kävi tutustumassa Tanskassa asuva Marjoannika Nyman, joka toimitti jutun Vieraskynäpalstallemme.
Mekko-ostoksilla
On tavallinen arkipäivä. Ihmisiä vilistelee pitkin poikin katuja latinalaisessa korttelissa, Aarhusin kaupungin vanhimmassa kaupunginosassa. Alue on tunnettu design-vaateliikkeistä, pienistä putiikeista, 1600-luvulta peräisin olevista mukulakivikaduista, viikinkiajasta muistuttavista kirkoista ja museoista ja tunnelmallisista kahviloista ja ravintoloista.
Ostoslistallani on mekko työpaikan kesäjuhliin. Kävelen tanskalaisten kaverusten Karl-Oskar Olsenin ja Brian Jensenin vuonna 2002 perustaman Wood Wood -merkkimyymälän ohi. Samoin teen tuoreen tanskalaisen vaatemerkki Comfy Copenhagenin liikkeen suhteen. Rohkaistun lopulta astelemaan sisälle pieneen putiikkiin, jonka ohi olen kävellyt lukuisia kertoja. Kaupan hintatasosta minulla ei ole tietoakaan, mutta ainahan sitä voi keskittyä haaveilemaan, jos hintataso osoittautuu liian korkeaksi omalle lompakolle.
Myyjä tervehtii iloisena. Kivoja kesämekkoja on tarjolla useita, samoin paitoja ja kenkiä. Katselen hintalappuja ja sitten merkkejä. Acnen paita 340 kruunua eli noin 40 euroa. Malene Birgerin mekko 550 kruunua eli reilu 70 euroa. Hintalapussa lukee lisäksi ”Terveisiä Pariisilaisista häistä! Minne sinä viet minut?”
Tuotteissa kerrotaan, missä ne ovat aikaisemmin ”eläneet”. Kuvat: Tøjstory
Tarina vaatteen mukana
Perinteistä kirpputori-ideaa uudella tavalla hyödyntävän myymäläkonseptin takana ovat Theis Vad ja Isabella Holmgaard, jotka avasivat ensimmäisen Tøjstoryn vaateliikkeen Tanskaan vuonna 2013. Konseptin ideana on myydä yksittäisten kuluttajien käytettyjä merkkivaatteita. Jokaisesta myydystä vaatteesta liike maksaa vaatteen alkuperäiselle omistajalle 40%:n komission.
Tøjstory-konsepti on loistava esimerkki hidasta muotia edistävästä liiketoiminnasta samoin kuin perinteiset ja netin kirpputorimyymälät ja sivustot. Käytettyjen vaatteiden ympärille muodostuvat liiketoimintakonseptit ovat hieno ympäristöteko vaatehävikin ja pikaostosten vähentämiseksi. Tøjstory hyödyntää omaperäisellä ja hauskalla tavalla tarinan kerrontaa osana tuotteiden markkinointia. Vaikken tapaa vaatteen omistajaa kasvotusten, tarina kulkee vaatteen mukana seuraavalle omistajalle. Se tekee käytetyn vaatteen ostamisesta samalla jotenkin erityistä. Vaate ei ole vain vaate vaan sillä on myös tarina, jota minulla on mahdollisuus jatkaa ostamalla vaate itselleni. Samalla minä kuluttajana rakennan omasta vaatekaapistani kestävämpää.
Kuvat: Tøjstory
Vilinää riittää
Uskallan toivoa, että Tøjstoryn kaltaiset ”luksusvaatekirppikset” ohjaavat yhä useampaa kuluttajaa ostamaan vaatteita myös käytettyinä. Myös heitä, jotka eivät syty perinteisimmistä kirpputorimyymälöistä tai meitä, jotka tykkäämme nettissä shoppailun rinnalla käydä vielä hypistelemässä vaatteita fyysisesti myymälöissä. Mutta onko Tøjstory kannattavaa bisnestä?
Yritän tavoitella puhelimitse Theissiä, sillä Isabella on siirtynyt juuri projektipäälliköksi innovointia ja kestävää kasvua pienissä ja keskisuurissa yrityksissä Lifestyle & Design –Clusteriin. Kuulen kuinka myymälän ovikello laulaa taustalla ja mies toteaa, että koittaa palata asiaan myöhemmin. Kiirettä näyttää riittävän ja täytyy toivoa, että konsepti vahvistuu entisestään omistajamuutoksesta huolimatta. Viikkoa myöhemmin yhteydenotostani sähköpostiini kilahtaa viesti Theissiltä: – Det går rigtigt godt. Butikkerne blomstre. Tøjstorylla menee siis tällä hetkellä hyvin. Myymälät kukoistavat. Kestävää vaatemuotia edistävän Tøjstoryn tulevaisuus näyttää siis ainakin tällä hetkellä erittäin lupaavalta.
Tøjstoryn myymälät sijaitsevat Aalborgissa (Boulevarden 1 A) ja Aarhusissa (Guldsmedgade 1). Vaatteet ovat myynnissä myös Facebookissa ja Instagramissa.
Maanantaina julkaisen Marjoannika Nymanin artikkelin tanskalaisesta Tøjstory-liikkeestä. Sitä ennen voimme tutustua itse kirjoittajaan. Yhteiskuntatieteilijän tie on tähän mennessä vienyt Tanskan Aarhusiin. Sekä palvelumuotoilu, viestintä, asiakaskokemus että leijasurffaus kuuluvat hänen ammatilliseen repertuaariinsa. Muotia Marjoannika tarkastelee kriittisen feministisestä näkökulmasta. Tutustuimme, kun Marjoannika lähetti minulle luettavaksi kiinnostavan artikkelinsa Katoni-julkaisussa.
Marjoannika on tehnyt monta työtä yhtä aikaa: viestintä, asiakaskokemus, palvelumuotoilu, leijasurffaus jättivät Suomessa asuessa tilaa vieläpä vapaaehtoistyöllekin MLL:ssa. ”Kun minusta tuli äiti, arkeeni tuli paljon uutta tekemistä ja vapaaehtoistyö jäi pikkuhiljaa. Nyt kun lapseni on kasvanut lähes koululaiseksi, haaveilen uuden vapaaehtoistyön aloittamisesta uudelleen täällä Tanskassa.” Kuvat: Timo Nyman ja Marie Mayer
Kertoisitko taustoistasi.
Olen Marjoannika Nyman, 40-vuotias yhteiskuntatieteilijä ja kotoisin Järvenpäästä. Olen myös viestinnän asiantuntija, äiti, leijasurffaaja, vaimo, asiakaslähtöisten liiketoimintakonseptien kehittäjä, suomalainen, palvelumuotoiluprojekteissa asiakaskokemuksia kehittävä työntekijä, ammatillisten yhteiskunnallisten aineiden opettaja. Haluan kasvaa yhteiskuntatieteilijänä laaja-alaiseksi vastuunkantajaksi ja yhteiskunnallisiksi keskustelijaksi. Oi, sellaiseksi haluan ehdottomasti, sitten kun minusta tulee iso ja aikuinen! Teen kovasti töitä tavoitteen eteen sillä kapasiteetilla, mitä minulla on arjessa käytössä. Panostan yhteiskunnallisia ilmiöitä koskevan tiedon etsimisiin, tulkitsemiseen ja tuottamiseen. Onneksi pääsen esimerkiksi blogikirjoittajana pohtimaan helposti erilaisia ilmiöitä ja asioita yhteiskunnassa kuten muotia vaikuttamisen välineenä.
Mikä on suhteesi muotiin?
Olen lähtökohtaisesti muotiin kriittisesti suhtautuva feministi. En pidä kertakäyttömuodista enkä miesten naisten vartaloa arvioivista katseista. Naisen vartalon esineellistämiselle pukee hienosti sanat muotitaiteen kautta Tukholmassa asuva muotisuunnittelija Minna Palmqvist, jota haastattelin myös muotia käsittelevään reportaasiini. Oma suhtautuminen muotiin on myös tosi ristiriitainen. Kannatan kestävää pukeutumista, mutta varsinkin nyt 5-vuotiaan tytön äitinä kamppailen vaatehankintojen kanssa – tyttö kasvaa vauhdilla ja koko ajan jää jotain pieneksi. Suosimme paljon kierrätysvaatteita ja -tavaraa, mutta aina se ei ole mahdollista ja uuden ostaminen sattuu aina ”syvältä”, samoin omien urheiluvaatteiden päivitys.
Oma suhteeni designiin rakentuu service designin eli palveluiden muotoilun kautta. Kipinä palveluiden innovointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen hyödyntäen muotoilussa kehitettyjä menetelmiä sai alkunsa S-ryhmässä, kun pääsin kuvaamaan asiakkaan palvelupolkuja erääseen verkkopalveluprojektiin. Olen tosi kiinnostunut kehittämään yhteiskunnallisista ja yritysmaailman palveluista entistä asiakaslähtöisempiä..
Järvenpäästä lähtöisin oleva Marjoannika on asunut Tanskan lisäksi Intiassa, Itävallassa ja Kyproksella. Kuva: Timo Nyman.
Mistä pidät muodissa?
Muodissa pidän tarinoista vaatemerkkien takana. Teen töitä kahteen yritykseen täällä Tanskassa ja toisessa työssäni viestinnän asiantuntijana ja bloggarina pääsen kertomaan tarinoista vaatemerkkien takana. Nyt työpöydällä on nostaa esiin savolaista muotia ja tarinoita tuotemerkkien takana, sillä Kuopion alue on ehdolla eurooppalaisen alueen gastronomisen tunnustuksen saajaksi vuodelle 2020. Se on ruokamatkailun edistämisen näkökulmasta tosi kova juttu! Asuinkaupunkini Aarhus kantaa tunnustusta tänä vuonna.
Oma lempivaatesuunnittelijani on Paola Suhonen ja syy siihen on tosi hassu. Kun hän nousi pinnalle vuoden 2000-alkupuolella, hän nosti esiin taustaansa lumilautailijana ja olin tuohon aikaan aktiivinen lumilautailija. Aloin seuraamaan häntä ja hänen tapaansa kertoa ajatuksiaan vaatesuunnittelun kautta ja muistan vieläkin hänen Camping-mallistonsa. Olen camping-henkinen henkeen ja vereen. Niin ne tarinat uppoavat. Oma lempivaatekauppani verkossa ja Helsingissä on Nudge, jonka toiminnassa ystäväni on ollut alusta alkaen. Hän oli ensimmäisiä ystäviäni, joiden kautta aloin miettiä kestävämpiä vaatevalintoja.
Mitä tällä hetkellä kuuluu?
Nyt asun Tanskassa. Ostimme mieheni kanssa Pohjanmeren rannalta kesäasunnon viisi vuotta sitten ja viime vuonna muutimme pysyvästi työmme ja asuinosoitteemme Aarhusin kaupunkiin. Teen töitä kahteen tanskalaiseen yritykseen ja haaveilen kolmannesta työstä hyvän tekijänä, vapaaehtoistyön parissa. Ennen muuttoa Tanskaan tein kolmea työtä samaan aikaa. Tunsin oppivani ja saavani irti elämästä näin parhaiten ja pääsin tarkastelemaan näin myös yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. Lyhytdokumenttielokuvan käsikirjoitustaitoja pääsin harjoittelemaan lyhytdokumenttielokuun ”No Pressure”, joka esitettiin Andorran leffateatterissa pari vuotta takaperin. Äidiksi tuleminen sai minut kirjoittamaan runokokoelman “Kun rakastaa niin paljon, että sattuu”. Pöytälaatikossa odottaa myös omakustanne Kettunen (Kettunen on tyttönimeni). Tanskassa kaikki on juuri nyt täydellistä, mutta olemme heittäneet mieheni kanssa ilmaan myös Hollannin seuraavana yhteisenä projektina.
P.S. Muistan ammoin olleeni viimeisiä, joka liittyi some-kanaviin: Marjoannika on viimeisin todistukseni siitä, kuinka hauskoja kontakteja tätä kautta voi löytää! Kivat ihmiset ovat miellyttäviä ja kiinnostavia myös sähköisissä kanavissa.
