Kotiinpaluumme Pariisista aloitettiin visiitillä Sinebrychoffin taidemuseoon. Valtioneuvoksista ja vapaaherroista, valtaapitävistä ja ylimystöstä kertovat kuvat ovat vaikuttavia. Lastenkamareita ja perhepiiriä kuvaamaan siirtyneet taiteilijat loivat yhä intiimimpiä potretteja, myös omakuvissa ja taiteilijatovereista tehdyissä muotokuvissa ilmaisu vapautui. Näyttelyssä ihmisten ilmeikkäät kasvot kiinnostivat kuin katukahvilassa ikään. Tutkimme milloin virallinen kuvaus alkoi rentoutua, mitä mahtimiesten ilmeistä saattaisi lukea. Näyttelyn jälkeen luimme Les peintres par eux-mêmes -kirjaa: taiteilijoiden omakuvista kertova kirja alkaakin lauseella: ”Jokainen taulu on omakuva.” Näyttely on avoinna 31.12. asti.
Sinebrychoffin taidemuseo taitaa olla liian lähellä kotia, kun siellä käynnit ovat jääneet liian harvoiksi. Vanhempi tytär tutustui koulunsa kanssa Elämä tarjottimella -näyttelyyn ja halusi, että käymme joululomalla yhdessäkin katsastamassa asetelmia. Samat arkiset ruoka-aineet, joita keittiössä pyörittelemme näkyvät 1500-1700-lukujen maalauksissa. Mitä yltäkylläisyys merkitsi tuolloin, entä nyt? Mikä merkitys asetelmilla on itselle? Nature morte vai still life? Le musée de Sinebrychoff, (Bulevardi 40, Helsinki) présente des natures mortes jusqu’au 8 janvier. J’ai visité le musée avec les filles. Nous avons réfléchi: est-ce que ces tableaux nous représentent plutôt des stills life ou des natures mortes. Parmi les peintres du 16ème et 18ème on trouve quelques oeuvres modernes comme la peinture d’Heikki Marila.