Kotiinpaluumme Pariisista aloitettiin visiitillä Sinebrychoffin taidemuseoon. Valtioneuvoksista ja vapaaherroista, valtaapitävistä ja ylimystöstä kertovat kuvat ovat vaikuttavia. Lastenkamareita ja perhepiiriä kuvaamaan siirtyneet taiteilijat loivat yhä intiimimpiä potretteja, myös omakuvissa ja taiteilijatovereista tehdyissä muotokuvissa ilmaisu vapautui. Näyttelyssä ihmisten ilmeikkäät kasvot kiinnostivat kuin katukahvilassa ikään. Tutkimme milloin virallinen kuvaus alkoi rentoutua, mitä mahtimiesten ilmeistä saattaisi lukea. Näyttelyn jälkeen luimme Les peintres par eux-mêmes -kirjaa: taiteilijoiden omakuvista kertova kirja alkaakin lauseella: ”Jokainen taulu on omakuva.” Näyttely on avoinna 31.12. asti.
Mitä miettii Beata Charlotta Gripenwaldt vuoden 1811 muotokuvassa, jonka on maalannut Carl Fredrik von Breda?Museon rauhalliset salit aurinkoisella Bulevardilla kutsuvat poikkeamaan. Yläkerran Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseoon on vapaa pääsy.Yksityiskohta Albert Edelfeltin työstä Luutnantti Alexandre Weissgerber de Stragéwiczin muotokuva poikana. Pariisissa saimme nähdä ihania näyttelyitä, (ja vielä useampi jää aina käymättä, koska jalat eivät kanna kaikkialle) – olen todella iloinen, kuinka aidosti hauskoja hetkiä olen saanut museoissa viettää tytärteni kanssa.
Sinebrychoffin taidemuseo taitaa olla liian lähellä kotia, kun siellä käynnit ovat jääneet liian harvoiksi. Vanhempi tytär tutustui koulunsa kanssa Elämä tarjottimella -näyttelyyn ja halusi, että käymme joululomalla yhdessäkin katsastamassa asetelmia. Samat arkiset ruoka-aineet, joita keittiössä pyörittelemme näkyvät 1500-1700-lukujen maalauksissa. Mitä yltäkylläisyys merkitsi tuolloin, entä nyt? Mikä merkitys asetelmilla on itselle? Nature morte vai still life? Le musée de Sinebrychoff, (Bulevardi 40, Helsinki) présente des natures mortes jusqu’au 8 janvier. J’ai visité le musée avec les filles. Nous avons réfléchi: est-ce que ces tableaux nous représentent plutôt des stills life ou des natures mortes. Parmi les peintres du 16ème et 18ème on trouve quelques oeuvres modernes comme la peinture d’Heikki Marila.
Taidokkaan maalarityön lisäksi maalauksiin kätkeytyy symboliikkaa, joka näyttelyssä onkin jaoteltu selkeästi. Vasemmalla Jacob Marrel Frankenthalin (1613/1614–1681) Kukka-asetelma, Uppsalan yliopistomuseo. Oikealla Jan I Brueghelin mukaan (1568-1625), Kukkamaljakko, Kansallisgalleria, kuva Pirje Mykkänen.Yksityiskohta Jacob Marrel Frankenthalin Kukka-asetelmasta.Yksityiskohta Gotthardt De Vedigin työstä Aamiasiasetelma.De Vedigin Aamiasiasetelma.Yksityiskohta Gotthardt De Vedigin työstä Aamiasiasetelma. Kärpäset ja koppakuoriaiset mukana.Heikki Marilan Kukat XIII Gasparo Lopezin Asetelman rinnalla. Marila räiskyttää asetelmamaalausta skaalaten sen moderniin kokoluokkaan.Yksityiskohta Heikki Marilan työstä Kukat XIII. Kun Lilou oli lähes vauvaikäinen, laittoi valokuvaajakaveri sadepäivänä viestin, että katsastakaa Heikki Marilan kukkatyö Amos Anderssonin yhteisnäyttelyssä. Sadevermeissä kuljeskelimme pitkin Eerikinkatua taulua katsomaan ja siitä lähtien olen ollut Marilan töiden suuri ihailija.Yksityiskohta Johannes Bormanin Kukka-asetelmasta. Vanhojen taulujen taidokkaita yksityiskohtia on jännittävää tutkia. Mitä tuttua ja mitä vierasta niistä löytyy..