De mon premier voyage à Paris je me rappelle la mousse au chocolat, les rues, une certaine atmosphère: les miroirs et les lustres aux restaurants.. les amis de ma mère qui me parlaient en français et je leur répondais ”oui oui” quoi qu’ils me dissent. Je me rappelle même le visage d’un monsieur qui nous a fait un signe de sa voiture pour nous laisser traverser la rue. Les mémoires sont gravés dans mon coeur et quand j’ai trouvé ces photos que je n’avais jamais vues chez ma grand-mère qui venait de nous laisser, ça m’a beaucoup émue.
J’ai trouvé cette photo dans l’album de ma grand-mère: l’hôtel Astrid en 80 quand j’avais cinq ans. Näkymä Hôtel Astridin parvekkeelta. En ollut nähnyt kuvaa koskaan aikaisemmin, se löytyi isoäitini albumista. Tällä ensimmäisellä Pariisin matkallani olin äitini ja isoäitini kanssa.Maman et moi à Versailles en 80 et c’est parti: mon amour pour la langue française! Äidin kanssa Versaillesissa. Tästä vuonna -80 tehdystä ekasta Ranskan matkastani lähtien olen halunnut palata sinne yhä uudelleen.Y a pas de grand monde pour visiter la Tour Eiffel. Eiffelin ympärillä ei ollut samanlaista ryysistä kuin nykyisin.On a beaucoup plus de photos de l’enfance de mes filles.. Tytärten matkoilta kuvamateriaalia on toisessa mittakaavassa kuin omasta lapsuudestani.Le présent. Même si nous sommes une famille finlandaise nous sommes comme chez nous à Paris. Les filles ont manifesté dans les rues, veulent visiter les mêmes cafés et les mêmes parcs. Suomalaisena perheenä tunnemme olevamme kuin kotonamme Pariisissa. Pian taas tyttöjen kanssa tutuille kulmille..
Ensimmäinen matkani Pariisiin on vaikuttanut koko elämääni, harrastuksiin, työhön ja vapaa-aikaan. Vastailin tuolla matkalla äitini ranskalaisille ystäville kaikkeen ”oui oui”, vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Muistan jopa miehen, joka antoi meille tietä autostaan viittoillen. Tällainen kohteliaisuus kosketti. Myös moni visuaalinen yksityiskohta on piirtynyt mieleeni peileistä, kristallikruunuista ja kotien sisustuksesta lähtien. Värien käyttö sisustuksessa on vaikuttanut vahvasti, samoin monet ruokamuistot.
Koska Ranskassa olen enemmän elossa kuin Suomessa ja siellä uteliaisuuteni elämää kohtaan pulppuaa kaikkein energisimmin, katson Pariisiin kohdistuvan kaipuuni lohdukkeeksi kaikki elokuvat, joita kaupungista tehdään. Otan mielelläni vastaan vihjeitä uusista Pariisi-aiheisista leffoista.
Ensimmäisellä Pariisin matkallani olin äidin ja isoäidin kanssa 5-vuotiaana. Nyt jälkipolvi on yhtä ihastunut kaupunkiin kuin itsekin olen. Pukeutumiseemme kaupunki on vaikuttanut paljonkin. J’ai initié mon mari et mes enfants aux merveilles de la ville de Paris. Comme ma mère me la présentée à l’âge de cinq ans.
Paris, je t’aime eli Pariisi, rakkaudella-leffa kymmenen vuoden takaan näyttää kaupungin eri puolia kahdeksantoista ohjaajan kuvaamana. Alexander Paynen 14. suosikkikaupunginosastani kertovassa osuudessa Margo Martindale näyttelee amerikkalaista postinjakajaa, joka matkailee yksin Pariisiin. Tutut kulmathan siellä vilahtelevat, mutta tärkeintä on hetki, jolloin kaupunki vastaa matkaajalle takaisin.
Paris, je T’AIME! En même temps la joie et la tristesse.. et le moment que j’ai senti que Paris m’aimait aussi.
J’adore cette scène du film Paris, je t’aime. Dans le film il y a des courts métrages de dix-huit metteurs en scènes. Le 14e est un de mes arrondissements. Dans le part d’Alexander Payne une américaine sympathique voyage seule à Paris et y découvre qu’elle aime la ville de Paris, mais que la ville lui aime aussi. Comme j’ai visité Paris dès mon très jeune âge, j’ai initié mon mari et mes filles à cette ville sublime, mais le dernier temps je n’ai pas pu y aller, et après les attentats je me sens presque lâche pour ne pas pouvoir lui déclarer mes sentiments.
Qu’est-ce qui Paris me signifie / Mitä Pariisi merkitsee minulle?
Pariisin merkitys on minulle ennen kaikkea henkinen vapaus, joka ei ole aivan helposti kerrottavissa. Kun koululaisena astelin maihinnousukengissäni Vavinin metroasemalta piirtämään Académie de la Grande Chaumièren tiloihin piirustuskansio kainalossani, olin onneni kukkuloilla. Runokirjoista ja Jean Ferrat’n levyiltä opeteltu kieli tuntuu yhä ylevältä, vaikka sillä kerrottaisiin Duras’n sijasta Claire Castillonin raakoja sanoja. Sama vapauden tunne valtaa aina, kun pääsen terminal 2D:stä jatkamaan matkaani. Sittemmin on mieheni ja lapset tutustutettu kaupungin saloihin. Keväällä Mirabeaun sillan alla on vettä virrannut enemmän kuin Beaudelairen runossa varmaan tarkoitettiinkaan, monen mutkan kautta onneksi pitkitimme kohtaamistamme, rakkain kaupunkini. La ville de Paris me signiefie la libérté, mais les déniers jours j’en doute quand même. J’ai apris la langue par les chanssons de Jean Ferrat, Marie Lafôret, Georges Moustaki, Serge Reggiani.. et je voudrais retrouver la ville comme avant. Où sont les souvenirs de mon enfance et mes enfants. Et surtout de tous les Parisiens!!!
Pariisi on minulle tärkeä erityisesti ranskan kielen kautta ja vaikka kielitaitoni on yhä rajallinen, rakastan tätä kaunista kieltä päivä päivältä enemmän. Paris me signifie surtout la langue française et c’est ma deuxième ville après Helsinki. Et même si mon langage est limitée je m’y sens chez moi.
Tämän korianterikastikkeen resepti on peräisin osoitteesta 127, boulevard Pereire, jossa minut on johdatettu monien herkullisten makujen pariin. Siellä olen nauttinut myös maukasta tomaattipiirakkaa. Samaisessa osoitteessa minulle on kiikutettu Pariisissa vieraillessani täydellistä passionhedelmätartelettia: ”Kaisalle Pariisi on aina juhlaa!” Siellä olen maistellut ensimmäiset langustiininikin ja läheisellä Place de Maréchal-Juinillä minulle on tarjottu elämäni ensimmäinen tiramisu. J’ai passé de beaux moments au 127, boulevard Pereire, d’où vient la recette de cette sauce à la coriandre. Dans la même adresse j’ai mangé des tartelettes au fruit de passion et de la tarte aux tomates délicieuse. Dans un restaurant à la place du Maréchal-Juin j’ai mangé mon premier tiramisu.
Kuvassa näkyvässä kastikkeessa ei ole mukana crème fraîchea, mutta se sopii joukkoon hyvin. Kastike sopii hyvin lohen kanssa. On peut ajouter de la crème fraîche à la sauce.
Korianterikastikkeeseen tulee purkki aurinkokuivattuja tomaatteja, puoli punttia korianteria, valkosipulin kynsi, pippuria, pari tuoretta tomaattia (pari ruokalusikallista crème fraîchea). Maistelemalla löytyy tietenkin paras kombinaatio.
Pour la sauce à la coriandre on utilise une boîte de tomates séchées, deux tomates fraîches, un demi-bouquet de coriandre, du poivre, une gousse d’ail: on passe tous les ingrédients dans un mixer. Et on peut y ajouter de la crème fraîche.
Ah, les langoustines de 127, bd. Pereire!Tämän helpon tomaattipiiraan valmistan jälleen kesäisiin hetkiin. En été je préparerai cette tarte certainement plusieurs fois.
Tämä vanha ranskalainen fajanssilautanen on yksi suosikkiesineistäni. Saimme sen häälahjaksi ihanalta pariskunnalta, joiden luona asuin opiskelijana Pariisissa. Lautanen oli koristanut heidän Pariisin kotiaan: ”Tämä on ollut keittiömme seinällä neljäkymmentä vuotta, toivomme, että se muistuttaa meistä, kun tästä alkaa sinun oma avioliittosi.”
Muotoilija Ilkka Suppanen puhui uutisissa pohjoismaisen designin perinnöstä, jossa kaikille tarjotaan teollisesti paljon hyviä tuotteita. Hän puhui ekologisemman lähestymisen puolesta. Tämä ’vähemmän on enemmän’ on yhä tuoreemman tuntuista ajattelua.
”Muutettuamme uudistimme koko sisustuksen” -ajattelu on aina vierastuttanut kerroksettomuudellaan. Katsellessani lautasta seinällä muistan ystäväni, Pariisin, Luxembourgin puiston, jossa sain lautasen, ja häämme. Välillä pysähdyn iloisena sen eteen mietiskelemään. Voin kuvitella laittavani esineen samalla ajatuksella aikanaan eteenpäin.
Vanhan ranskalaisen fajanssilautasen elämää 40 vuotta Pariisilaiskeittiössä, nyt 15 vuotta Suomessa.. missähän se on ollut näitä hetkiä ennen? La vie de l’assiette continue dans notre maison. Ca me fait toujours chaud au coeur quand je la vois.
Mes amis de Paris, un couple adorable chez qui j’ai habité comme jeune étudiante, nous ont donné cette assiette comme notre cadeau de mariage. Ils n’ont pas pu venir au mariage à Helsinki et j’ai reçu le cadeau au Jardin du Luxembourg. J’étais tellement émue, quand cette amie me racontait comment cette vieille assiette avait été pendant quarante ans dans leur cuisine à Paris et je pourrais me souvenir d’eux dans ma maison! Ça fait déjà quinze ans qu’elle nous rend heureux.
Pariisin kavereilta tämäkin taide! Des souvenirs de la jeunesse, merci Florian:).
Kuopuksemme nimi on mietitty pienessä Montparnassen sivukuppilassa,josta lähettelin miehelleni tekstiviestinä nimivaihtoehtoja. Siinä kaakaon ääressä nimi valittiin yhdessä viestien välityksellä. Liikuttuneena ja kyynelsilmin poistuin kahvilasta, raskaus ei tuolloin vielä näkynyt. Aina tulen muistamaan harmaatukkaisen tarjoilijan, joka huomasi mielentilani, tuli perääni ja kysyi: ”Tout va bien?” (Kaikki hyvin?) ”Tout va bien, merci!” Hän vilkutti vielä kahvilan ikkunan läpikin. Mukanani oli tämä ihanaa ihanampi Lilouni!
Silmäterämme Pariisissa. Mes deux filles adorées à Montparnasse.
Koska luonnollisesti olemme taikauskoisia (noup!), voimme ajatella, että hotelli, jossa vatsassa olevan pienokainen matkasi mukanani, on vaikuttanut hänen makuunsa. Hotellissa oli leopardikuosinen kokolattiamatto ja Lilou rakastaa kaikkia eläinkuoseja. Yhteys juontaa selkeästi tästä? 🙂
#lilous adore Montparnasse.. comme si vous ne le saviez pas déjà!
J’étais enceinte de notre deuxième enfant, quand j’étais seule à Paris pour mon travail. Je prenais un chocolat chaud dans un petit café à Montparnasse. On cherchait le nom pour cet enfant; j’envoyais des messages à mon mari, il me répondait et nous avons trouvé le nom pour le petit ou la petite. J’étais touchée, les larmes coulaient sur mes joues.. et le garçon aux cheveux gris m’a demandé si tout allait bien. Il est même venu me saluer quand j’étais sortie dans la rue. Cela m’a beaucoup ému.
Même si nous ne sommes pas superstitieux.. ne pensez-vous que la moquette en motif de léopard de l’hôtel (à rue des Acacias) où j’habitais n’a pas influencé le goût de Lilou, qui adore les motifs animaux?
Monenlaisia kierreportaita on Pariisissa kiivetty. Des escaliers parisiens avec ou sans tapis.
Kaipaan Pariisista eniten tuttujen kortteleiden tunnelmaa. Lempimaisemani ovat 14. ja 17. kaupunginosien puistoissa ja kahviloissa. Mes quartiers préférés à Paris sont dans le 14e et le 17e arrondissement, là se trouvent mes parcs, mes cafés et mes librairies..
”Mon amour, mon ami, Quand je rêve c’est de toi, Mon amour, mon ami.. ”
”Sinähän tunnet tämän kuumetaudin, joka valtaa meidät kylmässä puutteenalaisuudessa: tämän kaipuun tuntemattomaan maahan, tämän uteliaisuuden ahdistuksen.” (Pariisin ikävä/Le Spleen de Paris/Charles Baudelaire)
Pariisi on rakkain kaupunkini: sinne mahtuu (sekä omia että lasteni) lapsuusmuistoja, nuoruuden seikkailuhenkeä ja työelämän hauskuutta sekä kiperän ärsyttäviä kommelluksia. Suurkaupungin pitkiä välimatkoja, tuttuja kortteleita, ruokatoreja, ranskalaisten typerää byrokratiaa, hurmaavia ihmisiä ja henkistä vapautta, jonka kuvittelen joka käynnillä kuljettavani Suomeen, mutta jotenkin Terminal 2D tuntuu sen kuitenkin aina blokkaavan paluulennolta.
Näkymä avenuelle, jossa omat leipomot, kirjakaupat, kuppilat ja puistot ovat lähellä. Je connais les rues de 14e du Boulevard du Montparnasse au Boulevard Brune. Et je les découvre chaque fois avec autant d’enthousiasme, d’admiration et de joie.
Pariisin ikäväni on istutettu koko perheeseen.
Ensimmäisen kerran mieheni kävi Ranskassa tutustuttuaan minuun. Kun hän hyppäsi Avenue Carnot’lla lentokenttäbussista, oli toteamus: ”Olen tullut kotiin.” Sama outo kokemus on ollut monilla matkoillamme, joilla olemme vuokranneet asuntoja eri puolilta kaupunkia. Kun tytöt olivat pieniä ja kävelimme kapeaa katua Montparnassen vuokra-asuntoomme, katsoin puolisoani: ”Onko sullakin olo, että me ollaan menossa kotiin?” ”ON!!!”
Pariisilaistaloissa asuneet tuntevat myös niiden kosteuden ja kylmyyden. L’humidité et le froid sont le côté negatif du charme des maisons anciennes.
Le spleen de Paris
Paris, ma ville préférée, me manque. Je m’y sens libre et heureuse malgré les quelques défauts de la capitale française. Par exemple les choses pratiques marchent plus facilement en Finlande qu’en France.
En découvrant la ville de Lyon, j’étais frappée par la gentillesse des gens. J’avais généralisé le comportement des quelques Parisiens à tous les Français. Nulle part ailleurs qu’à Paris on m’a hurlé dans la poste.. Je sais le prendre à la légère, mais je peux aussi imaginer, que ce n’est pas toujours facile à travailler en France.
Toute ma famille se sent chez soi à Paris: mes filles y ont voyagé déjà bébés. Nous visitons un musée par voyage – la prochaine fois ça sera Musée Carnavalet. Notre fille ainée adore l’histoire grecque, elle a voulu voir le Louvre et le musée Rodin est le musée préféré de mon mari.
Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940) kertoilee hulppeista ruokakokemuksistaan viime vuosisadan alun Pariisissa Pariisin Villen ruokasaarna -kirjassa, joka on vuodelta 1921.
Ylellisten tryffelien, hummerien, ostereiden, lihojen rinnalle hän kohottaa yksinkertaiset kala- ja vihanneskeitot. Vallgren vaeltelee Avenue des Ternes’llä hankkimassa tuoreita raaka-aineita ja kuvaa sitten aterioiden valmistustavat. Voi vain ihailla tarjolla olleiden ruoka-aineiden, varsinkin kalojen ja äyriäisten kirjoa. Nälkäisenä tätä kirjaa ei voi mitenkään lukea!
Vallgren julistaa:
”Ruokakulttuurilla tarkoitetaan ensiksikin sitä, että nautitaan hyvänmakuisia ja terveellisiä aterioita oikeaan aikaan. Taitamattomuus voi pilata ruuan, johon sisältyy sekä hyviä että kalliita aineksia, mutta taito ja hyvä maku ovat omiaan valmistamaan kaikkein yksinkertaisimmista ruoka-aineksista maukasta ja erittäin terveellistä ruokaa.”
Kuvanveistäjä Ville Vallgren, Havis Amandan luoja, kuvailee eloisasti ruokanautintojaan Pariisissa. Sculpteur Ville Vallgren.
Vallgrenin innoittamana syntyy yksinkertainen kalakeitto fenkolista, perunasta, porkkanasta, sipulista, tomaatista ja kalasta. Sitten voi palata lukemaan hienostuneita herkuista ja suunnitella viikonlopuksi jotain monimutkaisempaa. Vallgren kirjoittaa taiteesta ja ruuasta:
”Niin! Niin! Meillä on monia syntejä omillatunnoillamme. Mutta hyvä maku jälleen kunniaan! Taide ei ole ylellisyyttä, sillä taide on viime kädessä hyvän maun vaalimista. Eikä hyvä maku ole ylellisyyttä, se on yksinkertaisestti kaunis ilmaus kansan sekä ruumiillisesta että henkisestä kulttuurista.”
Sculpteur Ville Vallgren (1855-1940) raconte ses aventures culinaires à Paris dans les années 20. Il connaît les ingrédients les plus fins des huîtres aux truffes, mais ne méprise pas les plats simples comme les soupes à poisson et aux légumes. L’humeur de l’auteur est hilarante. Il ne faut pas lire les écrits de Vallgren quand on a faim; ses promenades à l’Avenue des Ternes sont tellement appétissantes!
Livre culinaire: Pariisin Ville ruokasaarna (”Le sermon culinaire de Ville”) de l’an 1921.
Sadepäivän simppeli kalakeitto. Une soupe de poisson facile et rapide.
Joustavuutta ja uudenlaista ajattelua: Pariisin 12. kaupunginosassa Place d’Aligrella juuri ovensa avannut La Boucherie Végétarienne, Kasvissyöjien lihakauppa, edustaa nousevaa ekologista suuntaa. www.la-boucherie-vegetarienne.com
Les Français consomment de la viande 20 kg de plus /par personne par an/ que les Finlandais. Dans les années -90 il était difficile de trouver des plats végétariens même à Paris. Mais le temps change: La Boucherie Végétarienne vous offre des options originales dans le XIIe arrondissement. Les ”biftecks” ont été produit des protéines végétales: du soja, du froment et des champignons.
Place d’Aligren eloisa tori- ja kauppahallialue Pariisin 12. kaupunginosassa. Samalta aukiolta löytyy La Boucherie Végétarienne. Il faut déjà prendre les questions écologiques au sérieux. Place d’Aligre, Paris XII.
Ranskassa lihankulutus on asukasta kohti parikymmentä kiloa enemmän kuin Suomessa (2013). Siellä lihaa syödään kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin 90-luvulla. Suomessa kulutus taas on nousujohteista. Aiemmin kasvisruokailu saattoi olla Ranskassa hankalaa, mutta muutos on selkeä. Eloisan tori- ja kauppahallialueen kulmalle on perustettu tämä kasviproteiinista valmistettuja ”pihvejä” myyvä liike, jonka juuret ovat alkujaan Hollannissa. Pihvien koostumus ja maku muistuttaa esimerkiksi kanaa, ”kanafile ilman kanaa”. Ne on valmistettu soijasta, vehnästä ja sienistä puristamalla.
Toinen perustajista, Philippe Conte, sai vastata RTL:n keveässä radio-ohjelmassa Les Grosses Têtes hyväntahtoisesti vinoileviin kysymyksiin uudesta busineksestaan. Conte kertoi osan asiakkaista löytäneen liikkeen halutessaan korvata liian heikkotasoisen lihan kasviproteiinilla. Palaute lähistön vihanneskauppiailta on ollut pelkästään positiivista. Conte itse kertoo vähentäneensä lihan syöntiä kertaan viikossa, sillä lihantuotannon planeettaa kuormittavat vaikutukset ovat hyvin tiedossa. Asiakkaissa on myös ”fleksitaareja” eli kasvisruokaa suosivia ihmisiä, jotka silloin tällöin saattavat syödä myös lihaa.
Ekologiset arvot on suurkaupungeissa otettava jo tosissaan. Pariisin kaupunki edellyttää uudisrakennuksilta joko kattopuutarhoja tai aurinkopaneeleita. Ranskalainen byrokratia on oma käsitteensä, mutta silti asioita tuntuu tapahtuvan. Kiinnostavaa seurata, kuinka sympaattinen vegetaristien lihakauppa löytää paikkansa perinteisten ja halal-lihakauppojen rivistössä: 10 place d’Aligre, 75012 Paris.
Kasvisproteiinipihvejä La Boucherie Végétariennestä, joka on löytänyt paikkansa perinteisten lihakauppojen rivistöstä aukiolla. Les ”biftecks” de la Boucherie Végétarienne....ja vihannesostokset viereiseltä torilta… et les légumes du marché d’Aligre.