Kirjani Hyvien ihmisten taloon mahtuu aina yksi lisää on ilmestynyt. Voi iloa ja onnea, kun luette opustani. Olen todella kiitollinen kaikille, jotka tulivat julkkareihin, ovat esilukeneet, lukeneet, kommentoineet. Hyviä ihmisiä on paljon. Kirja on omistettu pariisilaisen supermarketin kassalle Marjorielle, mutta tietenkin se on omistettu kaikille teille, lukuisille hyville ihmisille!
Kirja on saatavissa seuraavista verkkokaupoista:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/hyvien-ihmisten-taloon-mahtuu-aina-yksi-lisaa-9789529479092
https://akateeminenwebshop.com/search.php?search=Hyvien+ihmisten+taloon+mahtuu+aina+yksi+lis%C3%A4%C3%A4
https://www.booky.fi/tuote/kaisa_pohjanvirta/hyvien_ihmisten_taloon_mahtuu_aina_yksi/9789529479092
https://www.suomalainen.com/products/hyvien-ihmisten-taloon-mahtuu-aina-yksi-lisaa?queryId=3bb19a3f5de2f647317ac502b18e3d86&objectId=47928598298959
e-kirja:
https://www.adlibris.com/
https://www.bookbeat.fi/
https://www.ellibs.com/fi/
https://nextory.com/fi
Helka
Neuvostohotellin oudosti hajustuneessa huoneessa on niin hauraanoloinen betoniparveke, että sille tuskin uskaltaa astua. Lakanat löyhkäävät raskaasti pesuaineelta ja mahorkalta, lemakkaa on vaikea karkottaa mielestä unessakaan. Korkeiksi kasvaneet männyt ylettyvät parvekkeen tasalle ja meri välkkyy puiden välistä.
Nälkä kalvaa mielessä, vaikka Suomesta on lähdetty vasta vajaa vuorokausi sitten ja hedelmät on pitänyt syödä hyvissä ajoin ennen Vaalimaan rajaa. Tummien luumujen mehukkaana tihkuva makeus maittaisi nyt uudelleen. Nälästä huolimatta nukahdan turvallisuuden tunteeseen, sillä ajattelen olevani omieni parissa. Hotellihuoneen wc vuotaa kovaäänisesti, ja kaikki muukin on länsimaisen teinin silmissä viallista. Pitkien käytävien matot ovat reunoista rispaantuneet ja kerrossiivooja kurkistelee kopistaan vihaisena huivi päässä, napitettava siivoustakki yllään joka kerta, kun huoneiden ovi käy. Käytävässä on pimeää, vain päätyikkunoista kajastaa kesän valoa.
Meitä on matkalla monta, kaikki samasta suvusta. Kummallisesti haisevassa maassa, joka on kuitenkin puheissa omamme. Minä olen Helkan kanssa hotellihuoneessa kuin kotonani. Hän on isoäidin sisko, moderni lakinainen, joka saa puheeseensa täällä Kannaksella sukulaisten seurassa erikoiselta kuulostavan mie-vivahteen. Koskaan en ole Bulevardilla tai Munkkiniemessä kuullut tätä kaikua hänen suustaan.
Keskellä yötä Helka herättää minut:
– Kuunsilta! Herää katsomaan kuunsiltaa!
Enemmän kuin kuunsiltaa hätkähdän intiimiä hetkeä, kunpitkät yöpuvut yllämme puhumme menneestä Kannaksen ajasta.
….. jatkoa kirjassa..