Mihin aika katosi? Tällaiseen kysymykseen hätkähdin, kun jäin katsomaan rippikoulun käynyttä tytärtäni. Kun lapset kasvavat, alkaa tilaa tulla taas kysymyksille, mikäs minusta isona tulee :). Asia tai aate, jonka huomaan tytärten kasvun myötä perheessämme lisääntyneen, on feminismi. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat yhä huomionarvoisia ja vaalittavia kysymyksiä. Tänään Minna Canthin päivänä on tasa-arvo mielessä. Il y a des jours quand je me demande où est passé le temps. Mes filles ont presque quinze et onze ans avec leur propre vie et leurs pensées, ça me fascine de voir ce qu’elles deviennent! Aujourd’hui c’est le jour de l’égalité. Je vois que les pensées féministes ont augmenté ces dernières années dans ma famille. Il faut rester conscient des droits des femmes.
Ajan kulkuun hätkähtää joistakin etapeista. Vanhemman tyttären käytyä rippikoulun ja miettiessa lukiovalintoja tuli juuri tällainen herätys. On kiehtovaa, mutta myös vähän haikeaa seurata, kuinka näistä hellityistä lapsosista on kasvanut ainutlaatuisia nuoria ihmisiä. Se energia ja huolenpito, jota heihin on käytetty, kantaa hedelmää tasapainoisuutena. Samalla herää kysymyksiä, onko aikaa toteuttaa kaikkia omia suunnitelmia, mitä todella haluan ja missä ympäristössä. Näitä samoja kysymyksiä tuntuu moni itseni ikäinen pyörittelevän. Le temps passe. Je suis heureuse et fière de mes filles. En même temps je me demande -comme beaucoup de mes amies- qu’est-ce que je deviens, moi, quand j’ai plus du temps pour moi-même.Ajan kulun huomaa ennen kaikkea siitä, että pienistä muruista on tullut maailman parhainta keskusteluseuraa, joiden kanssa voi ihmetellä elämän ilmiöitä. Le temps passe: mes deux filles sont une joie permanente. J’adore les discussions avec elles.
Madame de Sévignén lause on ikuistettu Pariisissa 40-vuotispäivänä saamaani korttiin: ”Sydämellä ei ole ryppyjä”. Kesäisin ikäkysymykset nousevat synttärieni tiimoilla mieleen, kun huomaan hienoista ärtymystä mielialassani. Jäin tutkimaan tätä ärtymystä ja huomaan sen kumpuavan siitä havainnosta, etten kategorisoi ihmisiä iän vaan käytöksen perusteella, mutta joudun kuitenkin jo itsekin kohtaamaan ikään liittyvää syrjintää.
Pari vuotta sitten hain erästä viestinnän alan työpaikkaa 38-vuotiaana ja viisissäkymmenissä oleva naistoimitusjohtaja sanoi minulle puhelinhaastattelussa, että yleensä näitä paikkoja haetaan nuorempana. Veti aika sanattomaksi, että osaamiseni ei ollut huomion kohteena, vaan ikäni. Jos vastapuoli oli lukinnut 38 ikävuotta korkeaksi, niin paljon puhuttu viisikympppisten työnhaku se vasta mahtaa herkkua ollakin! Inhimillisyys, huumori, äly, tilannetaju ja herkkyys ovat ominaisuuksia, joita arvostan ihmisissä. Näitä ominaisuuksia löytyy kaikenikäisistä kuten myös röyhkeyttä, kylmyyttä, ahneutta ja epäkohteliaisuutta. Tapa, jolla kohtelen muita on ainoa käyntikortti, jolla on kirjoissani merkitystä, ei syntymävuodella.
En välitä myöskään ikään liittyvistä pukukoodeista, sillä ahdistun karsinoinneista, joissa selostetaan miten naisten täytyy pukeutua. Itsensä tunteminen on hyvän tyylin salaisuus. Samaan naiseen mahtuu myös useita tyylejä, välillä voit olla kuinka hippi tahansa ja välillä haluta kavuta korkeisiin korkoihin ja asialliseen mekkoon. Kun pukeutuu vaatteisiin, joissa aidosti viihtyy, on oikeilla jäljillä. Katsokaapa yli 90-vuotiasta Iris Apfelia, jonka räiskyvä tyyli oli viime vuonna näytteillä Le Bon Marché -tavaratalossa. Hän pukeutuu persoonansa mukaisesti, jännittävästi ja rohkeasti.
Tyylikysymyksissä ei ole ikää
Minusta tyyli on kuin ystävyys: voin yhtä hyvin olla ystävä 80-vuotiaan kuin 13- tai 50-vuotiaan kanssa. Samoin eri ikäisillä voi olla yhteisiä tyylimieltymyksiä. Isoäitini, jonka kanssa jaoimme todella samanlaisen pukeutumismaun ihasteli vielä viimeisinä vuosinaan Missonin mekkoani: ”Oi, toi on just mun tyylinen!” Rentoutta, lempeyttä, arvostusta lisää kaikille ikäryhmille!
Ikään liittyvät ajatukset ovat kesällä läsnä synttärieni aikoihin. Tykkään seurata tytärteni tyylin kehitystä: toinen pitää hyvästä laadusta, toinen on fashionista, joka vääntää asusta kuin asusta omannäköisensä. J’aime bien observer le style de mes filles: l’autre aime la bonne qualité et l’autre est une fashionista qui change sa tenue cinq fois par jour.
Il n’y a pas d’âge dans les questions du style
Je n’aime pas les codes vestimentaires qui concernent l’âge de la femme. Regarder Iris Apfel, dont le style a été exposé au Bon Marché l’année dernière. Elle s’habille comme elle veut, tout en couleurs! Elle est courageuse, belle et individuelle. Ma grand-mère s’habillait toujours en robes et m’a dit d’une de mes robes de Missoni: ”Oh! C’est tout ce que je voudrais! J’adore!” Nous partagions vraiment le goût pour la mode. Le style est comme l’amitié, il n’y a pas de limites: on peut être chic à 100 ans et avoir des amis de tous les âges. C’est tout ce que j’apprécie!
