Kuvajournalismin edelläkävijänä pidetty Henri Cartier-Bresson (1908-2004) oli elämän tarkkailija, jonka kamera oli hänen luonnosvihkonsa. Historiallisesti merkittävät tapahtumat, arkinen elämä ja tunnettujen taiteilijoiden potretit näyttäytyvät yhtä tärkeinä töinä. Ateneumissa voi tunnelmoida tammikuun loppuun asti maailmoita, joita ei enää ole.
Ihmisjoukkoja ja yksilöitä, arkea ja historiallisia hetkiä
Henri Cartier-Bresson kirjoitti laittavansa kuvaamisessa pään, silmän ja sydämen samalle akselille. Kun nykyisten mainoskuvien kiillotettu virheettömyys pyyhkii sydämen usein valokuvista jäljettömiin, niin tunteellisena tunnetun kuvaajan töissä voidaan nähdä laajalti ihmisyyden kirjoa. Tässäkin jokimaisemassa ihmiset istuvat mutkattomasti retkellä, siinä ei kilpailla virheettömimmästä olemuksesta tai evästyksestä.
Cartier-Bresson on kuvannut ihmisten luona ja siellä missä tapahtuu. Ihmisjoukot ja yksilöt ovat olleet hänen aiheinaan ympäri maapalloa. Hän näytti kuvissaan Euroopan kolkkia, Kiinassa Kansanarmeijan saapumisen, balilaista teatteria, sirkuslaisia, kaupunkien kujia ja lapsia, Gandhin juuri ennen tämän kuolemaa, Neuvostoliitosta kuvareportaasin Paris Matchille, Amerikan eri laitoja ja kuuluisien taiteilijoiden potretteja.
Katsomisen taidolla valokuvaaja välittää ”ratkaisevat hetket”
Juuri auenneessa näyttelyssä on kolmisensataa Cartier-Bressonin valokuvaa. Kuvaajaa on nimitetty instituutioksi, mutta silti töitä ei tarvitse lähestyä juhlavasti. Vierastan muutenkin loputonta kuvatulkintaa, tärkeintä on kuvien välittämä tunnelma. Ajankuva, ihmiset ja kuvien kauneus pysähdyttävät aitoudessaan.
Cartier-Bresson kuvasi ilman salamaa sommittelultaan jännittäviä kuvia. Hän saattoi jäädä odottamaan, että valittuun maisemaan tuli ihminen, jota kuvata. Valokuvaaja itsekin ajatteli, ettei kuvien arvoitusta pidä liikaa selittää: siksi kuvat täytyy itse nähdä.
Näyttelyssä on esillä video The decisive moment, Ratkaiseva hetki, jolla kuullaan taiteilijan ajatuksia omasta työstään englanniksi. Hän kertoo, kuinka kuvatessa on oltava oma itsensä, mutta myös unohdettava itsensä. Video kestää 18 minuuttia ja on todellakin kuuntelemisen arvoinen.
Cartier-Bresson laittaa ajattelemaan kuvavirtaa, jossa elämme
Muistiinpanoissaan Cartier-Bresson kirjaa, että valokuva on välitön teko, kun taas piirustus on meditaatiota. En tuntenut Cartier-Bressonia piirtäjänä, tätäkin puolta oli hienoa päästä hieman kurkistamaan. Näyttelyssä on mukana paljon tuttuja muotokuvia Sartresta Matisseen, joitakin vieraampia valokuvia jäin ihailemaan kauneuden ja sommittelun arvaamattomuuden vuoksi.
Tällaista syväluotaavaa kuvaraportointia näkisin mielelläni nykyajastakin. Ja kun asiaa alkaa ajatella, niin kuvajournalismi elää väkevästi. Lauri Eriksson tarttui ajankohtaiseen aiheeseen kuvatessaan kaupunkinsa asunnottomia, Meeri Koutaniemi laittaa itseään likoon ympäri maailmaa, Humans of New York -sivusto koskettaa ihmisiä laajasti kertoessaan yksittäisiä elämäntarinoita.
(Postikortti Cartier-Bressonin kuvasta Le Lipp, 1969 on koristanut vuosikausia kylpyhuonettani. Se on muisto Pariisin nuoruudesta, jolloin samastuin kuvan minihametyttöön.)
(Klassikkokuvaajien työt osuvat usein myös omaan elämään: omassa kylpyhuoneessani on vuosikausia ollut postikortti Cartier-Bressonin työstä. Minihameessa päiväkirjaa kirjoitellen samastuin kuvan tyttöön, nyt pidän kuvaa muistona.)
Taiteilija itse: monsieur Cartier-Bresson:
”L’appareil photographique est pour moi un carnet de croquis, l’instrument de l’intuition et de la spontanéité..” H.C-B.
Henri Cartier-Bresson, The Man, the Image & the World, jusqu’au 31 janvier 2016 au Musée d’Ateneum, Galerie Nationale de Finlande. www.ateneum.fi
”Je n’ai aucun message à délivrer, rien à prouver; voir et sentir, et c’est l’oeil surpris qui décide.” H.C-B.
@KPohjanvirta #lilous