Kaunista uutta vuotta! Rentoutta ja uusia tuulia ystävät teille sopivassa suhteessa! Oma toiveeni alkavalle vuodelle tuli ratkaistuksi, kun husbandin ja ”perhelääkärin” kanssa päätimme kolmisin aloittaa lenkkeilytiimin. Perjantaina on lähirannoilla luvassa tuskaista puhinaa ja kunnon kohotusta. Sen erikoisempia lupauksia ei ole tiedossa, mutta jo tästä olen kovin iloinen.
Tärkeintä on ollut tulla nähdyksi – kiitos yhteisistä hetkistä ihmisille kaikissa kanavissa
Olen viettänyt keittiössä varmasti vuoden onnellisimmat hetket. Valmistelua. Odotusta. Ihmisiä. Jakamista.
Jouluna ruokalistalla oli blinejä mädin, graavilohen ja sienten kanssa alkupalaksi. Pääruokana ankankoipien kanssa tarjottiin appelsiinikastiketta, punajuurichipsejä, muusia ja lanttukuutioita. Seuraavaksi vuorossa olivat juustot, jälkkärinä crème brûlée, puolukkasorbetti ja puolukkavaahto. Puolukkasorbetti oli ihana yllätys brûléen makeuden kanssa.Action Finland ja Press & PR d’Oro sekä Tallink Silja tarjosivat upeita näkymiä ruokamaailmaan. Kiitos ja à plus! Kuvassa Gregory Cohen ja Kari Aihinen sekä Hans Välimäki.Muotia, taidetta, HAM Helsinki, Wäinö Aaltosen museo, Ateneum, Kiasma, Sinebrychoffin museo, Taidehalli, galleriat ovat tarjoilleet ajateltavaa ja kauneutta Helsingissä. Muotia SSSu by Sasu Kauppi.xKoroilla ja ilman. Muoti on kiehtova maailma! Juslin Maunulan tyllejä, Anna Retulaisen siveltimen jälkeä ja Sarenzan korkoja.Säkenöintiä ja rauhaa uuteen vuoteen 2018! <3! KaisaPariisi odottaa. Museot olemme taas tuleville hetkille valinneet (tai siis tytöt ovat valinneet!). Tulossa olemme, rakas toinen kotimme.
Aki Choklat on tehnyt kenkien ja nahkatuotteiden alueella kaiken, mitä alalla voi kuvitella. Hän on suunnitellut omaa mallistoa, kirjoittanut kirjoja, opettanut ja suunnitellut muille. Kengän alkemian vaikeus, lukemattomien komponenttien yhteensovittaminen tekee alasta Choklatin mukaan sekä hankalan että kiehtovan. Tammikuussa häneltä ilmestyy miesten muotia käsittelevä kirja Menswear Trends ja nykyisin hän toimii myös osaston johtajana The College for Creative Studiesissa Detroitissa.
Herrasmiesmäinen Aki Choklat oli Jyväskylän ensimmäisiä muotipunkkareita: vuonna -77 hankittiin marketista Vivienne Westwoodin innoittamana partaterällä viilleltyjen farkkujen kaveriksi koirien kaulapanta. Hänen mukaansa tyyliä ei voi ostaa, se voi syntyä myös edullisista elementeistä.
”Suunnitteluni on asiakaslähtöistä”
”Oma visuaalinen makuni perustuu historiallisiin asioihin. En näe itseäni keksijänä, vaan inspiroidun vanhasta maailmasta. Käyn museoissa ihmettelemässä, että ahaa, tällaista on tehty 1500-luvulla. Minulla on koti Firenzessä, joka on täynnä historiaa.” Aki Choklat kertoo suunnittelunsa taustoista. Inspiraatiota löytyy kaikkialta, ja suunnittelija tykkää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. ”On kiva miettiä kuka asiakas on. Menswear Trends -kirjanikin lähtökohta on juuri asiakas eli tässä kohtaa miesten muotimaailma.” Kirjan tarkoituksena on tuoda ideoita ja strategisia ratkaisuja miesten muodin kentälle.
”Valitettavan monet muotimaailman kliseet ovat totta”
Choklatin mukaan muotimaailmassa on kaksi tasoa, joista toiseen kuuluvat pr, julkkikset, näytökset ja pinta ja toisella tasolla on muoti ammattina, johon puolestaan liittyy paljon realismia. Se on kangaskasojen läpikäyntiä pölyisissä varastoissa ja pitkiä hetkiä tehtailla. Choklatille opettaminen, oman merkin vetäminen, kirjojen kirjoittaminen ja suunnittelu saivat välillä aikaan kenkäuupumuksen, mutta nyt maailma on taas täyttynyt kengillä. Uudella innolla Choklat on opetellut itse valmistamaan kenkiä alusta lähtien.
”Minulla oli jatkuva koti-ikävä Eurooppaan”
Choklat on vaihtanut aikanaan rahoitusalalta muotiin. Alanvaihdos herätti tuttavapiirissä skeptisiäkin kommentteja. Mutta Aki Choklat toteaa itse, että ollessaan taloudellisesti hyvin menestynyt hän oli onneton, mutta taloudellisesti epävakaammissa oloissa onnellinen. 80-luvun Amerikassa Choklat ei löytänyt muotikeskusteluihin aina vastakaikua amerikkalaisten kanssa, olo oli jopa eristynyt. Internetin kautta maailma on sittemmin pienentynyt valtavasti. Nyt USA:ssa on muodostunut ystäväpiiri, joka ymmärtää eurooppalaisetkin referenssit. Amerikkalaisten markkinointikyvyt, ”kaikki on mahdollista” -asenne ja jatkuva positiivisuus saavat kiitosta. Eurooppalaiset yhteistyökumppanit saattavat huokaista, että olisipa kanssakäyminen kotimaassakin näin ystävällistä.
”Löydä inspiraatio omasta ympäristöstäsi”
Manolo Blahnik on ollut Aki Choklatille vaikuttava ja inspiroiva opettaja. ”Kun tapasin hänet, tuntui, että kuulumme samaan heimoon”, Choklat kuvaa. Inspiroivuus ilmeni ennemminkin kohtaaamisessa kuin pelkästään opetuksessa. Blahnik on aina ollut esikuva tullen aivan erilaisesta maailmasta, jossa hän puhuu Diana Vreelandista ja Marilyn Monroesta. Tärkeä designin konkreettinen opettaja taas oli Sue Saunders Royal College of Artsista.
Opettamisesta Choklat on kirjoittanut kirjankin. Omille opiskelijoille hän suosittelee etsimään inspiraation omasta ympäristöstä, eikä katsomaan muiden suunnittelijoiden työtä. Oman tyylin löytymisessä kestää usein vuosia, mutta kun siemenestä kasvaa juuri, pystyy aina kertomaan mistä ideat ovat tulleet. Choklat on tuonut myös muotibusiness-opetuksen Detroitin koulutusohjelmaan. Kenkäsuunnittelusta unelmoiville Aki Choklat vinkkaa ottamaan aluksi lyhyen kurssin, jolloin yleensä nopeasti tietää, onko ala itselle sopiva.
Lempipaikkasi? Lontoo on aina ollut henkinen kotini, mutta maailma muuttuu niin nopeasti, etten osaa sanoa, onko tämänhetkinen Lontoo enää sama, mitä se on viimeiset 15 vuotta ollut. Nyt olen ollut Helsingissä ja täällä taas tuntuu, että voisin muuttaa tänne. Olen ollut nuoresta asti vagabondi, kulkija. Kotini on siellä missä oranssi matkalaukkuni on.
Lempimateriaalisi? Hyvälaatuinen nahka on tietenkin suosikkini. Olen käyttänyt nyt myös höyheniä ja ne ovat ihanan haastavia. Myös huopa on uskomaton materiaali.
Lempivärisi? Tällä hetkellä pinkki. Kävin juuri ostamassa pinkin kouluvihon.
Lempikirjasi?Luen paljon. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimusmatkoista ja lempikirjani on William Dalrymplen kirjoittama From the Holy Mountain. Kirja perustuu teokseen Spiritual Medow 500-luvulta. Siinä tekijä lähtee Athosvuorelta kiertämään Lähi-Itää ja se oli kaikkein ensimmäisiä matkakirjoja. Damrymple on tehnyt retken samojen reittien ja luostareiden kautta.
Käytän kahviloita ja ravintoloita jatkuvasti kotiruuan innoittajana. Kaivokäytävän WELL-kahvilasta sain mukaani monta ideaa, mm. inkivääristä sitruslemonadea teen pitkästä aikaa. Nyt kahvilasta voi tilata etukäteen kahden hengen vege-piknik-evästyksen. Maukkaaksi testatussa pakkauksessa on omatekoista lemonadea, nyhtökaura-bagelit, hummus-dippi kasvislajitelmalla sekä mehevät lakritsa-vadelma muffinit.
Erittäin raikas ja maistuva vegaaninen eväspakkaus kahdelle Kaivokäytävän WELL-kahvilasta. Etukäteen tilattuna 29 €.Vadelma-lakritsimuffinin koostumus on erityisen hyvä.Myös muita vegaanisia ja gluteiinittomia herkkuja saa HYY-yhtymän WELL-kahvilasta helposti mukaan, kuten porkkala-bagelin. Helsinki-latessa maistuu terva; niinkuin Lintsin vuoristorataa maistelisi.
Suomi 100 vuotta -juhlavuosi poikii näyttävää yhteistyötä kultaseppäalalla. Kultaseppämestari Tarkkanen on toteuttanut itsenäisyyden vuodelle 2017 Monument-korusarjan. Sarjan kallein koru tulee olemaan miljoonan euron arvoinen, lisäksi koruja sarjoitetaan eri hintaluokkiin ja myös miehille. Kuvanveistäjä Eila Hiltusen Sibelius-monumentti, jonka tekijänoikeuksia perikunta on vaalinut huolella, on ollut työn esikuvana.
Monument-koru on saanut lähtökohtansa Sibelius-monumentin muodosta, mutta muodostaa silti itsenäisen muotokielen. Korut ovat myynnissä 2.11. lähtien Kultajousi- ja Elegance-liikkeissä ympäri Suomea sekä Tarkkasella, josta voi tilata myös keräilysarjan koruja.Kultaseppämestari Mika Tarkkasen Monument-korusarjan taustalla oli haave tehdä jotain sellaista, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Hän toivoo korun saavan suomalaisten sydämet puolelleen. Työ on vienyt kaksi vuotta ja siihen on mennyt monia valvottuja öitä. Tarkkasen käsissä Hiltusen luonnoksia. Linnan juhlissa Monument-koruja nähtiin tasavallan presidentin Sauli Niinistön puolison Jenni Haukion yllä.Eila Hiltusen perikunta -Markku Pietinen ja Piia Virtanen- on vaalinut Hiltusen perintöä. Sibelius-monumentista ei haluta suoria kopioita, vaan tasokasta, diskreettiä design-yhteistyötä. Yhdelle toimialalle suodaan yksi sopimus ja jokainen tuote vaatii perikunnan suostumuksen. Sibelius-monumentilla vierailee vuosittain puoli miljoonaa kävijää.Kultaseppämestari Ville Tuovinen esittelee kiehtovaa ja tarkkuutta vaativaa työtään. Tarkkasella on käytössä harjoittelija-kisälli-mestari -työtapa ja Suomi 100 -hankkeen aikana on tarkoitus pystyä työllistämään lisää harjoittelijoita.Käsityöammatissa käytön hiomat työkalut ovat kiehtovia.Kultasepän työpajan tunnelmaa.
Tunnelmallinen tallinnalaisravintola Tuljak on erinomainen ruokapaikka osoitteessa Pirita tee 26e, 10127 Tallinn. Annokset ovat kekseliään kauniita, myös kooltaan ruokalajit ovat tasapainoisen kokoisia. Sisustus on istutettu linjakkaasti aterimia myöten kuusikymmentälukulaiseen arkkitehtuuriin. (Ravintolasta saa ostaa sinne suunniteltuja pronssinsävyisiä aterimia.) Le restaurant Tuljak à Tallinn est un très bel exemple de l’architecture des années soixante. Tous les détails comme les verres et les couverts en couleur de bronze sont en harmonie avec l’esthétique de l’époque. Les plats sont équilibrés et très délicieux, ils sont créatifs, mais pas trop compliqués.
Turskaa sikurin ja omenan kanssa. De la mourue avec de l’endive, de la pomme et de la pomme de terre.Sian kamaraa sinapin kera. Du saintdoux avec de la moutarde.Vasikkaa vuonankaalin kanssa. Du veau avec de la mâche.Rahkaletut eli syrnikit Tuljakin tyyliin. Des syrnikis ou des crêpes russes au fromage blanc.Mustikkainen tiramisu on koottu uudella tapaa. Le tiramisu aux myrtilles.Jogurttivaahto. La mousse au yaourt.
@KPohjanvirta #lilous
(Olin Tallinnassa Silja Tallinkin, d’Oro Press & PR:n ja Visit Tallinnan kutsumana:
oikolukijani eli lapseni kysyi tätä sivua lukiessaan, että onko kutsumatkoilla mielipide sponsoroitu:)! Ei tietenkään: valitsemme itse vapaasti mistä kirjoitamme!)
Alexandre Vassiliev, le collectionneur et l’homme de théâtre a ouvert l’exposition ”La poésie et le Spleen – L’image de la femme victorienne de la collection d’Alexandre Vassiliev” au musée d’Art d’Estonie. La collection de Vassiliev voyage beaucoup partout dans le monde dans différentes expositions de mode. Celle de Kumu en Estonie est ouverte jusqu’à la fin d’octobre.
”Mon style personnel? C’est à vous de le juger!” Alexandre Vassiliev, collectionneur.
Comment êtes-vous devenu collectionneur?
Je suis né dans une famille des artistes. Mon père était artiste peintre et décorateur et ma mère était actrice. Mon père voyageait beaucoup à l’étranger malgré le rideau de fer et il apportait des vêtements à ma mère, qui était une femme élégante. L’époque soviétique n’était pas très radiante pour la mode!
J’ai commencé à collectionner des vêtements à l’âge de seize ans. J’ai trouvé des tenues victoriennes et du style Jugend chez des particuliers. C’était à l’époque de Brejnev et il n’y avait pas de boutiques vintage. Actuellement j’ai 55 000 objets dans ma collection; des robes, des sous-vêtements, des chapeaux, des accessoires, des éventails, des journaux, des gravures et des portraits. Je collectionne aussi de la peinture.
Qu’elle est l’objet que vous préférez dans l’exhibition?
La robe la plus rare ici est celle de Maison Worth et Bobergh. Ça, c’est rarissime! Worth travaillait d’abord avec Bobergh, mais après leurs chemins se sont séparés. Et la robe est de la période où il y avait encore la maison Worth et Bobergh. Dans l’exposition on peut voir toute l’époque victorienne de 1838 jusqu’à 1900. On peut voir l’évolution des vêtements, des coupes, des couleurs; [dans les robes de l’époque] il y a beaucoup de couleurs modernes, des bleus, des rouges, des roses, orange, qui n’existaient pas avant.
La robe de Maison Worth & Bobergh est une perle rare de l’exhibition La poésie et le spleen. Worth & Bobergh travaillaient d’abord ensemble, la robe est de cette époque. Charles Worth était le premier d’avoir utilisé le terme ”haute couture” et qui signait ses créations vestimentaires.
Est-ce qu’il y a une époque que vous aimez particulièrement?
J’aime bien le 18ème parce que les objets sont plus rares à trouver. Je trouve des choses intéressantes de rococo, de Louis XV et de Louis XVI, de Marie-Antoinette. J’aime aussi la renaissance.
Qu’est-ce qu’on peut voir de la vie des femmes dans ces robes?
Le tour de taille était minuscule, seulement 55 centimètres, les gens étaient beaucoup plus petits de taille. La taille de pied des femmes était 34-35. Leur nourriture était contrôlée, elle n’était pas modifiée comme la nourriture que nous mangeons.
Les robes étaient uniques. Les crinolines, les corsets et les tournures modifiaient la silhouette.
Où est-ce que vous trouvez ces objets?
Ces objets se vendent à Paris, à Londres et aux États-Unis. En Amérique j’ai trouvé des vêtements couture français qui étaient achetés par les Américaines. Il n’y avait pas de guerre sur le terrain américain. Souvent on ne sait pas des noms des femmes, qui ont porté ces robes, parce que les Américains qui ont vendu ces objets n’ont pas voulu donner des noms par honte. Les robes les plus chères sont celles de Pricesse Diana ou Audrey Hepburn.
Comment on peut entretenir une collection aussi vaste que la votre?
Dans ma collection il y a 55 000 objects liés à la mode d’où il y a 10 000 robes. J’ai douze restaurateurs qui travaillent dans la Fondation Alexandre Vassiliev et dans son ensemble vingt-cinq personnes y travaillent. Les restaurateurs ont une très bonne éducation. Il y a une restauratrice qui veut occuper des objets roses, une qui veut occuper des chapeaux. Comme nous sommes une fondation nous pouvons travailler comme ça, dans un musée nous pourrions pas faire ça. Les taffetas de soie sont les plus difficiles à restaurer. Et il y a aussi des taches dans les robes; le citron est le meilleur produit pour les nettoyer. J’ai un grand dépôt en Lituanie, les vêtements voyagent dans les coffres métalliques. C’est un travail énorme, mais très intéressant.
Le deuil fasait une grande partie de la vie des femmes victoriennes, mais dans leur garde-robe on voyait aussi de nouvelles couleurs.
Comment voyez-vous la femme et la mode moderne?
La femme moderne est devenue un homme. Je trouve qu’il y a très peu de différences entre les femmes et les hommes dans leur façon de penser et dans leur façon de s’habiller. Il n’y a pas de choses que les femmes ne puissent pas faire. En ce moment on peut trouver des vêtements contemporains à très bon prix, personne ne veut porter des vêtements des années 90. Je viens d’acheter des choses atroces de l’an 2000, mais ça fait aussi partie de l’histoire de la mode. Les robes ici dans l’exposition ont été fabriquées individuellement, c’était bien avant l’époque de Zara. En ce moment il y a des designers qui s’inspirent de l’histoire, mais la mode ne se répète jamais….
Vous avez travaillé pour le théâtre, comment voyez-vous le design des costumes d’aujourd’hui?
J’ai fait cent cinquante spectacles dans le monde entier, au théâtre et à l’opéra. Le costume de théâtre est devenu trop moderne: même pour l’opéra de Verdi on peut utiliser des jeans ou un t-shirt. Peut-être c’est une question de l’argent, peut-être c’est une question de goût.
Est-ce qu’il y des gens qui vous ont influencés dans la mode?
Oui, il y en a beaucoup! Paul Poiret.. j’aime bien Elsa Schiaparelli, Christian Lacroix et Yves Saint Laurent.
Et comment est votre vestimentaire personnel?
Ça c’est à vous de juger!
Est-ce que vous avez des projets pour le futur?
J’aimerais bien venir en Finlande. J’ai de la famille à Helsinki. Ce serait intéressant de s’exposer à Helsinki où il n’y a pas de grande collection de mode. Je voudrais aussi ouvrir un musée de mode en Lituanie.
