Avainsana: Chevalier dans l’Ordre national du Mérite

VR: Les dessinateurs se mêlent des mêmes sujets que les médias en générale. Ce qui rend les dessins politiques parfois dangereux c’est l’humour et surtout le sarcasme. Et l’image aussi, car elle ne négocie pas. Le dessin peut faire un double ridicule d’une personne, d’une image, d’un truc sacré, même du Dieu ou du prophète.

Le siècle dernier était un siècle des mots où les écrivains attaquaient les pouvoirs et les hierarchies. Il me semble que les dessins font ça maintenant. Mais les dessinateurs n’ont pas de courage particulier. Ils ont l’obsession de rigoler avec les choses graves. C’est dangereux, surtout pour eux-mêmes.

---

Kysymykseeni, kuinka piirtäjät näyttävät epäkohtia, jotka muutoin saatetaan jättää mediassa vähälle huomiolle, Ranta vastaa piirtäjien käsittelevän samoja aiheita kuin media yleensäkin. Huumori ja sarkasmi tekevät karikatyyreistä ajoittain vaarallisia. Myös kuvat, sillä ne eivät neuvottele. Niissä henkilöt ja pyhätkin asiat voidaan asettaa naurunalaisiksi. Viime vuosisata oli sanojen aikaa, silloin kirjailijat hyökkäsivät valtaapitäviä ja hierarkioita vastaan. Karikatyyrit tekevät samaa meidän ajassamme. Rannan mukaan piirtäjillä ei ole erityistä rohkeutta, vaan pakkomielle nauraa vakavillekin aiheille. Se on vaarallista erityisesti heille itselleen.

Devenir français ou rester finlandais

KP: Pourquoi la France? Qu’est-ce qui t’intéresse dans ce pays autant que tu veux être français?

VR: Le titre de mon blog bd est en moitié ironique. Je ne veux pas être français pour de vrai. Comme j’ai toujours vecu en Finlande, je vais rester finlandais, quoique je fasse. La France m’a été importante depuis mes 15 ans: les bandes dessinées, le cinéma, les écrivains et les idées de la liberté m’intéressaient. Je suis en France en ce moment. Je vais rester ici six mois pour faire un roman graphique et plonger dans ma profession de dessinateur politique.

---

”Ville haluaa olla ranskalainen” -sarjakuvan nimi on ainakin osittain ironiaa. Mitä tahansa aina Suomessa asunut 37-vuotias piirtäjä tekeekin, hän pysyy suomalaisena. Ranska on ollut Ville Rannalle tärkeä 15-vuotiaasta lähtien. Sarjakuvat, elokuvat, kirjailijat ja ranskalaiseen kulttuuriin liittyvät ajatukset vapaudesta kiinnostivat. Tällä hetkellä hän viettää puoli vuotta Ranskassa tehden sarjakuvaromaania ja tutkien mitä Ranskalla olisi annettavana poliittiselle piirtäjälle ja sarjakuvataiteilijalle.

VR: Depuis toujours. J’ai grandi avec les bd’s françaises, et pas seulement Asterix et Lucky Luke, mais aussi avec celles pour le public plus adulte. Et depuis longtemps, j’admire aussi le dessin politique français qui a les dents. En Finlande on a la scène de la bd alternative vive, mais on n’a pas de tradition. On n’a pas de pluralité, pas de public etc.

---

Ranskalaisen karikatyyrin perinne on vaikuttanut Rannan työhön aina. Hän on kasvanut ranskalaisten sarjakuvien, eikä ainoastaan Asterixin ja Lucky Luken, kanssa. Ja hän on ihaillut jo pitkään ranskalaisia karikatyyripiirtäjiä, joiden töissä on särmää. Suomessa on hyvin vähän tällaista. Täällä on elävä vaihtoehtosarjakuvan kenttä, mutta ei tiettyä traditiota, moninaisuutta ja yleisöä. 

VR: Oui, les cultures de la liberté d’expression et de blasphème sont très différentes en France et en Finlande. Dans ce que dit Badinter, on veut de nouveau l’idéalisme français. On fait une proclamation et les problèmes suivent. En Finlande, on n’idéalise pas les droits. On est plus pragmatique. Mais le blasphème est plus ou moins possible dans les deux pays. Je ne suis pas sûr si le blasphème soit un bon symbole pour la liberté d’expression, mais il l’est devenu en tout cas. Le droit au blasphème fait naturellement partie de la liberté d’expression, et on ne peut pas exclure la réligion de la critique. Mais nous sommes aussi responsables de ce que nous faisons avec nos mots et dessins libres.

---

Kommentoin, kuinka kirjailija Elisabeth Badinterin mukaan Ranskassa on ollut Voltairesta lähtien oikeus rienaukseen, eikä ajatusten vapaus ja siten ilmaisunvapaus ole pilkottavissa. Samalla kysyin Rannalta näkeekö hän Ranskan ja Suomen välillä eroja liittyen tähän ’rienauksen’ sallimiseen valtaapitävien ja eri uskontojen arvostelussa. Ville Ranta vastasi, että maat ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia. Badinterin viestistä halutaan uutta ranskalaista idealismia. Suomessa sananvapautta ei idealisoida, täällä ollaan pragmaattisempia. Ranta ajattelee, ettei jumalanpilkka (blasphème) ole paras mahdollinen sananvapauden symboli, mutta sellaiseksi se on kuitenkin muodostunut. Vapaisiin kuviin ja sanoihin liittyy myös vastuuta.

VR: Je travaille tout le temps et c’est bien dur. Mais j’ai des enfants et tout ça. Je ne suis pas toujours à ma table de dessin. Mais prèsque. Je crois que je vais me fatiguer finalement… Si je n’avais plus d’énergie de dessiner tous les jours, je ne saurais pas quoi faire.

---

Ranta työskentelee koko ajan ja se on raskasta. Hän ei  ole aina piirustuspöydän ääressä, mutta melkein sittenkin. Jos hänellä ei olisi enää energiaa piirtää päivittäin, hän ei tietäisi mitä tehdä. Hänellä on myös lapsia ja muutakin elämää. 

 

VR: Bof. Oui, je reçois des mails et des messages imbéciles toujours quand je publie un dessin sur l’immigration ou sur le racisme. Ça me prend du temps à réagir à tout ça. Mais j’y suis habitué. Je ne prends pas au sérieux les idiots qui m’envoient des photos des massacres ou des insultes. Et la plupart du temps je suis capable de ne pas le prendre personnellement.