Kolmen nimekkään suomalaisen taidemaalarin maailmoja voi tutkiskella HAM Helsingissä Tennispalatsissa. Elina Merenmiehen tummasävyiset meditatiivisesti virtaavat teokset väläyttelevät taustallaan toivoa. Anna Retulainen maalaa muistikuvia jättäen ihmiset pois näkyviltä. Ja Jukka Korkeilan töissä ei jää aihe arvailujen varaan. Näyttelyn nimi Nautinto kuvaa kohtaamista maalaustaiteen kanssa, niin nautintoa kuin kieltäytymistäkin. Samalla nimellä on julkaistu kirja, jossa taiteilijat avaavat ajatuksiaan siveltimenvetojen takana.
Elina Merenmies: ”No siis minulla on tapana aina sanoa oppilaillekin, että epätoivo on kiellettyä. Sinne ei mennä, siellä ei vellota, sinne ei edes vilkaista.”*
Jukka Korkeila: ”Taide on niin tärkeää, että tarvitsee unohdusta.”*
Anna Retulainen: ”Maalaukset
Miksi en maalaa ihmisiä?
Minä en ole kiinnostunut ihmisistä. En millään tavalla. En koe, että ajatusten ja tunteiden kuvaamiseen tarvitaan ihmisen kuvaa, enkä itse pidä ihmisten kuvia kiinnostavina. Maalaan yksinäisyyttäni, hiljaisuutta. Hiljaisuus voi olla räiskyvää ja voimakasta, mutta se on hiljaa. En kaipaa kommunikointia toisten kanssa, en jaettuja hetkiä, tunteita tai ajatuksia.”*
Näyttelystä kirjoitettu Nautinto-kirja ”taiteellisen syvällisine sfääreineen” ja tulkintoineen ei puhuttanut yhtä paljon kuin itse näyttely. Anna Retulaisen sisäänpäin kääntynyt kommentointi sai näkemään hänenkin työnsä eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen olin kokenut, että maalaukset on helppo vastaanottaa, pidän niin kovasti hänen sulavasta maalausjäljestään. Kirja vakuutti vanhasta toteamuksesta, että taidetta saa kokea juuri niin kuin itse haluaa. Taustalla ei tarvitse olla kaikkea informaatiota taiteilijan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Tässä kolmen taiteilijan Nautinto-kirjassa idea on mainio, mutta kuraattorien komppaama taideskene omine syövereineen saa ottamaan muutaman peruutusaskeleen kohti arkielämän valoja. Ja se on minun kokemukseni, kukin voi löytää omat teoksensa näyttelystä.
*sitaatit Nautinto-kirjasta
#lilous @KPohjanvirta