Koska Ranskassa olen enemmän elossa kuin Suomessa ja siellä uteliaisuuteni elämää kohtaan pulppuaa kaikkein energisimmin, katson Pariisiin kohdistuvan kaipuuni lohdukkeeksi kaikki elokuvat, joita kaupungista tehdään. Otan mielelläni vastaan vihjeitä uusista Pariisi-aiheisista leffoista.
Paris, je t’aime eli Pariisi, rakkaudella-leffa kymmenen vuoden takaan näyttää kaupungin eri puolia kahdeksantoista ohjaajan kuvaamana. Alexander Paynen 14. suosikkikaupunginosastani kertovassa osuudessa Margo Martindale näyttelee amerikkalaista postinjakajaa, joka matkailee yksin Pariisiin. Tutut kulmathan siellä vilahtelevat, mutta tärkeintä on hetki, jolloin kaupunki vastaa matkaajalle takaisin.
J’adore cette scène du film Paris, je t’aime. Dans le film il y a des courts métrages de dix-huit metteurs en scènes. Le 14e est un de mes arrondissements. Dans le part d’Alexander Payne une américaine sympathique voyage seule à Paris et y découvre qu’elle aime la ville de Paris, mais que la ville lui aime aussi. Comme j’ai visité Paris dès mon très jeune âge, j’ai initié mon mari et mes filles à cette ville sublime, mais le dernier temps je n’ai pas pu y aller, et après les attentats je me sens presque lâche pour ne pas pouvoir lui déclarer mes sentiments.
Qu’est-ce qui Paris me signifie / Mitä Pariisi merkitsee minulle?
Pariisin merkitys on minulle ennen kaikkea henkinen vapaus, joka ei ole aivan helposti kerrottavissa. Kun koululaisena astelin maihinnousukengissäni Vavinin metroasemalta piirtämään Académie de la Grande Chaumièren tiloihin piirustuskansio kainalossani, olin onneni kukkuloilla. Runokirjoista ja Jean Ferrat’n levyiltä opeteltu kieli tuntuu yhä ylevältä, vaikka sillä kerrottaisiin Duras’n sijasta Claire Castillonin raakoja sanoja. Sama vapauden tunne valtaa aina, kun pääsen terminal 2D:stä jatkamaan matkaani. Sittemmin on mieheni ja lapset tutustutettu kaupungin saloihin. Keväällä Mirabeaun sillan alla on vettä virrannut enemmän kuin Beaudelairen runossa varmaan tarkoitettiinkaan, monen mutkan kautta onneksi pitkitimme kohtaamistamme, rakkain kaupunkini. La ville de Paris me signiefie la libérté, mais les déniers jours j’en doute quand même. J’ai apris la langue par les chanssons de Jean Ferrat, Marie Lafôret, Georges Moustaki, Serge Reggiani.. et je voudrais retrouver la ville comme avant. Où sont les souvenirs de mon enfance et mes enfants. Et surtout de tous les Parisiens!!!
@KPohjanvirta #lilous