Täyteläistä suklaapiirasta riittää pienikin pala jälkiruoaksi. En keksinyt heti käyttöä Pariisista ostamalleni kastanjatahnalle. Lisäsin sitä suklaapiiraaseen ja kastanja lisäsi mehevyyttä, makua tuli häivähdys. Pohjana käytin murotaikinaa, johon olin lisännyt makeuttamatonta kaakaojauhetta. Teen usein pohjia valmiiksi pakastimeen – niin viikonlopun ruoanlaitto on nopeampaa. Valmistan pohjan metallisessa vuoassa, pohja saa olla mielellään mahdollisimman ohut.
Kastanjatahna on jo itsessään makeaa, joten kannattaa testata omaan makuun sopiva määrä. Minusta jälkiruoka ei saa olla liian sokerista, jotta maut pysyvät balanssissa.
Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Esipaista pohjaa 10-15 minuuttia.
Sulata 150 g tummaa suklaata vesihauteessa (lisään usein myös hieman maitosuklaata ja suklaata voi olla 200 g), lisää 150 g voita paloiteltuna (laitan vain 100 g). Kun suklaa ja voi ovat sulaneet lisää halutessasi kastanjatahna.
Vatkaa toisessa kulhossa 4 munaa, 100 g sokeria ja lisää ruokalusikallinen jauhoja
Sekoita suklaaseos kananmunaseokseen.
Kaada seos kypsyneen pohjan päälle ja laita uuniin noin 20 minuutiksi. Kypsymisajan kanssa saa olla tarkkana, sillä piiras on parempaa, kun sitä ei paista aivan läpi. Hammastikun kanssa saa vartioida viime hetkillä, että kypsyysaste ei mene yli!
Jäähdytä piiras ja leikkaa tarjolle ohuina viipaleina, sirottele päälle makeuttamatonta kaakaojauhetta.
Käytän monissa leivonnaisissa paljon vähemmän sokeria kuin alkuperäisissä ohjeissa neuvotaan. Tämä suklaapiiras oli sopivan mehevää, tosin sen olisi voinut jättää vieläkin asteen pehmeämmäksi. Paistamisen viimeiset hetket ovat tarkkoja, jottei leipomuksesta tule liian kuivaa.
Hannaleena Heiska on aloittamassa uutta teossarjaa. Taiteilijan töissä heijastellaan omaa aikaamme, vaikkei sen pohdintaa itse kuvamaailmassa alleviivatakaan. Sain vierailla Heiskan työhuoneella uuden työrupeaman alkuun.
Saavumme samaa matkaa Hannaleena Heiskan työhuoneelle, joka on ollut koskemattomana toukokuusta lähtien. Edellinen projekti on jätetty sellaisenaan taakse ennen ensimmäistä kunnon kesälomaa vuosiin, nyt työtila odottaa raivaamista seuraavan projektin tieltä.
Hannaleena Heiska työhuoneellaan Helsingissä.Something There is, 2016, hiili koivuvanerille. Kuva: Ari Karttunen/EMMA, Espoon modernin taiteen museo. Työ on ostettu Kiasmaan, jossa se on esillä Coexistense-näyttelyssä.
Hannaleena Heiska viihtyy työhuoneensa rauhallisessa kuplassa. Sinne tullessaan hän valmistaa kahvin, pohtii hetken ja jatkaa siitä mitä on edellisiltana miettinyt. Hän on uusien projektien äärellä, joista ei vielä tiedä mihin suuntaan ne muovaantuvat. ”Alku vaatii itsetutkiskelua. Joskus asiat sujuvat helposti ja selkeämmin. Silloin ei voi järkeillä, koska järkeily tuhoaa kaiken kiinnostavan.”
”Leikkaan paperin, levitän sen levylle, valmistelen materiaalit ja kuuntelen musiikkia.”
Työhuoneen kaunis valo ja rauha miellyttävät taiteilijaa. Uuden prosessin alku on hapuilua. Hannaleena Heiska on koko kesän lukenut. Vielä ei tiedä mitä tulossa on – sarjojen väliin tarvitaan taukoa.
Taiteen tekemisessä ihaninta on, kun joka kerta kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Työhuoneen rauhassa verhot kiinni voi nauttia rauhallisesta flow-tilasta ja saa olla oma omituinen itsensä. Yksin työskentely on tarpeellista, kun kukaan ei puhu, eikä katso, voi vapaasti söhrätä. Netin suhteen työhuoneella täytyy pitää tiukka linja, jotta rauha ja keskittyminen säilyvät.
Taiteilija on hyvässä balanssissa, kun pystyy nauttimaan myös toisten tekemästä taiteesta.
Inspiraatiokseen Heiska ahmii kulttuuria: baletti, nykytanssi, elokuvat, kirjat, ilmiöt ja toisten tekemä taide innoittavat. Myös instagramin positiivinen puoli tuo osansa inspiraatioon ja oman ajan tutkimiseen.
Camouflage-sarjan kuva Jussi Tiainen. Kuva Trace-teoksesta Minna Tervamäen kanssa Ari Karttunen/EMMA Espoon modernin taiteen museo.
Heiska on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2006, josta valmistumisen jälkeen hänet kutsuttiin Helsinki Contemporary -gallerian (silloinen Kalhama & Piippo Contemporary) taiteilijaksi. ”Olen kokenut, että gallerian kanssa olemme pyrkineet samaan, kasvaneet yhdessä ja koska olen ollut myös pro-aktiivinen, olen myös saanut tehdä mitä haluan.
”Olen sanonut, että ihmiset ollaan tähtipölyä – hiilipöly symboloi ihmisyyttä”
Heiskan työt eivät ole alleviivaavasti kantaaottavia, mutta niihin liittyy ihmiskunnan tulevaisuuden pohdintaa. Hiilen merkitys materiaalina on tärkeä: orgaaninen, tuhansia vuosia vanha piirustusväline symboloi hiilipölyineen ihmisyyttä. Heiska pohtiikin, että onko vain objektittomuus ainoa vaihtoehto tulevaisuuden taiteelle – maalauskin voidaan toteuttaa ekologisesti ja se voi säilyä tuhansia vuosia. Maalaus ei ole kertakäyttöesine eikä taideteosta voi miettiä vain kaupallisena tuotteena. Sen merkitys liittyy myös myös tarpeeseen kokea jotain sellaista jota voi olla vaikea sanallistaa tai järjellä selittää. Ihmisen kosketus välittyy maalauksessa ja piirustuksessa taiteilijan kokonaisuudeksi tekeminä jälkinä. Heiska pohtii, että maalauksen lukeminen voi olla hidasta ja vaikeaa, jos sitä täytyy ymmärtää, eikä tuntea.
“Maalauksen ymmärtäminen voi olla hidasta, jos ajattelee, että se täytyy ymmärtää oikein, sen sijaan että luottaisi omaan tuntemukseen.”
Hiilipölyä työvälineissä.
Heiskan Camouflage-sarja herätti keskustelua. Hiilellä toteutetussa sarjassa lähtökohtana oli kasvojentunnistusohjelmien häirintä naamioin. Instagram niin sanotusti lauloi ja ihmiset saivat sitä kautta välittömän yhteyden Heiskaan. Hän ajatteleekin, että työhön kuuluu ihmisten kanssa keskustelu.
Näin Heiskan ja tanssija Minna Tervamäen yhteisen Jälki-maalaus-tanssiperformanssin Kaapelitehtaalla. Esitys teki vaikutuksen rauhallisella otteellaan, jossa maalaamista sai seurata tanssin liikkeen rinnalla. Yhteistyö Tervamäen kanssa lähti Tervamäen yhteydenotosta. Kuvataitelijan oma esilläolo on uusi kokemus. Hän on oppinut olemaan läsnä ilman jännitystä. Kohtaaminen yleisön kanssa käy koko ajan helpommaksi. Kiinnostavaa yleisön kanssa kommunikoinnissa on erilaisten näkemysten kuuleminen.
EMMA-museon yhdistäminä tanssija Minna Tervamäki ja Hannaleena Heiska aloittivat yhteistyön. Jälki-esitys Kaapelitehtaalla oli samalla sekä voimakas että rauhallinen.
Heiska kaipaisi Suomeen agentuuria, joka edistäisi suomalaistaiteen vientiä. Hänelle itselleen on auennut kansainvälisiä yhteyksiä Göteborgissa pidetystä yhteisnäyttelystä pian valmistumisen jälkeen. Kansainväliset kontaktit ovat tärkeitä, eri maalaisiin kollegoihin tutustuminen on tärkeää. Opinnoissa Kuvataideakatemian aikana keskeisintä oppia ei ollut niinkään tekninen taito, vaan hiljainen tieto. Siellä pääsi sisälle taidemaailmaan ja opiskelukaverit olivat tulevia kollegoita.
Camouflage-sarjan kuvat Jussi Tiainen. Voimakkaat hiili- ja pastellityöt naamioinneista ovat herättäneet yleisössä keskustelua.
Hannaleena Heiska ei mainitse yksittäisiä taiteilijoita esikuvinaan: ”Pääosin ihailen, että joku on ryhtynyt kuvataiteilijaksi!” Alalla on kova kilpailu, kuvataiteilijan ammattiin liittyy taloudellinen epävarmuus ja henkilökohtainen itsensä alttiiksi asettaminen vaatii heittäytymistä. Myös musiikin puolelta löytyy esikuvia asenteessa tekemiseen, kuten viime viime aikoina ruotsalainen räppäri Silvana Imam ja suomalainen muusikko Timo Kaukolampi. Heiska kuvailee, että projektikoordinaattorin hommassa pärjäisi ominaisuuksilla, joita taiteilijan työssäkin tarvitaan. Paineensietokyky ja verkostoitusmistaidot ovat tarpeellisia.
Hannaleena Heiska haaveili nuorena vaatesuunnittelijan urasta. Hän oli saanut lapsena kiitosta piirroksistaan, ja oli mukana äidin harrastajataideryhmässä. Äidin kuoltua Heiska tajusi todella haluavansa taiteilijaksi.
Lempiesineesi: -Puhelin… ei! Voisko se olla joku muu: kahvipannu!
Lempityövälineesi: -Tällä hetkellä hiili ja performanssi tai siis Minna (Tervamäki) (naurua :))!
Lempikirjasi: -Niitä on monia, mutta kirja, jonka luen säännöllisesti ja joka on vähän nolokin tässä iässä, on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Se on takuuvarma tunnelmannostattaja. Jotkut tv-sarjat ja elokuvatkin, joita katsoo yhä uudelleen, ovat kuin henkisiä turvariepuja.
Lempivärisi: – Ultramariinin sininen.
Lempipaikkasi:-Ehkä työhuone, mutta tykkään myös juosta samaa reittiä Hietaniemessä. Siellä erityisesti puutarhapalstat, Hietaniemen hautausmaa ja Lapinlahden sairaalan alue ovat äärimmäisen rauhoittavia.
Hietaniemen puistot, puutarhat ja rannat ovat Heiskalle tärkeitä paikkoja.
Quand on rêve de quelque chose très fort, parfois ça peut se réaliser! On avait passé une journée tranquille au Musée Gustave Moreau, et le soir nos filles nous ont parlé de leur idole Lisa de Blackpink qui est aussi à Paris. Combien de fois j’avais entendu la même phrase: nous ne la verrons jamais de notre vie. J’ai pris mon appareil de photo et on a réalisé leur rêve et elles l’ont vue.. En attendant la star on en a vu d’autres aussi :). // .. voi tapahtua mitä vaan! Rauhaisan Gustave Moreaun kotimuseopäivän ja helteen vaatiman siestan jälkeen saimme kuulla, että tytärten suosikkitähti Blackpinkin Lisa on kaupungissa. En voinut kuin napata kamerani ja lähteä tutkimaan, josko näkisimme tähden. Häntä odottaessamme näimme muutamia muitakin :). Tänään Lisa, viime vuonna fudiksen MM-kisat tekivät käynnistä erityisen.
Le Musée national Gustave Moreau au 9ème, 14, rue de La Rochefoucauld était la maison de peintre symboliste. Dans la littérature Baudelaire était le précurseur du mouvement. Le peintre a crée le musée lui-même. // Gustave Moreau perusti oman kotimuseonsa. Tuottoisan symbolistin museo sijaitsee 9. kaupunginosassa suurten tavaratalojen läheisyydessä. La chambre dans la maison de Moreau: on oublie le minimalisme! // Kotimuseoiden tunnelma on ainutlaatuinen. Pysähtynyt aika ja Moreaun työt saivat aikaan keskustelua. Les actrices sublimes Chiara Mastroianni et Camille Cottin sont arrivées au défilé de Celine. // Apua! Maailma ei ole entisensä: valokuvaajat huutelivat Chiara Mastroainnia (vas.) – Catherine Deneuven ja Marcello Mastroiannin tytärtä- erään bloggarin nimellä.. eli pressi on kutakuinkin samassa jamassa joka maassa? Camille Cottin (oik. ylhäällä) on jatkuvassa nousussa oleva näyttelijä, joka tuli tunnetuksi mm. Prinssi Harryä tavoittelevalla komediahahmollaan, hänet nähdään myös Chanelin mallina.Enfin! Lisa de Blackpink arrive au défilé de Celine aux Invalides. Un moment de bonheur pour mes filles comme pour beaucoup d’autres fans qui ont venus l’admirer. Les photographes autour de nous – merci pour le support pour ma fille en larmes :)!!! // BLACKPINKIN Lisa saapui Celinen muotinäytökseen fanilauman odottaessa. Muiden julkkisten autojen ovet avautuivat buuausten tahdissa, kun vain tärkeintä tulijaa odotettiin. Erityistä huomiota ansaitsee valokuvaajakarsinassa olleiden kuvaajien sympaattinen vastaanotto tyttären kyynelille ja kommentit, että saittehan varmasti kuvan otettua.
Yksinkertainen porkkanakeitto, joka on valmistettu vain salottisipulista, porkkanasta, inkivääristä ja vedestä, saa mukavan tvistin, kun siihen lisätään maukas kylmäsavulohitahna.
Viini-lehden ohjeella tehty keitto on jäänyt vakkarirepertuaariin. La soupe de carottes un peu plus raffinée: on y ajoute un mélange de crème fraîche, un échalote finement haché, du pomme, du saumon fumé, des crevettes, du sel et du poivre et des herbes à son goût.
purkki crème fraîchea
hienoksi silputtu salottisipuli
kuutioiksi pilkottu omena
kylmäsavulohi pieninä paloina
suuria katkarapuja
suolaa, pippuri, yrttejä oman maun mukaan
(Tällä kertaa kotona sattui olemaan varsiselleriä, niin pilkoin sitä myös maltillisesti mukaan)
loput ainekset vatkataan keskenään yhteen ja lisätään valkuaisvaahtoon:
2 purkkia mascarponea
1 dl luonnonjogurttia
5 kananmunan keltuaista
vaniljauutetta tai vaniljasokeria
luomusitruunan kuori
Paistetaan uunissa noin 60 min./180 C tai kunnes pinta näyttää kiinteältä. Olen vuorannut koko vuoan leivinpaperilla. Jäähtyneen kakun päälle marjoja ja hyytelösokeria.
Kuohkean mascarpone-kakun kanssa sopivat raikkaat marjat ja hedelmät. Les baies donnent du fraîcheur au gâteau.
Le désert ultra-facile et délicieux: Battez cinq blancs d’oeufs et après incorporez le reste des ingrédients, qu’on a mélangé ensemble (5 jaunes d’oeufs, 2 paquets de mascarpone, 1 dl du yaourt nature, 0,5 dl du sucre, de la vanille et le zeste d’un citron). 60 min au four /180 C. Mettez sur le gâteau-souflet des baies et des fruits à votre goût.
Viikonloppuni kuluvat lähes kokonaan kotikyökissä. Tänä viikonloppuna on valmistunut savusilakkapateeta, purjokeittoa, lohipiirasta briossikuoressa ja kakku on tuloillaan. Olen oppinut lähipiirin hyviä ruuanlaittajia seuratessa, että omia keitoksiaan ei tule vähätellä. Siksipä sanonkin, että kylläpä ensi kertaa valmistettu savusilakkapatee onnistuikin hyvin! Dès que le week-end arrive je suis dans ma cuisine. Pour cette fin de la semaine j’ai préparé pour la premiére fois du paté de hareng de la Baltique fumé – et c’était encore plus facile et delicieux que j’avais pensé.
Kalatiskillä oli niin herkullisen näköisiä, kultakylkisiä savusilakoita, että piti soittaa äidiltä ohje ja kokeilla pateeta näistä maistuvista kaloista. Pikkelöin kukkakaalia alkupalan seuraksi, Pinoafoodsin kyssäkaalin versot ja rosépippurit maustoivat myös annosta. // Le paté de hareng de la Baltique fumé a un goût unique et delicat – j’ai préparé des légumes marinés avec le paté.
Patee neljälle:
500 g savusilakoita
100 g crème fraîchea
2 rkl itse valmistettua majoneesia
pieni purkki tomaattipyrettä
pippuria
3 liivatelehteä
Suurin työvaihe on kalafileiden erottelu. Sitten raaka-aineet sekoitetaan sauvasekottimella. (Olin tehnyt pienen määrän pikamajoneesia, josta loput käytin tartar-kastikkeeksi toisella aterialla). Liivate lisätään viimeiseksi pienessä määrässä kuumaa vettä ja vuoat laitetaan kylmään kunnes pateet ovat jähmettyneet. Tästä määrästä tulee 4:lle hengelle, ensi kerralla teen tupla-annoksen, sen verran maukasta patee oli.
Viikonloppuaamut alkavat jo aikaisin keittiössä. // Je commence mes journées tôt le week-end.Porohampurilaisen liha oli hankittu nuorgamilaiselta porotuottajalta REKO-lähiruokaringin kautta. Savupororouheesta olen tehnyt perheelle myös piiraita. // Des hamburgers de renne: le producteur vient de Laponie et ma famille a bien adore cette viande, j’ai préparé aussi des quiches du renne fumé. Sitruunaposset – überhelppo ja maukas jälkkäri. // Mousse au citron, j’aime bien les desserts faciles!
Saavuin syksyllä Pariisiin osallistuakseni Village International de la Gastronomie* -tapahtumaan. Suomalaisia tuottajia oli esillä upeilla tuotteillaan Eiffel-tornin juurella niin ranskalaisille ruoka-ammattilaisille kuin muulle messuyleisöllekin. Päivät täyttyivät väreistä ja vilinästä, illat keskusteluista. Matkasta jäikin tärkeimmäksi kohtaaminen rakkaan ystäväni kanssa. J’ai visité le Village International de la Gastronomie à Paris et j’ai pu admirer les produits exceptionnels finlandais, qu’on peut trouver par exemple chez Maison Plisson. La nourriture finlandaise est la plus pure au monde avec moins de pesticides! Mes journées au village étaient pleines de couleurs et de vivacité, les soirées avec mon amie Eila, qui habite à Paris depuis 62 ans, étaient tellement chaleureuses!
Rento ilmapiiri Eiffelin juurella. Eri maiden kojuista voi ostaa makuja maailmalta. Des saveurs autour du monde et des sourires autour des plats delicieux!
Messumatkat vaativat pitkäjänteistä asennetta tuottajilta. Varsinkaan Ranska ei ole helppo kohdemaa – suhteita täytyy rakentaa pitkänkin ajan kuluessa. ActionFinland! ja Jarna Coadic ovat yhdessä Proagrian Tuula Revon kanssa luotsanneet suomalaisyrityksiä ranskalaisten ruoka-ammattilaisten pariin.
Finnish Plant ruusun terälehtihillo Matti ja Tuuli Kotajan tilalta on herättänyt suositun kokin Gregory Cohenin huomion. Hilloa voi käyttää niin juustojen kanssa kuin jälkiruoissakin tai maustaa sillä kuohuviinin. Chef Gregory Cohen avec les produceteurs de la confiture des pétales de rose du soleil de minuit, Matti et Tuuli Kotaja.
Tuottajapariskunta Kotajan iloinen jälleennäkeminen chef Cohenin kanssa. Le rendez-vous franco-finlandais entre le chef Gregory Cohen et les producteurs Kotaja au pied de la Tour Eiffel – c’est magique!
Elegantit alkupalat Åby Foodsin kauniilla luomunäkkäreillä. Malmgårdin kartanon paahdettu tattari löysi tiensä suosikiksi aamiasjugurttiin. Les pétals se seigle d’Åby Foods, c’est élégant. Et le sarrasin grillé de Manoir de Malmgård est devenu un grand favori pour le petit déjeuner. Ils produisent aussi des céréales et des farines bio.
Hukka Designin tuotteet saivat alkunsa vuolukiven ylijäämästä. Kuvan tuote on valmistettu lontoolaishotellille tuupovaaralaisyrityksen toimesta, keittiö- ja saunatuotteet ovat kasvaneet yrityksen päätuotteiksi. Les produit de Hukka Design en stéatite.
Ilta pariisilaisasunnossa. Syksyinen pimeys asunnon ulkopuolella, lämpimän värisiä lamppuja ympärillä, paljon kirjoja ja mutkaton tunnelma.
Taustalla häilyy vielä värikäs päivä messukävelyä kaupungissa, jossa tunnelmat eivät lopu, mutta vieraassa kaupungissa kaipaan kiinnekohtaa. Pariisi ei ole vieras, mutta missään yksinäisyyden tunne ei ole iskenyt niin lujana kuin täällä. Irrallisuus suurkaupungissa vaatii ystäviä.
Istun sohvalla, Eila-emäntäni puuhaa keittiössä, eivätkä sanat katkea hetkeksikään. On monta vuotta siitä, kun olemme rupatelleet näin kahden. Olen opiskelijana asunut tässä kodissa, jossa sain aimo annoksen ranskalaista kulttuurintuntemusta ”C’est le temps du film du jour, Kaisa!”
Vahinko-selfie syntyi, kun lähetin perheelle kuvaa Eiffel-tornista. Värikkäiden ja eloisien päivien jälkeen odotti tunnelmallinen koti ja tarinat. Le selfie d’hasard.. Quand tu vois chez une amie l’assiette avec le text ”L’Imagination au pouvoir” tu sais que tu es dans la bonne place.
Pöydän ääressä on katettuna keiton ja pääruokamme jälkeen ihania juustoja, viinin väri on punainen. Kuuntelen ääneti emäntäni ranskaksi kirjoittamaa muistelmaa sotalapsuudestaan Ruotsissa. Yksityiskohdat piirtyvät ihmeellisinä eteeni, saman ajan Suomi näyttäytyy mielikuvissa totisesti toisena kuin tämä kertomus teetetyistä silkkimekoista ja shampanjaillallisista ruotsalaiskodissa, jossa lapsi saa kokea myös koulutuksen ilon ja kielien arvostuksen. Eilan ranskaksi kirjoittama teksti on elävää, kaunista. ”Voisit lukea tätä kuunnelmana, sinulla olisi aivan takuuvarma yleisö!”
Kerron myös omista muistoistani Ranskassa: kuinka nukahdin 5-vuotiaana äitini syliin ravintolassa, jota kattokruunut valaisivat. Vadelmasorbetti, jota en ollut 80-luvun Suomessa maistanut jäi ensimmäisten lusikallisten jälkeen syömättä. Jäin maistelemaan makua pitkin lapsuuttani ja katumaan, etten syönyt annosta loppuun. Muistin ravintolan peilit, joista kattokruunut kertautuivat ja makean vadelman maun. Samaisella matkalla olimme kylässä, jossa sain nuolla mousse au chocolat -kulhosta loput kierreltyäni emännän mukana ympäri asuntoa nyökkäillen ”oui, oui” vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Kerroin myös sisustusmuistojani, jotka ovat iskostaneet värejä kotiimme asti. Keskustelemme Pariisin muutoksesta, vaaroista, kulmakuntien stalkereista, puhumme paljon perheistä, suvuista, lapsista, siitä kuinka meillä perheen isä osallistuu lastensa elämään:
”Te elätte modernia elämää: noin perheiden tulisikin elää!”
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland Rilken sanoin elokuvassa Another Woman: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen henkilöltä, jota todella arvostaa. Lennolla kotiin mietin kuljeskelua Pariisissa, kuinka pitkään elän näillä kannustuksen sanoilla: ”Sinä se osaat elää!” Merci ma très chère Eila!
*Village International de la Gastronomie 2019: 21.-24.maaliskuuta
@KPohjanvirta #lilous
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland elokuvassa Another Woman Rilken sanoin: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen.
Kotiin on aina ihana palata, mutta..! Jokainen perheestä kyynelehtii vuorollaan, koska emme haluaisi jättää kesäistä Pariisin kaupunkia taaksemme. Matkaamme mahtui fudishuumaa, museoita ja kuljeskelua sopivassa suhteessa. Tutut kadut ja je ne sais quoi, joka tekee kaupungista lähes toisen kotimme, jää taakse. Tätä luopumisen hetkeä elämme vielä pitkään samoin kuin iloa yhteisistä hetkistä. Aivan valtavasti tuli nähtyä, näissä kuvissa on nähtävissä murto-osa siitä:
Museot
Valitsemme museon per matka, tosin mieheni voisi mennä Musée Rodiniin joka ikinen kerta Pariisissa ollessaan. Tällä kertaa kävimme Musée Yves Saint Laurentissa ja Musée d’Orsayssa. Muoti on luonteva osa kaupunkia ja se näkyy myös museoiden tarjonnassa. Aina on jokin kiinnostava muotinäyttely meneillään. Samoin aina jää jotain katsottavaksi ja tutkittavaksi seuraavalle kerralle.
Yves Saint Laurentin työhuone. Muodin suurinta historiaa! Maestron luomat naisten smokit ja safariasut, iltapuvut ja pukukorut ovat esillä tässä viehättävässä museossa.
Lilou oli toivonut käyntikohteeksi Musée d’Orsayta. Näimme impressionistien töiden lisäksi kaupungin iki-ihanat kattonäkymät.
Puistot ja torit
Kuljeskelu ja oleskelu ovat perheemme erityistaitoja. Kävellessä tulee mieleen uusia asioita, pienet huomiot herättävät suurempia ajatuskulkuja. Monesta ihanasta puistosta suosikeiksi nousevat muutamat hieman pienemmät ja syrjäisemmät puistot. 14. kaupunginosan kaupungintalon viereisessä puistossa on vietetty monta soljuvaa hetkeä, Pereiren puisto, Parc Monceau, Parc Montsouris ja tietenkin Jardin du Luxembourg ovat ihania keitaita kaupungissa. Lehtiä lukevat ihmiset, palloa pelaavat lapset, eväsretkeä viettävät perheet – kaikki hakevat puistosta rauhaa vilisevän kaupungin keskellä. Tällä matkalla oli hauskaa, että käly tuli ensimmäistä kertaa Pariisiin ja kuljeskelemaan kanssamme puistoissa! Toreilta taas ostetaan lauantaisin tuoreet hedelmät ja vihannekset ja nautitaan tunnelmasta. Eloisat vihannesmyyjät naurattavat asiakkaita nokkelilla myyntilauseillaan.
17. kaupunginosa ja Pereiren puisto ovat niiiiin ihania (terveisiä vain heille, jotka tutustuttivat tähän ihanaan kaupunginosaan! Koululaisena täällä kyläillessäni sanoi äitini ystävä: ”Kaisalle Pariisi on aina juhlaa!” Täällä minuun valettiin lohtua, että Pariisi odottaa paikoillaan, kun hieman lohduttomana palasin Suomeen. Nyt valan samaa lohtua tyttäriin.)
#AllezLesBleus #MerciLesBleus
En nimittäisi itseäni aivan huimaksi jalkapalloasiatuntijaksi, hehehhehheheh. Mutta kisojen edetessä sain huomata, että kolme muuta perheenjäsentä keskustelivatkin ohitseni nimillä ja termeillä, joita en tiennytkään heidän hallitsevan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen tv:ssä oli vähätelty Pogban ja Griezmannin ystävyyttä ja tytärten kisastudio antoi faktaperäistä kyytiä moisille alkeellisille heitoille, aloin elää paikallista fudistunnelmaa muiden mukana.
Välierissä sain kuulla kunniani, kun seurasin vain ihmisten reaktioita, enkä itse otteluita. Finaalissa kauniista katunäkymästä tuli yhä hulppeampi, kun harvat työssään ahertavat taksikuskit tyyttäilivät kahviloiden kohdalla! Voiton ratkettua kaduilla tanssittiin, kiipeiltiin patsaille, äänet raikuivat koko yön kaupungin ja maan yllä. Televisiosta nähtiin dokumentti Avec Les Bleus 2018, au coeur de l’épopée russe, jossa seurattiin joukkueen matkaa voittoon sen valitsemishetkestä lähtien.
”Merci les Bleus!”
Elämän kauneus
Kauppoihin meitä ei Pariisissakaan juuri saa. Le Bon Marchéssa katsastamme muodin nopeasti, sisustusosastojen värikylläisyys ilahduttaa ja inspiroi. Täällä ei harmaan sävyillä pärjää! Kepeyttä eloon tuo myös paikallisten pukeutumisen seuraaminen, hienoisten tendessien vaihtuminen näkyy arjenkin asuissa. Chanelin haute couture -näytöksen liepeille osuimme toisen tyttären toiveesta. Muodin näytelmä on joka kerta yhtä hupaisa.
Stylisti varmistaa, että asu on kunnossa muotinäytöksen yleisössä esiintymistä varten.
Pariisin muoti. Pitkä luku elämässäni, jota yhä rakastan. Käsinkirjoitetut kutsut Valentinon ja muiden maestrojen näytöksiin ovat mennyttä maailmaa, silti muotimaailman ristiriitaisuudet yhä samanaikaisesti huvittavat ja kutkuttavat.
Simone Veil
Vuosi sitten kuollut Veil siirrettiin Panthéoniin, jonne on haudattu ainoastaan neljä naista, miehensä Antoine Veilin kanssa. Simone Veilin elämä varakkaassa juutalaisperheessä oli tragedioiden täyttämä. Veilin äiti oli toistellut tyttärilleen, että heidän täytyy hankkia koulutus ja itsenäisyys omalla työllä. Veil kuvaa kirjassaan Une Vie (Elämä) kuinka hän ihmetteli sinänsä intelligentin isänsä ajatusmaailmaa pitää vaimoaan omaisuutenaan. Veil oli viemässä terveysministerinä läpi Ranskan aborttilakia, mikä johti tappouhkauksiin. Huikeassa Panthéonissa lepäävät suurmiehet ja -naiset, paikka on todella vaikuttava.
Simone Veil: suurnainen suurmiesten joukossa. Hän toimi ensimmäisenä naisena Euroopan parlamentin puheenjohtajana ja oli tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja.
Koti
Kun matkalla asutaan kotia pienemmissä tiloissa, vaatimattoman keittiön ja vieraan kielen äärellä, jossain vaiheessa listautuu hyviä asioita kotimaasta. R A K A S T A N Helsinkiä, sen lukemattomia hyviä puolia, mutta jestas, millaisena käpykylänä se toisinaan näyttäytyy. Nauratti aivan hulluna eräänä lauantaiaamuun Pariisissa lukemani twiitti: ”Friendly reminder kaikille piireihin päässeille / established tyypeille: Juttele juhlissa ja ole ystävällinen myös tyypeille jotka ”eivät ole kukaan”. He ovat sinä ennen kuin sinusta tuli mulkku. Kesäterveisin, ”one of you”.” Se juuri kiteytti ajatukseni siitä, kuinka käytöksen avoimmuudessa ehkä on vielä tekemistä maassamme. Kotimaan hienojen puolien listasta tuli pitkä, kun aloimme niitä yhdessä miettiä. Hämmästyin, kuinka huomasin yhtäkkiä kaipaavani hiljaisuutta ja myöskin suomen kieltä.
Hedelmä- ja marjatortut ovat suurta herkkuani: rengasvuoka mukanani valmistimme suolaisia ja makeita piiraita.
Pieni sateen tuoma helpotus helleaaltoon. Tämä tuttu maisema tuo iloa jo sitä muistellessa.
