Tallinnan Kumu-museossa aukesi 2.7. muodista kiinnostuneille jännittävä näyttely: Runous ja ahdistus – viktoriaaninen naiskuva ja muoti Aleksandr Vassiljevin kokoelman valossa. Tapasin teatraalisen keräilijän päivää ennen avajaisia. Hänen valtavan kokoelmansa esineet matkustavat maailmalla eri muotinäyttelyissä ja Vassiliev haluaisi esitellä pukujaaan myös Helsingissä. Näyttely on auki Kumussa lokakuun loppuun asti. Sen kuraattoreina toimivat Marion Laev ja Eha Komissarov.
Kuinka teistä tuli keräilijä?
Olen syntynyt taiteilijaperheeseen. Isäni oli maalari sekä sisustaja ja äitini näyttelijä. Isäni matkusti paljon ulkomaille rautaesiripun taakaa ja toi äidilleni, joka oli elegantti nainen, vaatteita. Neuvostoaika ei ollut muodillisisesti kovin loisteliasta.
Aloitin vaatteiden keräilemisen 16-vuotiaana. Hankin viktoriaanisia ja jugend-tyylisiä pukuja yksityisiltä ihmisiltä. Se oli Brezhnevin aikaa, eikä silloin ollut vintage-putiikkeja. Nyt minulla on kokoelmassani 55 000 esinettä: pukuja, alusvaatteita, asusteita, viuhkoja, lehtiä, grafiikkaa ja muotokuvia. Keräilen myös taidetta.
Mikä on näyttelyssä suosikkiesineenne?
Näyttelyn harvinaisin puku on Maison Worth & Boberghin puku. Se on todella harvinainen! Worth työskenteli ensin Boberghin kanssa, mutta sitten heidän tiensä erosivat. Näyttelyssä voidaan nähdä koko kuningatar Viktorian aika 1838-1900 ja sen ajan vaatteiden kehitys leikkauksissa ja väreissä. Väreissä on paljon moderneja värejä, kuten sinisiä, punaisia, vaaleanpunaisia ja oransseja, joita pukeutumisessa ei aikasemmin ollut.
Mistä aikakaudesta pidätte erityisesti?
Pidän 1700-luvusta, koska sen ajan vaatteita on vaikea löytää. Olen löytänyt kiinnostavia esineitä rokokoon ajalta, Louis XV:n, Louis XVI:n ja Marie-Antoinetten ajalta. Pidän myös renessanssin aikakaudesta.
Mitä näyttelyn puvuista voidaan lukea naisten elämästä?
Ihmiset olivat erittäin pieniä. Vyötärön ympärys oli 55 senttimetriä, ja kengännumero naisilla oli vain 34-35. Silloin ruoka ei ollut käsiteltyä, toisin kuin meidän aikanamme.
Mistä löydätte näitä esineitä?
Niitä myydään huutokaupoissa Pariisissa, Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Amerikasta löytyy ranskalaisia couture-vaatteita, joita amerikattaret ovat ostaneet. Siellä pukuja on säilynyt, koska maaperällä ei ollut sotia. Useista vaatteista ei tiedetä, kuka niitä on käyttänyt, sillä amerikkalaiset eivät asuja myydessään halunneet häpeän vuoksi paljastaa sukunsa nimiä. Kalleimmat puvut huutokaupoissa ovat Prinsessa Dianalle ja Audrey Hepburnille kuuluneita.
Kuinka näin valtavaa kokoelmaa huolletaan?
Minulla on kokoelmassani 55 000 muotiin liittyvää esinettä, joista 10 000 on pukuja. Minulla on kaksitoista restauroijaa, jotka työskentelevät Fondation Alexandre Vassilieville. Heillä on erinomainen koulutus. Yksi työskentelee vaaleanpunaisten esineiden kanssa, toinen hattujen parissa. Koska olemme yksityinen laitos, voimme työskennellä näin. Museossa samanlainen työnjako ei olisi mahdollinen. Minulla on Liettuassa suuri varasto, josta vaatteeni matkustavat metalliarkuissa. Siinä on valtavasti työtä, mutta se on erittäin kiinnostavaa.
Kuinka näette modernin naisen ja nykymuodin?
Modernista naisesta on tullut mies. Minusta miesten ja naisten välillä on hyvin vähän eroa niin pukeutumisen kuin ajattelun suhteen. Ei ole asioita, joita naiset eivät voisi tehdä. Tällä hetkellä uudempia vaatteita saa hyvin edullisesti, kukaan ei halua käyttää 90-luvun vaatteita. Ostin juuri kammottavia 2000-luvun alun vaatteita, mutta sekin on muodin historiaa. Näyttelyn puvut on valmistettu yksilöllisesti, se oli hyvinkin aika ennen Zaraa. Tälläkin hetkellä on muotisuunnittelijoita, jotka inspiroituvat historiasta, mutta muoti ei koskaan toista itseään samanlaisena.
Olette työskennellyt teatterissa, millaisena näette nykyisen pukusuunnittelun?
Olen tehnyt sataviisikymmentä esitysta eri puolille maailmaa, teatteriin ja oopperaan. Minusta teatteripuvuista on tullut liian moderneja: Verdin oopperassa voidaan käyttää farkkuja ja t-paitaa. Ehkä se on rahakysymys, ehkä makukysymys.
Onko muodin parissa ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet teihin?
Kyllä, heitä on paljon! Paul Poiret.. pidän paljon Elsa Schiaparellista, Christian Lacroix’sta ja Yves Saint Laurentista.
Mitä suunnitelmia teillä on tulevaisuudelle?
Haluaisin mielelläni tulla Suomeen. Minulla on sukulaisia Helsigissä. Olisi kiinnostavaa pitää Helsingissä muotinäyttely, sillä siellä ei ole suuria muotikokoelmia. Haluaisin myös avata muotimuseon Liettuaan.
@KPohjanvirta #lilous
(Olin Tallinnassa Silja Tallinkin, Visit Tallinnan ja d’Oro Press & PR:n kutsumana)
Artikkeli ranskaksi/L’article en français: