Kun Pariisista palattuamme pääsimme viettämään syyslomaa saaristomaisemiin, toi raikkaan ilman hengittäminen metsissä helpotusta Pariisin ikävään. Bonuksena saimme suolta kerätyistä karpaloista hyytelöä, puolukkahilloa ja lokakuista satoa nokkosista. Après Paris, dont la qualité de l’air n’est pas terrible, on a hâte de respirer l’air de l’archipel. Les fôrets finlandaises me font rêver, marcher dans les bois, c’est comme entrer dans un tableu. Comme bonus nous avons cuielli des airelles rouges et j’ai trouvé des orties que je vais utiliser pour les crêpes.
Suomalaismetsät ovat kuin maalausta. Näin Halosen tässäkin maisemassa. L’eau et les couleurs des fôrets.Lokakuiset kallioimarteet. Luonto lähtee syksyllä uuteen kulkuun, sillä alkukesästä missaamani nokkosenversot sain kerättyä nyt lokakuussa. Kuivatan ne ja käytän talvella lettujen maustamiseen. Paikallinen rouva hämmästeli noukkimistani: ”Vad är det för bär?”
Näiltä ihmeellisen kirjavilta mättäiltä löytyvät karpalot. Paluuiltana syntyi karpalohyytelö nimeltään ”Millon me lähdetään”: stadilaislasten urputus kaikuu kakkujen ja juustojen läheisyydessä hyytelön uudessa nimessä. On trouve les baies dans ces paysages colorés!Soille pakotettu jälkikasvu nautti kotiin palatessa karpalohyytelöä mascarponepaistoksen kanssa :). Les enfants ont aprecié le soufflé au mascarpone même si les marécages et les forêts ne les intéressent pas encore.
