Ystäväni sanoi minun kuuluvan ihmisiin, joilla on ollut synnynnäinen vauvakuume. Perheelle annankin mielelläni mahdollisimman paljon huomiota ja energiaani. Kuulun niihin, jotka eivät koskaan menisi ”lapsettomiin” hotelleihin, vaikka matkustaisinkin ilman omaa jälkikasvuani. Tykkään esimerkiksi asua koulun vieressä, sieltä kantautuvat lasten äänet ovat iloista eloa, eivät häiriö.
Omat lapset alkavat olla jo isompia, eikä enää ole aina jotakuta sylissä. Tytärten kanssa keskusteleminen on aina ollut mahtavaa, heillä on niin teräviä ajatuksia. Usein heiltä saa hienompaa tulkintaa ympäröivästä maailmasta ja ihmisten käytöksestä, kuin monilta aikuisilta. Eilen Linnanmäellä lasten ikää mietiskeltyäni tytöt naureskelivat: ”Onks sulla jääny jotain vuosia välistä.. että me olla enää vauvoja.” Eipä ole jäänyt, kaikki vuotenne on kirjattu päiväkirjoihin luettaviksenne! Ja valokuvat ovat albumeissa merkattuina kirjoja komppaaviksi. Siinäpä epädigitaalista perintöä, oma elämänne kirjattuna ja kuvattuna kansiin.
Suurinta ylpeyttä tunnen siitä, että olemme kasvattaneet nämä itsenäisesti ajattelevat tytöt
En ole tavannut montaakaan ihmistä (eli ketään; toiset vain myöntävät asiantilan, toiset eivät), jolle ihmisrykelmä nimeltä perhe olisi täysin ongelmaton kokemus. Yllättävän monissa aikuisissa näkee käsittelemätöntä menneisyyttä, jonka vuoksi muita ihmisiä ei kyetä kohtaamaan ihmisinä tai kaadetaan omia komplekseja muiden päälle epäkypsällä käytöksellä. Omassa ydinperheessä kärsimättömyyteni kolahteleminen kolmen taloudenhoidossa itseäni laiskemman ihmisen kanssa aiheuttaa väistämättömän myrskyn. Onneksi tämä konflikti koskee vain siivoamista, joten aika helpolla siis päästään. Muutoin yhteinen aika käytetään keskustelemiseen, kuljeskeluun, kirjastoihin, kokkailuun ja läheisyyteen. Tunnen saaneeni niin paljon rakkautta, että ranskalaislaulaja Clarikan sanat olivat vain toistoa aatoksistani:
”Koska olen saanut niin paljon rakkautta, että jos se tänään loppuisi,
sitä riittäisi silti loppuelämäkseni” /laulaja Clarikaa mukaellen kääntäen
Je n’ai pas connu de familles sans problème. Je trouve que les adultes devraient traiter leur passé pour pouvoir vivre avec les autres gens. Avec mon mari nous avons traversé ensemble déjà plus de deux décennies, je ne pourrais pas imaginer une autre personne qui aurait pu partager ma vie. Je suis très heureuse de cette famille que nous formons avec lui et nos deux filles. J’ai préservé l’enfance de mes filles dans les journaux intimes et j’ai fait des albums de photos qui correspondent aux journaux. Ça c’est de l’héritage non digital!
Les paroles de Clarika m’ont marqué toute de suite, je m’y suis trouvée, parce que la vie familiale est tellement prestigieuse.
”Parce que j’ai eu tant d’amour que si cela s’arrête aujourd’hui
Moi j’en aurai encore pour le reste de ma vie”/Clarika
@KPohjanvirta #lilous