Lifestyleblogi, jossa jaetaan vaikutelmia muodista, taiteesta ja elämänilosta.
Kultaseppämestari Jouni Salon yli 20 vuotisen uran töitä on nähtävissä Alexander Tillanderin jalokiviliikkeessä. Korusuunnittelussaan Salo haluaa päästä mukaan asiakkaan tunteisiin. Eniten hän käyttää koruissa timantteja, myös maanläheiset värit ovat mieluisia. Valmiista korusta luopumiseen liittyy haikeutta, sillä korut ovat kuin omia lapsia.
@KPohjanvirta #lilous
Tänä syksynä lanseeratussa IVALO-sovelluksessa myydään laadukasta, erottuvaa muotia naisille. Suomalaismerkeillä aloittaneen kauppapaikan valikoimissa myydään 70 merkkiä, mm. Lumin, Arelan, Terhi Pölkin, Lillen ja IvanaHelsingin vaatteita sekä asusteita. Keväällä yritys aloittaa kansainvälistymisen uusien merkkien kanssa. Latauksen voi tehdä niin iPhonelle kuin Android-puhelimelle. Ivalon toimitusjohtaja Matti Lamminsalolta yrittäjyys vaatii tekemisen optimointia, työ ja vapaa-aika nivoutuvat suunnitelmallisesti yhteen.
Uniikkia ja laadukasta muotia
IVALO-sovellusta, josta on kohistu jo monissa medioissa, on ladattu useita tuhansia kertoja. Kyseessä on kauppapaikka uniikille ja laadukkaalle muodille. Markkinarako huomattiin perustajien vaatesuunnittelijaystävien parissa, joiden intohimona on design, mutta aloittelevat suunnittelijat eivät välttämättä osaa myydä ja markkinoida. Designereiden kannalta palvelu on riskitön, se toimii Überin ja AirBnB:n tapaan eli Ivalo saa tietyn prosentin myydystä tuotteesta. Vakiintuneemmille toimijoillekaan lisämyynti ei tee huonoa; Ivalo aloittaa kansainvälistymisen keväällä. Kuluttajille IVALO tarjoaa yksilöllisiä tuotteita, joita he eivät muuten välttämättä löytäisi. ”Tavoitteenamme on olla viidessä vuodessa maailman johtava palvelu itsenäisten suunnittelijoiden kauppapaikkana”, Lamminsalo kertoo. Suomen testimarkkinat ovat toimineet hyvin, sovellusta on nyt ladattu yli 5000 kertaa.
Idea IVALOon lähti Antti Seppälältä, mukana ovat myös Juha-Pekka Rajaniemi, Lauri Lännenmäki ja Kenia Avendano sekä Matti Lamminsalo. Lamminsalon mukaan tiimissä on oltava ihmisiä, jotka osaavat tehdä asioita kymmenen kertaa paremmin kuin itse osaisi. Eikä mikromanageeraukseen ole tarvetta, kun osaaminen muodin kuratoinnista käyttöliittymän toimivuuteen on palkittujen ammattilaisten käsissä.
Energisen Lamminsalon tausta yrittäjyyteen on kiehtova: lukiolaisena hän luki artikkelin, jossa kerrottiin 97:n % pokerinpelaajista olevan häviäjiä. Niinpä Lamminsalo perehtyi pokerissa voittavien ominaisuuksiin ja tunsi kärsivällisyyden, matemaattisten ja strategisten taitojen osuvan omaan osaamisrepertuaariinsa. Parikymppisenä hän elätti itsensä pokerilla. Hän huomasi osaavansa neuvotella sopimuksia myös muille ja oli pian hommannut sopimuksia monille kymmenille pokeriammattilaisille.
Aalto yliopiston Näytös16 oli Lamminsalolle käännekohta muodin parissa. ”Näytös16:ssa olin yhtä fiiliksissä kuin eurooppalaisessa fudismatsissa.” Alunperin hän oli lähestynyt muotialaa liiketoiminnallisista lähtökohdista nähtyään markkinaraon ja halutessaan auttaa suunnittelijoita. Muotialalla olevat ihmiset ovat Lamminsalon mukaan paljastuneet rennoiksi ja luoviksi. Omakin katse on harjaantunut tunnistamaan suomalaismerkkejä. Muotialan koulutukseen hän kaipaisi enemmän ja laajemmin muotimarkkinointiin ja -myyntiin suuntautuneita opintoja.
”Minulla on aina ollut lähestymistapa, että elämä on itsestä kiinni”
Matti Lamminsalon taustalla on itävantaalainen perhe, jossa kannustettiin tekemään sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Kun Lamminsalo halusi 6-vuotiaana nyrkkeilyhanskat, eivätkä vanhemmat antaneet niihin rahaa, laittoi energinen poika pystyyn vanhojen lelujen myyntikojun saadakseen 70 markan hanskat. Myöhemmin hän värjäsi elintarvikeväreillä jaffaa siniseksi ja vihreäksi myydäkseen limsaa, myös poltettuja cd-levyjä tuli myytyä. Kaverit ovat kommentoineet, että Matilla on hyvä tuuri, mutta Lamminsalo kertoo käyttävänsä paljon aikaa verkostoitumiseen tilaisuuksissa ja soittamalla suoraan ihmisille sekä tekevänsä paljon työtä. Silloin myös tapahtuu hyviä asioita. IVALOn taustavoimissa on nimekkäitä talouden ja sijoittamisen ammattilaisia kuten Pekka Mattila, Pirjo Suhonen, Ulla Engström, Julianna Borsos ja Eduard Paulig. Lamminsalo kertoo, että tekee hyvää joutua perustelemaan neuvonantajilleen yrityksen valintoja faktapohjaisesti. Sparraaminen auttaa keskittymään oikeisiin asioihin.
”Harvoin yrittäjällä on tasaisia päiviä”
Toisinaan yrittäminen on raskasta, mutta Lamminsalo yrittää optimoida elämänsä niin, että se tukee työtä. Hän harrastaa potkunyrkkeilyä, on juuri aloittanut joogan ja syö aina kaurapuuroa. ”Olen on-off -tyyppi, enkä katso esimerkiksi tv:tä, koska silloin katsoisin yhden jakson sijasta kokonaisen tuotantokauden kerralla. Siksi en ole hankkinut Fifan uusinta pleikkapeliäkään.” Sunnuntaisin Lamminsalo käy läpi seuraavan viikon ohjelman. Tavoitteena on kehittyä koko ajan. Tulevaisuuden tavoitteet liittyvät liiketoiminnan kehittämiseen, eivät niinkään materiaalisiin unelmiin. ”Jos olet yrittäjä ja se on sulle työtä, niin ei pidä olla yrittäjä”, Lamminsalo kiteyttää omaa tekemistään. Merkityksellistä ei ole se mitä osaa, vaan mitä on valmis oppimaan.
@KPohjanvirta #lilous
Suomi 100 vuotta -juhlavuosi poikii näyttävää yhteistyötä kultaseppäalalla. Kultaseppämestari Tarkkanen on toteuttanut itsenäisyyden vuodelle 2017 Monument-korusarjan. Sarjan kallein koru tulee olemaan miljoonan euron arvoinen, lisäksi koruja sarjoitetaan eri hintaluokkiin ja myös miehille. Kuvanveistäjä Eila Hiltusen Sibelius-monumentti, jonka tekijänoikeuksia perikunta on vaalinut huolella, on ollut työn esikuvana.
@KPohjanvirta #lilous
Mellakka Helsingin PR-hommissa toimiva Anu Makkonen kertoo muuttuneensa muodin suurkuluttajasta oman tyylinsä tuntijaksi. Pukeutumisesta on tullut aikaisempaa käytännönläheisempää, tilanteet ja sään huomioivaa. Kokeilu on vaihtunut laadukkaampiin tuotteisiin, mutta värit ovat edelleen läsnä garderobissa.
”Vaatteiden ja muodin kulutukseni on muuttunut radikaalisti”
Aikaisempi päiväduuni muodin parissa vaati asun vaihtamista päivittäin, mutta nyt Anu Makkonen tuntee rentoutta siitä, että kolmella asukokonaisuudella pärjää helposti viikon. ”Toki muotikin on nyt selkeälinjaista, jolloin ei niin huomioida, onko asu sama.” COS, Marimekko sekä ranskalaiset brändit kuten The Kooples, Sandro ja Maje ovat Anun suosikkimerkkejä. ”Kun kuluttajia lokeroidaan muotitietoisiin, kokeilijoihin ja tyylinsä löytäneisiin, niin kuulun nyt näihin tyylinsä tuntijoihin.” Vaikka asusteaarteet löytyvätkin vielä laatikoista, kiertää kirppareille muotialalla kertynyttä vaatearsenaalia.
”Nyt haaveilen klassikkotuotteista”
Vaikka oma tyyli onkin löytynyt, vaatekaapista puuttuu luottovaate, jonka etsiskely on meneillään. Vaikka mielikuvissa paitapusero ja 7/8-mittaiset housut kuvittaisivat omaa vartta, eivät ne tunnukaan päällä yhtä hyvältä. Hameissa ja mekoissa olo on puetumpi kuin farkuissa. Anu Makkonen kertoo olevansa raitapaitojen suurkuluttaja. Myös värit kuuluvat hänen vaatetukseensa kirkkaina ja pastellisina sinisen ja fuksian sävyinä, murretut sävyt eivät niinkään. Asujen täytyy myös tuntua omilta: ”Trikoomekko ja tennarit -asu, joka sopii jollekulle muulle, ei vain sovi itselleni. Tunnen, että olen menossa viemään roskia.” Makkonen naureskelee.
”Ulkoisesti hänestä kertoi se, että hänellä oli mustat kynnenkärjet”
Asustus tai pikemminkin sen vaihtelu on karsiutunut Makkosen pukeutumisesta, nyt paikalla ovat vakkariasusteet. Ne ovat osa kantajaansa. Mustat kynnenkärjet, lävistys ja tietyt ranne- ja kaulakorut ovat aina päällä. Muutto Suomenlinnaan on lisännyt pukeutumisessa käytännöllisyyden vaatimusta. ”Täällä tuulee aina, nyt haaveilen paksusta luonnonvalkoisesta neuleesta, Barbour-öljykangastakista sekä kipparitakista.”
”Tiedän mikä on muodin terävin kärki”
”En kuulu enää pintamuodin kohderyhmään, mutta osaan edelleen poimia ja tunnistaa tyylit, jotka nousevat. Niillä ei vain ole itselleni samaa merkitystä, kuin aikaisemmin.” Makkonen kertoo, työn puolesta hän seuraa muotia kuitenkin tiiviisti.
@KPohjanvirta #lilous
Bond Creative Agencyssä työskentelevä suunnittelija Aleksi Hautamäki on luonut viimeimmäksi ravintola Rosterin ilmeen, seuraavaksi on valmistumassa Paulig kulma Aleksanterinkadulle. Kaupalliset tilat ravintoloista ja kahviloista myymälöihin ja messutiloihin kuuluvat repertuaariin. Omassa tyylissään Hautamäki kuvaa keskeiseksi materiaaliin paneutumisen.
”Kokonaisuuksia suunnitellessamme olemme parhaimmilla”
Monille nimekkäille suomalaisfirmoille tilasuunnittelua luonut Aleksi Hautamäki kertoo olevansa tiiminsä kanssa parhaimmillaan saadessaan toteuttaa kokonaisia design-uudistuksia. Asiakkaisiin kuuluvat mm. Alko, Caverion, Veikkaus, kahviloita ja ravintoloita kuten Cafe Jugend, ravintola Roster ja uusimpana valmistumassa oleva Paulig kulma Helsingin Kluuvissa. Bondin tiimissä yritykselle luodaan brändistrategiasta lähtien ilme ja tilat. Työn luonne vaihtelee kohteesta riippuen. Myymäläsuunnittelussa täytyy huomioida tietyt lainalaisuudet, ravintoloiden suunnittelussa tunnelma on keskeisessä osassa ja tapahtumasuunnittelussa voidaan revitellä huolettomammin, koska kyseessä on lyhytaikainen tila.
”Palkitsevinta on tehdä itse työtä ja oivaltaa asioita keskellä projektia”
Yhdessä tekeminen on työn parhaita puolia. Jokaisessa projektissa on oma tiiminsä. Hautamäki kehuu työpariaan muotoilija, artesaani Janne Norokytöä, joka piirtää kohteiden kalusteet ja tekee tarvittaessa niistä protoja. Hautamäki vastaa enimmäkseen konseptuaalisesta työstä, lisäksi projekteissa on mukana graafinen suunnittelija ja tuottaja. Jo pitkään käytössä ollut 3D-työskentely vapauttaa konseptuaaliseen ajatteluun, kun aikaa ei tarvitse käyttää hitaaseen perspektiivipiirustukseen.
Paulig kulma on valmistumassa lokakuuksi. Kahvitalo Pauligin tilassa on paahtimo, kahvila ja instituutti, jossa koulutetaan baristoja.
”En koskaan valitse feikkiä materiaalia”
Hautamäen visuaalinen tyyli perustuu pelkistettyyn estetiikkaan, mutta materiaaleihin paneutuminen ja värien harkittu käyttö on hänelle ominaista. ”Kaikki tilathan koostuvat yksinkertaisista elementeistä: on lattia, katto, seinät ja valaistus. Mutta esimerkiksi ravintoloissa täytyy tehdä valtava määrä pieniä päätöksiä. [Ravintola] Rosteria tehdessämme piti päättää satoja ellei tuhansia yksityiskohtia.” Hautamäki kertoo.
”Käytän aitoja materiaaleja. En koskaan valitse vapaaehtoisesti feikkiä, kuten puu- tai kivilaminaattia. Puuta meillä onkin melkein joka projektissa.” Hautamäen suunnittelemissa tiloissa käytetään terästä, puuta, lasia, vaneria, mutta myös väriä, jottei pysytellä aivan pelkistetyssä skandinaavisuudessa. Hän käyttää tiloissa myös graafisia elementtejä, näkee vaivaa materiaalien löytämiseen ja tutkii materiaalien pintakäsittelyjä.
”Rosterissa on samaa fiilistä kuin Savoyssa, mutta modernimpana”
Kauppatorin kulmalle kesällä auenneen ravintola Rosterin sisustukseen Hautamäki kertoo halunneensa klassista fiilistä. Ravintoloiden elinkaari on Suomessa melko lyhyt ja niiden suunnittelussa mennään usein trendi edellä. Silloin tunnelmasta saattaa tulla väliaikainen. Hautamäki analysoi mikä klasikkoravintoloissa on pysyvää: ”Seahorsea, Savoytä ja Eliteä yhdistävät laadukkaat yksityiskohdat ja tavallaan ajaton toteutus. Aihisen ryhmän kanssa kävimmekin monia palaverejä Savoyssä. Joku onkin maininnut, että Rosterissa on samaa fiilistä kuin Savoyssa, mutta modernimpana.” Rosterin sisustuksessa voi nähdä kaikuja 50-luvusta palisanterin, messingin ja muotokielen mukana.
Rosterin suunnittelun aikataulu oli kovin tiukka ja samanaikaisesti Hautamäellä oli tekeillä Paulig kulma Kluuviin. Työprosessi on jopa kiinnostavampaa kuin valmis työ. Lopputuloksen julkaistaminen on vain lyhyt hetki ja silloin ollaan jo matkalla seuraavassa työssä. Ammatin hankalimmaksi osaksi Hautamäki mainitsee tekijöiden sitouttamisen laatuun rakennusvaiheessa, tekemisen ambitio ei saa kaikissa kohteissa kiitosta. Silloin suunnittelijan täytyy pystyä olemaan tiukkana. Bond on toiminut monen eri toimialan yrityksille ja Hautamäki kertaa, että parhaimmillaan he ovat kokonaisuuksien parissa. Aleksi Hautamäen haaveiden projekti olisi vielä hotelli-konseptin toteuttaminen.
”Kuva valkoisesta arvoasunnosta Westendissä ei ole varsinaisesti kodikas”
Kun ihmettelen suomalaiskodeissa pitkään vallinnutta valkoisuuden trendiä, kommentoi Hautamäki värittömyyden kumpuavan modernismin ihanteesta, Aallosta, Iittalasta ja Artekista sekä luontomme karuudesta. Lisäksi sisustuslehdet ovat huudattaneet trendiä jo pitkään, mutta runsaampi muotokieli ja värikkyys alkaisivat Hautamäen mukaan jo vallata alaa: ”Kuva valkoisesta arvoasunnosta Westendistä on aika kalvakka. Ei oo kauheen kodikasta, kun tehdään vain valkoisella, eikä se sovi julkiseen tilaankaan.”
Aleksi Hautamäellä itsellään ei ole varsinaisia esikuvia alalta. Norjalaista Snøhetta-arkkitehtitoimistoa Hautamäki kertoo seuranneensa sen puhtaasti skandinaavisen estetiikan vuoksi. Modernismin uranuurtajat Bauhausista Aaltoon ovat vaikuttaneet. Muotoilua tai arkkitehtuuria enemmän häntä kuitenkin inspiroi taiteet ja eritoten moderni kuvanveisto ja installaatiot. Oma koulutustausta Hautamäellä on Retail design management -linjalta London College of Communicationista.
Urheiluharrastusten lisäksi Aleksi Hautamäellä on puutöihin sopiva paja, jossa hän tekee vapaa-ajalla omia projekteja veneen uudelleen rakentamisesta prätkän rassailuun ja lipastojen ja laatikostojen rakentamiseen. Omassa Character-yrityksessä, joka tuotti valomainosten irtokirjaimista sisustuselementtejä, hän sai oppia tuotteen lanseerauksesta alusta loppuun.
@KPohjanvirta #lilous
Juslin Maunulan suunnittelijat Laura Juslin-Pallasmaa ja Lilli Maunula kertovat yhteistyöstään. He luovat uniikkeja maailmoja, joissa parhaimmat viimeistelytekniikat kohtaavat mietityn materiaali- ja värimaailman. Juslin Maunula mallistoja tehdään yksi vuodessa ja installaatiot vaatteiden taustana toistavat kokoelmien maailmaa. Suomessa Juslin Maunulan tuotteita on saatavissa TRE:sta.
”Yhteistyömme alkoi todella soljuvasti””
Juslin Maunula suunnittelijakaksikko aloittaa mallistojensa tekemisen taustoittamisella. Aluksi heillä voi olla mukana monta teemaa, useita elementtejä, joista osa tippuu suunnittelun edetessä kokonaan pois. Karsiminen on molemmille luontainen työskentelytapa ja toiselta saa rohkaisua ratkaisujen tekemiseen. ”Vahvuutemme on erilaisuudessamme. Lauralla on syvällinen osaaminen materiaaleista ja minulla konseptuaalinen, kokonaisvaltainen lähestyminen suunnitteluun.” Lilli Maunula kertoo. Hän on opiskellut arkkitehdiksi Suomessa ja työskenteli muodin parissa Lontoossa. Maunula oli pitkään haaveillut työstä, jossa voisi yhdistää arkkitehtuurin muotiin. Monien arkkitehtien muotikokeilut hän kokee väkinäisiksi, sillä niistä puuttuu muodillinen elementti.
Molemmat kertovat, että yhteistyö lähti todella helposti käyntiin. Tarkoituksena oli tehdä yksi yhteinen projekti, mutta se sujuikin niin soljuvasti, että he perustivat yhdessä Juslin ja Maunula yrityksen.
”Meille on tärkeää olla työn touhussa.. piirretään ja ommellaan”, Juslin kertoo. He tekevät paljon kokeiluja, jotta ideoiden toimiminen nähdään käytännössä. Uuteen mallistoon on tulossa eripaksuisia ja -kuosisia nahkoja, myös käärme- ja krokokuosisina. Yhteistyö on muokannut oman muotokielen. Ulkopuolelta katsottuna Juslin Maunulan linjassa on modernia kirkkautta. Heidän tyylinsä näyttäytyy taiturimaisena materiaalien käsittelynä ja rohkeasti uudenlaisena linjana. Suunnittelijoille itselle oma tyyli tuntuu jälkikäteen selkeältä ja ulkopuolisten lausunnot ovat vahvistaneet omaa näkemystä. ”V Magazinen toimittaja sanoi, että tietenkin me teemme juuri näin ja Minttu Vesala sanoi, että meillä on oma maailmamme.”
”Haluamme luoda käytettäviä vaatteita ja elämyksiä”
Juslin Maunulan mallistot kertovat jatkuvaa tarinaa: seuraavaan kokoelmaan viedään aina joitakin elementtejä edellisestä. Suunnittelijat käyttävät vaatteiden taustana installaatioita, joilla on malliston kanssa sama teema.
Muodin tahti ja kulutushuuma ahdistavat suunnittelijoita. Siksikin he haluavat keskittyä tekemään viimeiseen asti mietittyä muotoilua itse määritelemällään tahdilla. Tuotteiden laatu on huippua, joten ne suunnitellaan pitkään käyttöön. Juslin ja Maunula ovat nähneet eri trendien ja kuumien brändien nousuja, itse he tuntevat voivansa keskittyä omaan tekemiseensä. On miellyttävää asua Suomessa, jossa muotialalle ei ole samaa tunkua kuin Pariisissa tai Lontoossa. Aasiassa Juslin-Maunulalla on agentti, ja he ovat saaneet Kiinassa uskomattoman vastaanoton. Tarkoituksena onkin kasvattaa myyntiä. He eivät aloittaessaan kuvitelleetkaan elävänsä pelkällä tuotemyynnillä, vaan tekevät suunnittelutyötä myös muille.
Pyrimme aina näyttämään uudelta, sillä kärryiltä ei saa tipahtaa”
Juslin Maunula esittelee mallistoaan Pariisissa 28.9. osoitteessa 1, rue Frédéric Bastiat, 75008 Paris. Hanne Jurmu, Saara Lepokorpi ja Aamu Salo osallistuvat myös tapahtumaan. Yhdessä Pre Helsingin kanssa tekeminen mahdollistaa asioita, jotka eivät olisi yksittäiselle suunnittelijalle mahdollisia.
Les designers Juslin-Maunula sont en train de préparer leur nouvelle collection. Et j’ai hâte de voir ce qu’elles ont fabriqué cette fois. Lilli Maunula raconte que leur collaboration est récompensante parce que les deux designers sont tellement différentes. Maunula est architecte et son approche au design est conceptuelle et Laura Juslin connaît profondément les matériaux. Les expérimentations avec les matériaux rendent le travail de Juslin Maunula intrigant et unique. Il y a aussi la notion de jeu, des éléments captivants et irréels dans le style de Juslin Maunula. Elles présentent leur travail avec des installations qui parlent le même langage que les vêtements. Elles ont vu des tendances et des marques branchées aller et venir et elles veulent se concentrer à leur propre travail – elles ne font qu’ une collection par an. ”Nous voulons présenter des univers magiques” raconte le duo.
Juslin Maunula présenteront leur collection à Paris le 28 septembre dans l’adresse 1, rue Frédéric Bastiat et on peut trouver leurs produits à l’Institut Finlandais jusqu’au fin d’octobre.
@KPohjanvirta #lilous
Tutustuin Tallinnan pressimatkalla suunnittelija Katrin Kuldman Amanjeda-mallistoon, jonka elementteinä ovat absoluuttinen laatu, hienot istuvuudet ja voimauttavat värit. Kuldman suunnittelee myös miesten vaatteita, jotka kilpailevat korkealaatuisten italialaisten miestenmallistojen kanssa. Syksyllä Amanjedan laatutakkeja saa Ajattaresta. Tallinnassa liike löytyy osoitteessa Kentmanni 6. J’ai rencontré à Tallinn designer Katrin Kuldma, dont la collection d’Amanjeda est de très haute qualité avec des couleurs intenses. Elle dessine aussi des costumes pour les hommes. Kuldma raconte que le projet de création est comme tomber amoureux. Elle s’inspire de la tradition italienne, de la créativité et de la fraîcheur nordique. La durabilité est aussi importante pour son travail, elle aime l’idée du slow fashion.
”Ammennan italialaisesta traditiosta, luovuudesta ja pohjoisesta raikkaudesta”
Tallinnalaissuunnittelija Katrin Kuldma haluaa asikkaidensa tuntevan olonsa hyväksi suunnittelemissaan vaatteissa. ”En halua muuttaa ihmisiä vaatteilla, vaan korostaa heidän parhaita puoliaan. Ulkoinen kauneus on täydellistä silloin, kun sisäinen kauneus on tuotu esiin.” Inspiraatio mallistoon löytyy kaikkialta ympäröivästä elämästä, ystävistä, asiakkaista ja elokuvista. ”New Yorkilla on ollut tärkeä vaikutus tyyliini. Ja rakastuin italialaiseen tyyliin ensimmäisellä Toscanan matkallani 1991. Italialainen muoti on rauhallista ja eleganttia.” Katrin Kuldma kertoo.
Muhun saaren kirjailut ovat omintakeisuudessaan ja moderniudessaan aina viehättäneet suunnittelijaa. Niiden villin eloisat värit muistuttavat Yves Saint Laurentin värienkäyttöä. ”Olen hulluna punaisen, oranssin ja pinkin käyttöön yhdessä, sillä niistä syntyy intohimoinen paletti. Vaikka en ole itse Muhun saarelta, minulla on sinne voimakas kiintymyssuhde: kiitos Villu Veskin musiikin ja Ju Jääb Festivalin ja ennen kaikkea paikallisen kansanperinteen. Ne ovat vaikuttaneet Amanjeda Muhu Coutureen.”
Kuldma on opiskellut Tallinnan Taideyliopistossa sekä Rhode Island School of Designissa. Vuonna 1993 hän perusti oman studionsa, ja teki haute couturea. Se ei suinkaan ollut mutkatonta maassa, jossa on vain puolitoista miljoonaa asukasta. Työ oli hohdokasta, muttei helppoa ja Kuldma alkoi tutkia mahdollisuuksia kokoelmansa kaupallistamiseen. Ajatuksena oli pieni, itsenäinen merkki ja keijukaistarina Amanjedasta syntyi.
”Pidän hitaan muodin ajatuksesta”
Kuldma rakastaa yksityiskohtia ja siksi hän pystyy keskittymään myös näennäisesti tylsempään miesten muotiin. Hänen design-mottonsa on, että täytyy luopua kaikesta epäolennaisesta saavuttaakseen puhtaan funktionalismin ja estetiikan. Vaatteissa ajatus toteutuu harkittuina leikkauksina, parhaina materiaaleina ja herkästi valittuina värisävyinä. ”Yksinkertaisuuden täytyy olla intensiivistä.” Kuldma kiteyttää. Amanjeda-merkin laadun takana on perinteiden ja kaikkein modernimpien työtapojen yhdistäminen.
Valmistajayhteistyökumppaneita ei ole valittu vain hintojen perusteella vaan huomioiden kuinka he kohtelevat työntekijöitään. Kuldma ei piittaa nopeista trendivaihteluista. Kestävyyttä vaalitaan tuotannossa parhailla teknisillä ratkaisuilla. Digitaalinen kaavoitus kulkee käsi kädessä opitun tietotaidon kanssa, jolloin vältetään ylituotanto. Vaatteisiin sisältyy paljon rakkautta ja omistautumista, ”Uskon, että tunteet, jotka tuotteisiin on laitettu, välittyvät käyttäjälle”, Katrin Kuldman summaa.
Hankalinta työssä on monien roolien ylläpitäminen talousjohtajasta logistiikkavastaavaan. Välillä olisi ihanaa olla vain suunnittelija. Kuten moni muu suunnittelija, myös Katrin Kuldma aloitti taiteellisista, muotoilullisista lähtökohdista ja liiketoimintasuunnitelma perustui lähinnä intuitioon. Työskenneltyään yrittäjänä sekä luovana johtajana suuressa yrityksessä, on ymmärrys kasvanut toisiin mittoihin.
”On upeaa, kun uudet ideat syntyvät kiihkeistä keskusteluista kollegoiden ja ystävien kanssa”
Katrin Kuldma arvostaa hetkiä, jolloin joko tuttu tai uusi ihastunut asiakas astuu putiikkiin toiveittensa kanssa. Suunnittelussa tarvitaan sekä rauhallisia hetkiä että muiden kanssa kommunikoinnin tuomaan energiaa. Kuldmanin mukaan luomisprosessissa tunne on sama kuin rakastumisessa. Minulle tämä tunne vaatteista välittyi, sillä en muista milloin olisin ollut viimeeksi näin innostunut vaatteiden laadusta ja linjoista sekä värimaailmasta.
Kuldman vaatteissa kaikki on kohdillaan: leikkaukset, ompelutyö, värimaailmat ja materiaalien laatu
Mikä on suosikkipaikkasi, Katrin?
Kotisohvani! Rakastan myös liikettäni ja pidän kauniista virolaisista metsistä sekä Milanon Bulgary-puutarhasta.
Entä mikä on lempimateriaalisi?
Valtaosa kankaistamme tulevat parhailta italialaisilta tuottajilta kuten Loro Piana ja Zegna. Pidän todella paljon hienoista villoista ja kasmireista. Tietysti silkit ovat upeita ja uusin suosikkini on bambu. Siitä valmistetut t-paitamme tuntuvat ihanilta.
Mikä on lempivärisi?
Toisaalta rakastan neutraaleja sävyjä: harmaita, beigejä, ruskeita, mustaa ja tummansinistä, toisaalta pidän voimakkailla väreillä leikkimisestä: punaisten, pinkkien, liilojen ja oranssien yhdistelemisestä. Kirkas lämpimän punainen on lempivärini tai sielun värini.
Lempiharrastuksesi?
Eniten arvostan ystävien ja perheen seuraa. Vaalin yhteisiä illallisia, matkoja, syksyisiä viikonlopunviettoja, jotka täyttyvät naurusta ja peleistä. Saan myös energiaa metsässä juoksemisesta, juostessa saan uusia ideoitakin. Viikko lumilautailua Alpeilla on parasta lomaa. Tropiikin rannoille tykkään lähteä surffaamaan, vaikka siinä onkin vielä harjoittelemista.
Quelle est votre place favorite?
Mon canapé à la maison. J’aime aussi ma boutique. Et j’aime aller dans les belles forêts estoniennes et j’adore le jardin de Bulgary à Milan.
Quelle est votre matériel favori?
La plupart de nos tissus viennent de meilleurs producteurs italiens, des compagnies comme Loro Piana et Zegna. J’aime vraiment les cachemires et les laines fines. Bien sûr les soies sont fabuleux, et mon nouveau favori est bambou. Nos t-shirts en bamboo sont tellement confortables.
Votre couleur favorite?
J’aime les couleurs neutres, les beiges et les gris, mais j’aime aussi jouer avec les couleurs intenses. J’aime combiner les rouges, les fuchsia, les violets et les oranges. Je crois que ma couleur préférée ou la couleur de mon âme est rouge vif.
Et votre passe-temps favori?
J’apprécie le plus la compagnie des amis et de la famille, des dîners, des voyages, des week-ends automnales plein de rires et de jeux. Le jogging dans la forêt me donne de l’énergie, ça me donne de nouvelles idées aussi. Une semaine de snowbording dans les Alpes ça fait du bien. Et j’aime aussi aller surfer aux plages tropiques.
@KPohjanvirta #lilous
Tallinnan Kumu-museossa aukesi 2.7. muodista kiinnostuneille jännittävä näyttely: Runous ja ahdistus – viktoriaaninen naiskuva ja muoti Aleksandr Vassiljevin kokoelman valossa. Tapasin teatraalisen keräilijän päivää ennen avajaisia. Hänen valtavan kokoelmansa esineet matkustavat maailmalla eri muotinäyttelyissä ja Vassiliev haluaisi esitellä pukujaaan myös Helsingissä. Näyttely on auki Kumussa lokakuun loppuun asti. Sen kuraattoreina toimivat Marion Laev ja Eha Komissarov.
Kuinka teistä tuli keräilijä?
Olen syntynyt taiteilijaperheeseen. Isäni oli maalari sekä sisustaja ja äitini näyttelijä. Isäni matkusti paljon ulkomaille rautaesiripun taakaa ja toi äidilleni, joka oli elegantti nainen, vaatteita. Neuvostoaika ei ollut muodillisisesti kovin loisteliasta.
Aloitin vaatteiden keräilemisen 16-vuotiaana. Hankin viktoriaanisia ja jugend-tyylisiä pukuja yksityisiltä ihmisiltä. Se oli Brezhnevin aikaa, eikä silloin ollut vintage-putiikkeja. Nyt minulla on kokoelmassani 55 000 esinettä: pukuja, alusvaatteita, asusteita, viuhkoja, lehtiä, grafiikkaa ja muotokuvia. Keräilen myös taidetta.
Mikä on näyttelyssä suosikkiesineenne?
Näyttelyn harvinaisin puku on Maison Worth & Boberghin puku. Se on todella harvinainen! Worth työskenteli ensin Boberghin kanssa, mutta sitten heidän tiensä erosivat. Näyttelyssä voidaan nähdä koko kuningatar Viktorian aika 1838-1900 ja sen ajan vaatteiden kehitys leikkauksissa ja väreissä. Väreissä on paljon moderneja värejä, kuten sinisiä, punaisia, vaaleanpunaisia ja oransseja, joita pukeutumisessa ei aikasemmin ollut.
Mistä aikakaudesta pidätte erityisesti?
Pidän 1700-luvusta, koska sen ajan vaatteita on vaikea löytää. Olen löytänyt kiinnostavia esineitä rokokoon ajalta, Louis XV:n, Louis XVI:n ja Marie-Antoinetten ajalta. Pidän myös renessanssin aikakaudesta.
Mitä näyttelyn puvuista voidaan lukea naisten elämästä?
Ihmiset olivat erittäin pieniä. Vyötärön ympärys oli 55 senttimetriä, ja kengännumero naisilla oli vain 34-35. Silloin ruoka ei ollut käsiteltyä, toisin kuin meidän aikanamme.
Mistä löydätte näitä esineitä?
Niitä myydään huutokaupoissa Pariisissa, Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Amerikasta löytyy ranskalaisia couture-vaatteita, joita amerikattaret ovat ostaneet. Siellä pukuja on säilynyt, koska maaperällä ei ollut sotia. Useista vaatteista ei tiedetä, kuka niitä on käyttänyt, sillä amerikkalaiset eivät asuja myydessään halunneet häpeän vuoksi paljastaa sukunsa nimiä. Kalleimmat puvut huutokaupoissa ovat Prinsessa Dianalle ja Audrey Hepburnille kuuluneita.
Kuinka näin valtavaa kokoelmaa huolletaan?
Minulla on kokoelmassani 55 000 muotiin liittyvää esinettä, joista 10 000 on pukuja. Minulla on kaksitoista restauroijaa, jotka työskentelevät Fondation Alexandre Vassilieville. Heillä on erinomainen koulutus. Yksi työskentelee vaaleanpunaisten esineiden kanssa, toinen hattujen parissa. Koska olemme yksityinen laitos, voimme työskennellä näin. Museossa samanlainen työnjako ei olisi mahdollinen. Minulla on Liettuassa suuri varasto, josta vaatteeni matkustavat metalliarkuissa. Siinä on valtavasti työtä, mutta se on erittäin kiinnostavaa.
Kuinka näette modernin naisen ja nykymuodin?
Modernista naisesta on tullut mies. Minusta miesten ja naisten välillä on hyvin vähän eroa niin pukeutumisen kuin ajattelun suhteen. Ei ole asioita, joita naiset eivät voisi tehdä. Tällä hetkellä uudempia vaatteita saa hyvin edullisesti, kukaan ei halua käyttää 90-luvun vaatteita. Ostin juuri kammottavia 2000-luvun alun vaatteita, mutta sekin on muodin historiaa. Näyttelyn puvut on valmistettu yksilöllisesti, se oli hyvinkin aika ennen Zaraa. Tälläkin hetkellä on muotisuunnittelijoita, jotka inspiroituvat historiasta, mutta muoti ei koskaan toista itseään samanlaisena.
Olette työskennellyt teatterissa, millaisena näette nykyisen pukusuunnittelun?
Olen tehnyt sataviisikymmentä esitysta eri puolille maailmaa, teatteriin ja oopperaan. Minusta teatteripuvuista on tullut liian moderneja: Verdin oopperassa voidaan käyttää farkkuja ja t-paitaa. Ehkä se on rahakysymys, ehkä makukysymys.
Onko muodin parissa ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet teihin?
Kyllä, heitä on paljon! Paul Poiret.. pidän paljon Elsa Schiaparellista, Christian Lacroix’sta ja Yves Saint Laurentista.
Mitä suunnitelmia teillä on tulevaisuudelle?
Haluaisin mielelläni tulla Suomeen. Minulla on sukulaisia Helsigissä. Olisi kiinnostavaa pitää Helsingissä muotinäyttely, sillä siellä ei ole suuria muotikokoelmia. Haluaisin myös avata muotimuseon Liettuaan.
@KPohjanvirta #lilous
(Olin Tallinnassa Silja Tallinkin, Visit Tallinnan ja d’Oro Press & PR:n kutsumana)
Artikkeli ranskaksi/L’article en français: