Lifestyleblogi, jossa jaetaan vaikutelmia muodista, taiteesta ja elämänilosta.
Nauratti, kun luin postauksen, jossa syksyä kuvattiin tiskialtaan väriseksi vuodenajaksi. Harmaus ja pimeys ovat iskeneet sateen muodossa lujaa. Pidän syksystä, mutta nieleskelen ahdistusta: tästä seuraa se vuodenaika, jossa silkkimekot vaihtuvat pilkkihaalareihin, jossa kolme villapaitaa päällekkäin on normi ja silti paleltaa. Haaveilulla on selvitty monesta asiasta, nyt olen piristänyt syksyämme kukilla ja itseäni pitkään etsityillä, oman tyylisillä korviksilla.
Kolmen nimekkään suomalaisen taidemaalarin maailmoja voi tutkiskella HAM Helsingissä Tennispalatsissa. Elina Merenmiehen tummasävyiset meditatiivisesti virtaavat teokset väläyttelevät taustallaan toivoa. Anna Retulainen maalaa muistikuvia jättäen ihmiset pois näkyviltä. Ja Jukka Korkeilan töissä ei jää aihe arvailujen varaan. Näyttelyn nimi Nautinto kuvaa kohtaamista maalaustaiteen kanssa, niin nautintoa kuin kieltäytymistäkin. Samalla nimellä on julkaistu kirja, jossa taiteilijat avaavat ajatuksiaan siveltimenvetojen takana.
Elina Merenmies: ”No siis minulla on tapana aina sanoa oppilaillekin, että epätoivo on kiellettyä. Sinne ei mennä, siellä ei vellota, sinne ei edes vilkaista.”*
Jukka Korkeila: ”Taide on niin tärkeää, että tarvitsee unohdusta.”*
Anna Retulainen: ”Maalaukset
Miksi en maalaa ihmisiä?
Minä en ole kiinnostunut ihmisistä. En millään tavalla. En koe, että ajatusten ja tunteiden kuvaamiseen tarvitaan ihmisen kuvaa, enkä itse pidä ihmisten kuvia kiinnostavina. Maalaan yksinäisyyttäni, hiljaisuutta. Hiljaisuus voi olla räiskyvää ja voimakasta, mutta se on hiljaa. En kaipaa kommunikointia toisten kanssa, en jaettuja hetkiä, tunteita tai ajatuksia.”*
Näyttelystä kirjoitettu Nautinto-kirja ”taiteellisen syvällisine sfääreineen” ja tulkintoineen ei puhuttanut yhtä paljon kuin itse näyttely. Anna Retulaisen sisäänpäin kääntynyt kommentointi sai näkemään hänenkin työnsä eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen olin kokenut, että maalaukset on helppo vastaanottaa, pidän niin kovasti hänen sulavasta maalausjäljestään. Kirja vakuutti vanhasta toteamuksesta, että taidetta saa kokea juuri niin kuin itse haluaa. Taustalla ei tarvitse olla kaikkea informaatiota taiteilijan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Tässä kolmen taiteilijan Nautinto-kirjassa idea on mainio, mutta kuraattorien komppaama taideskene omine syövereineen saa ottamaan muutaman peruutusaskeleen kohti arkielämän valoja. Ja se on minun kokemukseni, kukin voi löytää omat teoksensa näyttelystä.
*sitaatit Nautinto-kirjasta
#lilous @KPohjanvirta
Perheemme suosikkimarja puolukka maistuu lapsille parhaiten marjana itsenään, mutta erilaisiin jälkkäreihinkin tuo maukas marja taipuu: kiisselit, rahkat ja puolukkavaahto syntyvät sikäli mikäli marjoja riittää tyttöjen herkutteluhetkistä. Mes filles adorent les airelles rouges. Elles en mangent toujours quand il y en a, mais parfois on prépare aussi des desserts de cette baie délicieuse et bonne pour la santé.
@KPohjanvirta #lilous
Kotiinpaluumme Pariisista aloitettiin visiitillä Sinebrychoffin taidemuseoon. Valtioneuvoksista ja vapaaherroista, valtaapitävistä ja ylimystöstä kertovat kuvat ovat vaikuttavia. Lastenkamareita ja perhepiiriä kuvaamaan siirtyneet taiteilijat loivat yhä intiimimpiä potretteja, myös omakuvissa ja taiteilijatovereista tehdyissä muotokuvissa ilmaisu vapautui. Näyttelyssä ihmisten ilmeikkäät kasvot kiinnostivat kuin katukahvilassa ikään. Tutkimme milloin virallinen kuvaus alkoi rentoutua, mitä mahtimiesten ilmeistä saattaisi lukea. Näyttelyn jälkeen luimme Les peintres par eux-mêmes -kirjaa: taiteilijoiden omakuvista kertova kirja alkaakin lauseella: ”Jokainen taulu on omakuva.” Näyttely on avoinna 31.12. asti.
@KPohjanvirta #lilous
Näin mietin syksyllä Pariisista ja kohta ovat taas tutut kadut kohta askelteni alla: mikä tekee Pariisista ja Ranskasta elämäniloisemman paikan kuin (pian) pakkasen korventamasta kotikaupungistamme Helsingistä? En lainkaan valita kotimaan hauskoista ja omaleimaisista ihmisistä, lämpimistä asunnoista, maailman parhaasta juomavedestä, toistaiseksi korkeasta koulutustasosta, kauniista luonnosta ja merellisyydestä.. mutta silti kotiinpaluu tuntuu olevan joka kerta hankalampi maasta, joka on kiehtonut lapsuudesta asti. Qu’est qui différencie les deux capitales: Helsinki et Paris? Les choses qui me manquent le plus à Helsinki (même si j’y apprécie la mer, la meilleure l’eau de robinet du monde, le niveau de l’éducation, la nature et les gens sympas) sont:
1) Kahvilat ja ihmisten tarkkailu/Les cafés
2) Suurkaupunkien anonymiteetti/L’anonymat et les gens
3) Torit/Les marchés
4) Ruoka/La gourmandise
5) Puistot ja kuljeskelu/Les parcs
@KPohjanvirta #lilous
Action Finland! -konsulttiyritys vie suomalaisia huippuelintarvikkeita Ranskaan. Kaupankäynnin mutkikkuus vaatii kulttuurin tuntemusta molemmissa maissa. Nyt yritys toi ranskalaisia gourmet-ammattilaisia tutustumaan suomalaisiin raaka-aineisiin ja maisemiin. Ohjelmassa oli Finnjäveliin ja Rosteriin tutustumista, 3 kaverin jäätelömaistajaisia, tutustumista Miiko Designiin ja suomalaiseen muotoiluun sekä luonnonkauneuden ihmettelyä Haikossa ja Tuupovaarassa. Itse pääsin tutustumaan joukkoon design-kierroksellamme. Action Finland!, Jarna Coadic et des professionnels de gastronomie ont passé trois beaux jours en Finlande. Les invités français influents ont goûté des produits finlandais et le programme intense les a fait connaitre des restaurants intéressants à Helsinki et des fôrets sauvages. Merci pour la belle rencontre culinaire, les chefs et les journalistes du groupe #voyagedeschefs.
@KPohjanvirta #lilous
Suomen muotikentän tasoa on kehuttu useamman vuoden ajan. On kutkuttavaa seurata eri presentaatioita, joissa taiteen ja muodin vuoropuhelu levittäytyy myös museoihin. Mannisto.co esitteli toukokuussa miesten syysmallistonsa Kansallismuseon komeiden freskojen alla. Vaatekappaleet ovat tunnistettavia, mutta käsinpainetut printit maalaavat koko Julia Männistön suunnittelulle oman ilmeen.
Mannisto.co:n mallistoissa on revittelevää tekstiilien käsittelyä
Julia Männistö kehui suomalaista muotikenttää siitä, että täällä voi tehdä reippaasti oman näköistä, kesyttämätöntä jälkeä. Hänen omassa tyylissään ovat printit aina mukana ja mallistojen takana vahva tarina. Alaa Männistö kuvailee alaa kuitenkin myös raa’aksi: ”Pitää tykätä myös numeroista ja sosiaalisesta mediasta, ei voi olla vain omassa luolassaan.” Taideteollisen korkeakoulun jälkeen Mannisto.co:n suunnittelija opiskeli Central Saint Martinsissa Lontoossa, jossa taso on huima ja josta löytyi kansainvälisiä verkostoja.
@KPohjanvirta #lilous
Tyttären rippijuhlat herkistivät mielen monella tasolla. Kevät, nuoruus ja kasvaminen. Kirkossa istuessani havahduin myös papin sanoihin. Niissä puhuttiin oikeudenmukaisuudesta ja huono-osaisempien muistamisesta, toisten huomioimisesta ja ihmisen arvokkuudesta omana itsenään. Tajusin, että tällaisia sanoja en olekaan aikoihin kuullut, kuin kaikkialla rytisevä kilpailu olisi huuhtonut moiset puheet ja arvot alleen. Niin harvoin kun kirkossa tuleekin käytyä, niin tämä hetki oli monella tapaa kohottava ja arvokas.
Tarjolla juhlissa oli erilaisia piirakoita salaatin kanssa: quiche lorraine, kalan malliin leivottu kalapiiras sekä pinaattipiiraita punakaalisalaatin sekä vihreän salaatin kanssa. Anoppi oli taikonut saaristolaisleivät ja kalatahnan sekä lihapullia, juhlan sankarin toiveesta pöydässä oli myös kiekko brie-juustoa lisukkeineen.
Kakun valmistuksesta vastasi rippilapsen isä – ja koska kakun kiille hieman epäonnistui päädyimme koristelussa taiteelliseen ”enemmän on enemmän” -ratkaisuun. Lisäksi tarjolla oli anopin herkkupullaa sekä lusikkaleipiä.
@KPohjanvirta #lilous