Taiteilija Tiina Mielosen öljyvärein pleksilasille maalatut työt ovat kuin road movie, jossa haluaisi olla itse mukana. Vallilan taiteilijatalossa työskentelevä Mielonen valmistelee seuraavaksi nykyaikaisia maisemamaalauksia Galerie Forsblomin studiotilaan keväälle 2016.
”Ykköstoiveeni on, että saisin vain maalata!”
Taiteilijan työ on Tiina Mieloselle kaikkein mieluisinta. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa, mutta koulutuksen aikana ei sivuttu taiteilijan työn realiteettejä. Moni tekeekin sivussa muuta työtä rahoittaakseen taiteen tekemistä. Mielosen mielestä taide voisi olla vielä suuremmassa roolissa kulttuurien ymmärtämisessä. ”Monissa maissa isoilla yrityksillä on upeat taidekokoelmat” Mielonen miettii. Suomessa taiteen ja kulttuurin esiintuominenkin on hänen mielestään liian vähäistä.
Tulevaisuus jännittää ja siksi edetäään yksi tavoite kerrallaan. Kolmivuotinen taiteilija-apuraha mahdollisti poikkeuksellisen pitkän työrauhan. Ammattitaito kehittyy ja sitä pystyy parhaiten ylläpitämään jatkuvalla tekemisellä. Paljon on vielä tekemättä. Maalaaminen on yhä tärkeintä.
Taidemaalariksi
Lapsena Tiina Mielonen aloitti kesälomat Helsingin taiteilijaseuran kuvataidekursseilla Suomenlinnassa. ”Ensimmäinen kesälomaviikko sujui aina hyvien ilmojen parissa Suomenlinnassa. Se oli erilainen oppimiskokemus, kun opettajat olivat ammattitaitelijoita, jotka puhuivat taidekieltä. Töitä sai tehdä vapaasti ja iltapäivällä työt tuotiin nähtäviksi.”
Äiti kannusti taiteilemaan, isä olisi toivonut ”järkevämpää” ammattia. Kuvataidelukiolaisena taidehistoria kiinnosti Mielosta. ”Osasin arvostaa Ellen Thesleffiä ja Helene Schjerfbeckiä.” Opiskelijana hän toimi taidemuseoissa oppaana. Tämä kokemus oli kuin toinen koulutus alalle. Siinä täytyi sisäistää, mitä muuta taiteilijat ovat tehneet ja pyrkiä välittämään sitä yleisölle.
”Kirkkaat värit ovat pökerryttäviä, huumaavia, ihania!”
Tiina Mielonen maalaa öljyllä pleksilasille. Hän tekee luonnoksia monivaiheisesti. ”Luonnoksia on vaikea näyttää, koska ne saattavat olla karmeita. Valmiissa maalauksessa palaset sitten loksahtavat kohdilleen.” Mielonen kuvaa työskentelyään.
Pleksi ei ime maalia, jolloin siveltimenvedot jäävät selkeästi näkyville. Taiteilija ihastui pleksin käyttöön, koska sille syntyvä jälki on tuoreen näköistä. Lopputulos on joko aineetonta tai sitten materiaali jää selvästi pintaan näkyväksi. Tärkeintä on valo. Puhtaat pigmentit kiinnostavat, eikä Mielonen osta valmiita värisekoituksia. Old Holland -maaleissa on paljon pigmenttiä ilman täyteaineita, joten niiden koostumus on mieluisin.
Matisse on aina ollut Tiina Mielosen lempitaiteilijoita. Valon ja värin mestareina impressionistit ja post-impressionistit ovat myös ihastuttaneet häntä. Mielonen pitää maalauksia toisina maailmoina, joihin voi katsella sisään. Hän kuvaa töitään nykyaikaisiksi maisemamaalauksiksi, ihmisiä kuvissa ei juuri näy. Inspiraatiota on löytynyt vanhojen postikorttien maailmoista. Niiden vääristyneet värit, taidehistoriasta lainaavat sommitelmat ja jopa painovirheet antavat kimmokkeita omalle kuvastolle. Myös elokuvat mietittyine väreineen ja valoineen ovat tärkeä elämysten lähde.
Kulttuurivaihto
Taiteilijaresidenssit Mazzanossa, Pariisissa ja Rotterdamissa ovat olleet tärkeitä kohtaamispaikkoja muiden taiteilijoiden kanssa. Mielonen muistuttaa, että taidetta tehdään myös hyvin vaikeissa olosuhteissa. Tästä hän mainitsee esimerkkinä mongolialaiset kollegat, joiden nykytaiteeseen hän on tutustunut paikan päällä.
Pitkää venäjää lukenutta Mielosta kiinnostivat kouluaikoina Tarkovski ja venäläinen kirjallisuus, sittemmin Hollanti on muodostunut tärkeäksi maaksi. Siellä ovat inspiroineet niin Van Goghin perintö, Mondrianin maisemamaalausten tutkiminen kuin Vermeerkin. Hollannista Mieloselle löytyi myös hieno galleria. Yhteistyö katkesi erittäin ikävästi, kun galleristipari kuoli auto-onnettomuudessa. Gallerian taiteilijat perustivat MK Award -taidepalkinnon mkaward.nl, jonka pääoma rahoitettiin teossalkulla taiteilijoiden töistä. Suomessa Mielonen on ollut perustamassa 2000-luvun alussa Huuto-galleriaa, joka toimii edelleen.
Tällä hetkellä Tiina Mielosella on valmisteilla näyttely Galerie Forsblomille. Pariisin Monceaun puiston kiintoisa historia ja sopukat ovat innoittaneet uusiin kuviin. Mielosen mies Vesa Vehviläinen toimii Pink Twins -taiteilijaduossa. Taiteilijaperheen arjessa maalataan virka-aikoina, sillä aikataulut määräytyvät ekaluokkalaisen arjen mukaan. Mielonen nauttii kirjoista ja elokuvista, muttei nimittäisi lukemista ja elokuvia harrastuksikseen, sillä nekin muokkaavat hänen tekemäänsä taidetta.
L’artiste Tiina Mielonen peint en huile sur plexiglas. Ses peintures sont comme des road movies, où vous voudriez être dedans. Les sujets de ses peintures viennent des cartes postales, qu’elle collectionne depuis longtemps. Artiste dit que les gens échappent de ses peintures, des paysages modernes. Son prochain exposition sera à Galerie Forsblom au printemps 2016. Les sujets pour les nouveaux oeuvres ont été retrouvés dans le Parc Monceau. www.tiinamielonen.com
@KPohjanvirta #lilous
Kaisa, kiitoksia lauantaiaamun taidepläjäyksestä sanan parhaassa merkityksessä. On hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin blogiisi välityksellä. Merci et bon week-end!
Heipä hei Eppu ja kiitos kommentistasi:) Ihanaa viikonloppua sinullekin! Täytyy sanoa, että nuo Tiina Mielosen maalaukset ovat aivan uskomattoman hienoja – ne ovat aivan oman näköisiään ja ne on nähtävä livenä: muistutan kyllä keväällä, kun Forsblomin näyttely aukeaa!