Pilapiirtäjä Jyrki Vainio toteaa, että on mahtavaa, kun saa piirtää koko päivän. Hänen töitään julkaistaan viikoittain Ilta-Sanomissa, Turun Sanomissa ja pääkaupungin paikallislehdissä. Vielä toiveissa on saada piirroksia yksien kansien väliin.
”Kauheinta olisi olla vanha ja miettiä, että olisinko voinut, jos olisin uskaltanut yrittää”
Harvoin tapaa ihmistä, joka kertoo itkevänsä onnesta ajatellessaan elämäänsä. Niin pilapiirtäjä Jyrki Vainio kuitenkin kuvaa elämäntilannettaan kotonaan valkoisessa, vantaalaisessa puutalossa, jossa yhdeksänkuinen poika konttaa lattioilla. Vaimo, juhlapukusuunnittelija Aurora Raiskinen on juuri avannut uuden liikkeen Helsingin Museokadulla.
Vainio kertoo elättäneensä itsensä kaksi vuotta pelkästään pilapiiroksia tekemällä, aiemmin piirtämisen rinnalla on kulkenut opetuskeikkoja ja kirjoittamista. Alkuun pääseminen ei ollut vaikeaa, sillä Vainio oli saanut sarjakuviaan esille jo lukiolaisena Turussa. Hän päätti jo tuolloin yrittää piirtämistä tosissaan. Mutta pääseminen tilanteeseen, jossa tällä työllä elää, on vaatinut 20 vuotta julkaisemista. Lapin yliopistosta Jyrki Vainio hakeutui vaihtoon Amerikkaan, jossa collegessa toimi journalistiopiskelijoiden ammattimaisesti toimittama sanomalehti. Vainio tuumi tekevänsä sarjakuvia opiskelijaelämästä, mutta 9/11 iskujen mainingeissa alkoi syntyä kantaaottavia pilakuvia.
Piirtäjän työ vertautuu Vainion mukaan ”mihin tahansa toimistotyöhön”. Luovassa työssä on haastetta, kun harrastuksesta tulee ammatti ja sitä tehdään silloinkin, kun ei huvittaisi. Jyrki Vainio sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen saadessaan tehdä työtä ammattipiirtäjänä ja tunnistaneensa itsensä haaveineen oikein.
”Pilapiirroksen perusluonne on pelkistää ja kiteyttää”
Amerikkalaisten karikatyyreissä kuvat ovat vakavia ja voimakkaalla tavalla kantaaottavia. Siellä on täkeää, että ilmaistaan päivittäin jokin voimakas mielipide, huumori on siinä vain yksi keino. Suomessa kuvat ovat lähtökohtaisesti humoristisempia: ”Aikanaan lehdissä oli paljon uutisaineistoa ja vähän mielipideaineistoa. Nykymaailmassa ei olekaan muuta kuin mielipiteitä, niin että onko silloin vähän vanhanaikaista, että (piirroksessa) on hirveän räksyttävä, voimakas mielipide? Kuuluisi ymmärtää molempia puolia, olla keskustevampi.”
”Yritän saada ihmisiä käsittelemään viestitulvaa.” Vitsin mekaniikalla asioita voidaan kääntää päälaelleen ja pilakuviss aihe kerrotaan napakasti, iskevästi ja selkeästi. Jyrki Vainio ideoi nopeasti: ”Ammatin luonne on, että täytyy itse keksiä ideat. Pilapiirtäjä David Low sanoikin, että aina kun kommentoidaan että hyvä piirros, tarkoitetaan että hyvä idea, eikä miten se on piirretty.”
”Uderzoa olen lukenut läpi koko elämän”
Vainion tyyli piirtäjänä on saanut vaikutteita eri maista. Pilakuvaformaatti on amerikkalainen, huumorintaju tulee brittikomediasta ja piirustustyyli ranskalais-belgialaisesta perinteestä. ”Suomalaista on se, että täällä olen altistunut näille kaikille vaikutteille.” Ranskalais-belgialainen sarjakuvaperinne on vaikuttanut Vainioon voimakkaasti. André Franquin ja Albert Uderzo ovat koko elämän mittaisia suosikkeja, jotka kamppailevat keskenään kärkipaikasta. ”Arvostan heissä äärimmäistä liioittelua ja hyvin tarkkaa realismia samaan aikaan. Itselläni on pottunokka-piirustyyli, mutta haluan rinnalle realistisempaakin jälkeä.” Vainio kuvailee omaa tyyliään.
”Estoitta nautin, että kuva on painettu paperille”
Päivälehteen piirtäminen sopii Vainiolle ja perhe-elämälle. ”Olen deadline-taiteilija”, hän toteaa. Yöllä ei voi enää piirtää, kun piirustus pitää toimittaa tiettyyn hetkeen mennessä. On myös nautinnollista, että piirtäjän illalla lehteen lähettämä kuva on seuraavana päivänä maan jokaisessa lehtipisteessä. Siinä on piirtäjälle jotakin taianomaista.
Koti on täynnä kirjoja ja tauluja. Kuvatessaan tietään piirtäjäksi, kertoo Vainio samalla sarjakuvan historiasta. Seinillä on monen idolin töitä ja kasvavassa kokoelmassa on niin signeerattuja printtejä kuin alkuperäistöitäkin. Vainio on kerännyt enenevässä määrin kotimaisten piirtäjien töitä Tove Janssonista Edelfeltiin. Kokoelmaa yhdistää se, että työt on tarkoitettu julkaistaviksi.
”Useimmiten piirtäjältä kysytään rajoista”
Tekijänä Vainio kokee olevansa huonoin vastaamaan piirtäjän rajoista. Ne on saattanut itse sisäistää huomaamattaankin. Jyrki Vainio kertoo tulleensa alalle poikkeuksellisen valmistautuneena, sillä hän haastatteli opiskeluaikoina iltapäivälehtien ja Hesarin piirtäjiä. Rajat olivat tuolloinkin käsittelyssä. Ainakaan julkaisijoiden taholta Vainio ei koe saaneensa rajoitteita. Lukijapalautetta hän kertoo saavansa kiitettävästi twitterin kautta, @JyrkiVainio.
#lilous @KPohjanvirta