Match Made in HEL -muotinäytöstä Helsinki-Vantaan kiitoradalla todisti sekä kansainvälisen että kotimaisen median edustajia. Kauniin kesäisessä illassa saimme nauttia seitsemän suunnittelijan kokoelmista. Tällä viikolla kaupungissamme riittääkin laadukkaita muotitapahtumia, tänään katsastamme Aallon nuoret lupaukset. Le défilé Match Made in Helsinki à l’aéroport d’Helsinki-Vantaa était unique. Les designers de sept pays nous présentaient leurs collections intrigants. Le temps estival nous caressait et le soleil brillait. Il n’y avait même pas de vent sur la piste d’atterrissage. Nous étions une centaine de professionnels de mode du monde entier à témoigner ce spectacle inoubliable.
Alkukesäinen Helsinki muodin näyttämönä. Spalt PR:n Teemu Leino vauhdissa, Maryam Razavi säteilee vaaleassa housupuvussa, itse häilyn taustalla lentokoneen edustalla Mellakka Helsingin Anu Makkosen kanssa. Si vous venez à Helsinki ça doit être en été. Le soleil brille même la nuit!Materiaalin tuntu. Niihin sanoihin kulminoituu muoti parhaimmillaan. J’admirais déjà auparavant les couleurs de Bora Aksu et j’étais heureuse de voir ses vêtements sur le podium. Les autres designers étaient Hein Seo, Henrik Vibskov, Arashi Yanagawa, Anders Haal, Heikki Salonen et Shangguan Zhe.
Valokuvaaja Kamu työhommissa. Mais c’est bien monsieur le photographe, Kaapo Kamu.Lentokenttäbussissa on tunnelmaa! Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko ja juristi-kirjailija-juontaja André Noel Chaker osallistuivat näytökseen. PDG de Marimekko, Tiina Alahuhta-Kasko et écrivain, avocat et animateur André Noel Chaker participaient au défilé de Match Made in HEL.Osa jäi vielä juhlistamaan iltaa Katajanokan uuteen Holiday-ravintolaan. Kävelin kaupungin halki kotiini kirjaamaan ylös vaikutelmiani. Les invités ont passé la soirée au restaurant Holiday. Merci Finnair et Finavia. Je suis rentrée pour écrire mes sentiments les plus profondes:). Ce soir nous verrons le défilé de l’Université d’Aalto.
Otin vihdoin aikaa lukea Marimekko – suuria kuvioita -kirjan. Opuksen ansiona on kotimarkkinoilla maineeltaan järkälemäisen yrityksen valottaminen monilta puolilta. Haastatteluja on pyydetty keskeisiltä yhtiön historiaan vaikuttaneilta tahoilta. Osa heistä on puhunut suorasanaisestikin ja eri katsantokannoille on annettu kirjassa kiitettävästi tilaa henkilöitä tai tapahtumia riepottelematta. Itseäni kiinnosti kuka kulloinkin on istunut hallituksessa, miten toimintatavat muuttuivat eri toimitusjohtajien alaisuudessa ja mikä lienee Marimekon tulevaisuuden suunta. Yritys kietoutuu suomalaisarkeen ja siksi kirja on hyvin kiinnostavaa luettavaa.
Raikkaat ja iloiset kuosit ovat Marimekon erottautumisvaltti.
Kirjassa käsitellään yrityksen tärkeimmät hetket perustamisesta viime vuoteen. Yritykseen on mahtunut voimakkaita persoonia, erilaisia näkemyksiä ja talouden ailahtelujen painetta. Toimitusjohtaja Mika Ihamuotilan sitaatti kiteyttää Marimekon tuotteiden värikkään hengen:
”Marimekko on protesti näyttämisen, kylmyyden ja ylpeyden ylellisyydelle.”
Mutkaton muotoilu ja ilakoiva värimaailma ovat merkin perimää. Kaikilla meillä on jokin suhde Marimekon maailmaan. Koululaisina luokkani tytöt olivat taksvärkissä Herttoniemen konttorilla, koska koulukaverini äiti työskenteli yrityksessä. Samat vaalealattiaiset tilat painosaleineen tulivat tutuksi myöhemmin monien toimittajakäyntieni kautta. Minusta Marimekossa henki aina dynaaminen tunnelma, jota auloissa roikkuvat komeat kuosikankaat komppasivat.
Kotonani kasvoin värikkäiden marikankaiden ympäröimänä: niitä oli verhoina, seinäkankaina, pöytäliinoina, päiväpeittoina ja vaatteina. Olin lapsena niin Marimekon kyllästämä, että omaan kotiini en yrityksen tuotteita aluksi hankkinut, sittemmin kankaat ovat värittäneet juhliamme pöytäliinoina.
Kenenpä suomalaisen arjessa ja juhlassa Marimekko ei jossain muodossa näyttäytyisi. Useampikin marikankainen mekkoni on ollut omien tyttöjemmekin käytössä, se kertoo 70- ja 80-lukujen tekstiilien laadusta.
”Menestyjät aloittavat lamassa. He uskaltavat. Se tarkoittaa työtä, työtä ja työtä.” /Kirsti Paakkanen
Toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen puhui Marimekosta ja Suomen kansasta suurin sanoin. Kansa oli auttanut Paakkasta nostamaan Marimekon laman kourissa menestykseen, Marimekko puolestaan oli pettänyt kansan plagiaatiokohuissa. Kirja Marimekko – suuria kuvioita paljastaa monta kiinnostavaa puolta koko suomalaisesta design-kentästä. Paakkasen ajatukset suomalaisesta osaamisesta ja laadun myymisestä ovat edelleen erittäin kirkkaita ja ajankohtaisia. Osaamisen taso on huikea, mutta vierestä ei aina osata etsiä. Jarrutellaan väärissä kaarteissa, Paakkanen korosti laman aikana isosti tekemistä.
Marimekon näytökset on pidetty Pariisissa Palais de Tokyossa.
Olen huomannut yleisen hyväntahdon toivomuksen Marimekkoa kohtaan: sille toivotaan onnea ja menestystä.
Mallisto mallistolta sitä toivoo, että nytkähdys nostalgiasta nykyhetkeen olisi vielä näkyvämpi.
Istuvuuksissa ja kankaiden laskeutuvuudessa on tapahtunut luovan johtajan Anna Teurnellin ja tj. Tiina Alahuhta-Kaskon kaudella selvää edistystä. Myymälät ovat aina olleet ilmavia ja värikylläisyydessään kutsuvia. Hieno design-perintö kulkee tietynlaisena nostalgiana mallistoissa. Ensi syksyyn on valittu kovin 70-lukulainen linja, joukossa on moderneja, houkuttelevia vaatekappaleita.
Gloria-lehden perustaja Riitta Lindegren kuvaili Marimekon vaatteita mielestäni mainiosti sanomalla, että eri alojen naiset voivat niihin pukeutuneina mennä hyväksytysti hyvin pukeutuneena aamu-tv:n sohvalle. Yleinen tunnistettavuus ja suomalaiseen makuun istuva minimalistisuus ovat varmasti monen mieleen. Itse pidän väreistä ja niiden rohkea käyttö on tervetullutta mari-energiaa.
Omaa Marimekon värittämää nostalgiaa 5-vuotissynttäreiltä mummon pihamaalta, myös pikkuveljellä on Marimekon sortsit.
Lisähuomiot
Irrallisena kommenttina mainitsisin kirjan osiot, joissa törmätään pörssiyhtiöiden viestintään (, jossa toki on omat lainalaisuutensa). ”Yhtiön kanta on, että emme sano mitään, mutta tämä täytyy kuitenkin kirjata”. Kun viestinnän ja tuotannon toivotaan olevan yhä läpinäkyvämpää, voisi se modernisoitua monissa organisaatioissa edes läpikuultavaksi. Jos toisaalla kerrotaan ”tarinaa” ja toisaalla vaietaan, ei uskottavuus ole kummoista – tämä vain sivusointuna, eikä säie koskenut Marimekon viestintää. Marimekon tarinaa on saatu käsitellä kirjassa reilusti eri puolilta ja vaikeuksiakin esiin tuoden. Yritysten viestinnän täytyisi olla kuin Mika Ihamuotilan twitter-tili: asiaa ja inhimillisyyttä samassa osoitteessa. Sillä tarinat syntyvät, eivät kaavamaisella pakoilulla.
Toinen juonne, joka nousi kirjassa esiin on (talous)lehtien valta. Ei ole merkityksetöntä millä tavalla yrityksistä kirjoitetaan. Niin viestintä kuin tiedonvälitys ovat vallan välineitä, joissa sanoilla on suurempi merkitys kuin niiden käyttelijät aina muistavat tiedostaakaan.
