Onko mikään ihanampaa kuin meri?Talven viimeisten jäiden ja viipyilevän sumun keskellä luonnon värit näyttäytyvät hienoissa nyansseissa. Une des plus belles choses à Helsinki c’est la mer. Je l’aime dans toutes les saisons: le brouillard au printemps cache l’église de la forteresse maritime de Suomenlinna. C’est aussi un phare – je l’ai nommé le phare de ma vie, parce que je m’y suis mariée il y dix-sept ans !
Mellakka Helsingin PR-hommissa toimiva Anu Makkonen kertoo muuttuneensa muodin suurkuluttajasta oman tyylinsä tuntijaksi. Pukeutumisesta on tullut aikaisempaa käytännönläheisempää, tilanteet ja sään huomioivaa. Kokeilu on vaihtunut laadukkaampiin tuotteisiin, mutta värit ovat edelleen läsnä garderobissa.
”Vaatteiden ja muodin kulutukseni on muuttunut radikaalisti”
Aikaisempi päiväduuni muodin parissa vaati asun vaihtamista päivittäin, mutta nyt Anu Makkonen tuntee rentoutta siitä, että kolmella asukokonaisuudella pärjää helposti viikon. ”Toki muotikin on nyt selkeälinjaista, jolloin ei niin huomioida, onko asu sama.” COS, Marimekko sekä ranskalaiset brändit kuten The Kooples, Sandro ja Maje ovat Anun suosikkimerkkejä. ”Kun kuluttajia lokeroidaan muotitietoisiin, kokeilijoihin ja tyylinsä löytäneisiin, niin kuulun nyt näihin tyylinsä tuntijoihin.” Vaikka asusteaarteet löytyvätkin vielä laatikoista, kiertää kirppareille muotialalla kertynyttä vaatearsenaalia.
”Nyt haaveilen klassikkotuotteista”
Vaikka oma tyyli onkin löytynyt, vaatekaapista puuttuu luottovaate, jonka etsiskely on meneillään. Vaikka mielikuvissa paitapusero ja 7/8-mittaiset housut kuvittaisivat omaa vartta, eivät ne tunnukaan päällä yhtä hyvältä. Hameissa ja mekoissa olo on puetumpi kuin farkuissa. Anu Makkonen kertoo olevansa raitapaitojen suurkuluttaja. Myös värit kuuluvat hänen vaatetukseensa kirkkaina ja pastellisina sinisen ja fuksian sävyinä, murretut sävyt eivät niinkään. Asujen täytyy myös tuntua omilta: ”Trikoomekko ja tennarit -asu, joka sopii jollekulle muulle, ei vain sovi itselleni. Tunnen, että olen menossa viemään roskia.” Makkonen naureskelee.
”Ulkoisesti hänestä kertoi se, että hänellä oli mustat kynnenkärjet”
Asustus tai pikemminkin sen vaihtelu on karsiutunut Makkosen pukeutumisesta, nyt paikalla ovat vakkariasusteet. Ne ovat osa kantajaansa. Mustat kynnenkärjet, lävistys ja tietyt ranne- ja kaulakorut ovat aina päällä. Muutto Suomenlinnaan on lisännyt pukeutumisessa käytännöllisyyden vaatimusta. ”Täällä tuulee aina, nyt haaveilen paksusta luonnonvalkoisesta neuleesta, Barbour-öljykangastakista sekä kipparitakista.”
”Tiedän mikä on muodin terävin kärki”
”En kuulu enää pintamuodin kohderyhmään, mutta osaan edelleen poimia ja tunnistaa tyylit, jotka nousevat. Niillä ei vain ole itselleni samaa merkitystä, kuin aikaisemmin.” Makkonen kertoo, työn puolesta hän seuraa muotia kuitenkin tiiviisti.
Ammattini pitäisi varmaan olla hääsuunnittelija, koska häät ovat juhla, jota rakastan yli kaiken. Niihin sisältyy iloa, onnea ja odotusta, kepeyttä ja yhdessäoloa. Kesän aikana on nähty kavereiden jakamia hääkuvia menneiltä vuosilta sekä tuoreiden parien kuvakavalkadeja. Tyttäremme ovat jo valinneet suosikkihääpukusuunnittelijakseen Minna Hepburnin. Nous sommes mariés depuis 16 ans, et avec mon mari nous avons plus de vingt ans de bonheur ensemble! Je suis reconnaissante à mes beaux-parents parce qu’ils ont élevé un fils tellement équilibré que c’est une joie de vivre avec lui. Le jour de mon mariage reste un des jours des plus heureux de ma vie.
Et ici, au milieu du déchirement, tu as été le lieu auquel mon regard est resté fixé. / Rilke à Lou Andréas-Salomé
Tänään täyttyy 16 vuotta avio-ONNEA ja yli kaksikymmentä vuotta yhdessä! Olen sanonut appivanhemmilleni, että olen onnekas, kun he ovat kasvattaneet niin tasapainoisen pojan. Armaani on todellakin ollut oikea helmi, tukeni ja turvani niin elämäni auringossa kuin myrskyssäkin. Elämän ankeuttamisyritykset ovat tulleet ydinperheen ulkopuolelta. Yhdessä olemme saaneet aikaan perheeen, jossa kaikilla on turvallista elää. Suurinta onnea on viihtyä kodissa, jossa kaikilla on hyvä olla. Minusta avioelomme mainioin mittari on se, että emme lomien loppuessa haluaisi lopettaa yhteistä ajanviettoa. Kiitos ja hyvää hääpäivää, Jyrki!
Je t’aime moi non plus.. /Gainsbourg (kappale, joka soi häissämme joidenkin mielestä jopa liian monta kertaa)