Rentouttavan joululoman kruunasi matka Berliiniin. Kaupunkiin saavuttuamme kurvailimme Tegelin lentokentältä busseilla Alexanderplatzin hotelliimme nopeasti ja helposti. Miltei käsittämätön huomio Lontoon jälkeen Euroopan suurimmassa kaupungissa: ruuhkia ei ole ja julkisilla liikkuu nopeasti minne tahansa kaupungissa! Itse en ollut aikaisemmin käynyt Berliinissä, lapsuusmuistoihin kyllä kuuluu saksalainen kirsikkahillo ja maan sydämellisyys matkoiltamme kohti Ranskaa. Berliinin kuvani rajoittui vain Wim Wendersin leffan kuvastoon ja mielikuviin jaetusta Saksasta. //{Ma belle Katja! Que je regrette qu’on ne soit pas se rencontré – c’était ma faute, à la prochaine!!!}
Tyttäret kertoivat, että Berliininmatkaan ei liittynyt ennakko-odotuksia, matkamme kun ovat kohdentuneet toistuvasti erääseen p:llä alkavaan kaupunkiin. Ja molemmat olivat erittäin tyytyväisiä kolmen polven naisten matkaan: Vielen dank Mutter <3!!! {Ranskan rinnalla Saksa on aina näyttäytynyt arkisempana ja kielitaitokin vaikuttaa siihen, että Ranskassa on kotoisampaa. Koska matkanjohtajana oli äitini, joka puhuu saksaa ja tuntee kaupunkia, matkamme oli sekä helppo että hyvällä seuralla varustettu. DDR-museoon emme ehtineet saada lippuja ja sitä tytöt jäävät kaipaamaan seuraavaa matkaa ajatellen, kirjallisuutta kaupungin historiasta on jo varattu.}
Seuramatka. Pitkät aamiaiset tai iltahetket yhdessä tuovat esiin tärkeitä asioita. Pidempinä yhteisinä tuokioina tulee puhuttua sitä mitä mielessä oikeasti on. Samoin Kaiser Wilhelm Gedächtniskirchen urkukonsertissa alkoi kynäni laulaa, kun kuuntelin itseäni musiikin pauhaessa: kirjoitusblokki vapautui ja raaputin nenäliinan kulmaan lauseita, jotka auttoivat jatkamaan pitkäaikaista kirjoitusprojektiani.
@KPohjanvirta #lilous