Monta kirjaklassikkoa on hankittu uusina pokkareina ja kun vertaan niitä äitini kirjahyllyn 70-luvun kirjankansiin, uudemmat tuntuvat monesti laimeilta. Näissä vanhemmissa kansissa on jotain kovin mietittyä ja tyylikästä, eikö?
Sartren näytelmä Likaiset kädet ja Jacques Prévertin runokirja Sanat. Les couvertures des livres des années -70 me plaisent. Les Paroles de Jacques Prévert est un peu déchiré, tellement usé. Camus’n kirja Sivullinen ja Queneaun riemukas Zazie metrossa, josta tehty leffa kuuluu lemppareihimme. Kirjassa Zazie on tullut enonsa luo Pariisiin ja joutuu kaikenmoisiin seikkailuihin. Metro on lakossa, eikä hän koko matkallaan pääse kaipaamaansa kulkuvälineeseen. Aikansa metrolipusta kehitelty kansi kuvaa hyvin kirjan kahelia menoa. Le film Zazie dans le métro est aussi hilarant que le livre. J’adore cette couverture! ”Le métro! Le métro! Le métro!”
