Ce dimanche est particulièrement heureux: je suis à Paris dans le 14ème. Tout est en ordre, je respire plus librement. Je pourrais continuer à flâner toute la soirée si seulement mes jambes étaient d’accord. Tämä sunnuntai on erityisen onnellinen, sillä kuljeskelen rakkaan Pariisin kaduilla katselemassa ihmisiä. Jos jalat vain vielä kantaisivat, jatkaisin kuljeskeluani pitkälle iltaan.
Kuopuksemme nimi on mietitty pienessä Montparnassen sivukuppilassa,josta lähettelin miehelleni tekstiviestinä nimivaihtoehtoja. Siinä kaakaon ääressä nimi valittiin yhdessä viestien välityksellä. Liikuttuneena ja kyynelsilmin poistuin kahvilasta, raskaus ei tuolloin vielä näkynyt. Aina tulen muistamaan harmaatukkaisen tarjoilijan, joka huomasi mielentilani, tuli perääni ja kysyi: ”Tout va bien?” (Kaikki hyvin?) ”Tout va bien, merci!” Hän vilkutti vielä kahvilan ikkunan läpikin. Mukanani oli tämä ihanaa ihanampi Lilouni!
Koska luonnollisesti olemme taikauskoisia (noup!), voimme ajatella, että hotelli, jossa vatsassa olevan pienokainen matkasi mukanani, on vaikuttanut hänen makuunsa. Hotellissa oli leopardikuosinen kokolattiamatto ja Lilou rakastaa kaikkia eläinkuoseja. Yhteys juontaa selkeästi tästä? 🙂
J’étais enceinte de notre deuxième enfant, quand j’étais seule à Paris pour mon travail. Je prenais un chocolat chaud dans un petit café à Montparnasse. On cherchait le nom pour cet enfant; j’envoyais des messages à mon mari, il me répondait et nous avons trouvé le nom pour le petit ou la petite. J’étais touchée, les larmes coulaient sur mes joues.. et le garçon aux cheveux gris m’a demandé si tout allait bien. Il est même venu me saluer quand j’étais sortie dans la rue. Cela m’a beaucoup ému.
Même si nous ne sommes pas superstitieux.. ne pensez-vous que la moquette en motif de léopard de l’hôtel (à rue des Acacias) où j’habitais n’a pas influencé le goût de Lilou, qui adore les motifs animaux?