Kasvisravintola OmNam tarjoaa todella maukkaita kaalikääryleitä. Mukailin niitä valmistaessani savoijinkaalin ihanista ryppylehdistä seuraavat kääryleet. Keitin ohraa, johon lisäsin runsaasti kypsennettyä kaalia, kuullotetun sipulin, ison ruokalusikallisen siirappia ja desin luomurusinoita, sekä reippaasti tyttöjemme suosikkimaustetta timjamia, suolaa ja pippuria. Paistetaan uunissa 200 C:ssa noin tunnin ajan. Laitoin uunivuokaan mukaan kaalin keitinvettä ja ministi voita.
Kohti uunia: OmNamin innoittamat kaalikääryleet. J’ai trouvé l’inspiration pour ces rouleaux de chou au restaurant végétarien OmNam à Helsinki.
Le goût doux des rouleaux de choux (de la vraie poésie :)) vient du sirop et des raisins secs. La recette végétarienne est très simple: j’ai utilisé 10 grandes feuilles de chou de Savoie et pour la garniture de l’orge, du chou salé et poivré, un oignon cuit, du thym, du sirop et des raisins secs. Et j’ai fait cuire les rouleaux à peu près une heure à 200 C.
Aleksanterin teatterissa viime viikolla Norma-romaanin julkaisutilaisuudessa oli rento tunnelma. Pekka Haavisto haastatteli kirjailija Sofi Oksasta. Illan juontanut koomikko Minna Kivelä ja burleskiryhmä The Itty-Bitty Tease Cabaret pitivät rennon kepeää tunnelmaa yllä.
Sofi Oksanen on huikentelevan taitava rakentaessaan markkinointia ja julkisuuskuvaansa. Viikkoa ennen julkistamisjuhlaa Likeltä tuli kirjan ensimmäinen koukuttava luku sähköpostiin luettavaksi. Markkinointi ei kuitenkaan kantaisi, ellei Oksanen olisi myös loistava kirjailija. Julkistamistilaisuudessa oli sympaattista, että siellä oli paljon ihmisiä yksinään, ja he tarttuivat heti kirjaan lukien sitä niin pitkälle kuin ehtivät ennen illan ohjelmaa.
Pekka Haaviston haastattelussa Oksanen kertoi olevansa kutsumusammatissaan ja halunneensa kirjailijaksi aina siitä lähtien, kun oppi kirjoittamaan. ”Kirjoittaminen on yhä niin hauskaa, että jotenkin (sillä) täytyy myös parantaa maailmaa.” Oksanen kertoi. Hän hakeutuu epäoikeudenmukaisilta tuntuvien aiheiden pariin.
Sofi Oksasen Norman teemoissa käsitellään hiusbusineksen eettisiä epäkohtia. Les injustices éthiques dans l’industrie de beauté et des cheveux sont des thèmes du roman Norma de Sofi Oksanen.
”Tukka hyvin, kaikki hyvin.”
Lähestyin Norman lukemista varovasti, jopa pelokkaasti. Täyttyvätkö odotukset, kun kirjailija käsittelee aivan uutta maailmaa? Nyt aihepiiri sijoittuu historian käänteiden sijasta hiussalonkiin, pidennettävien kutrien kautta kauneusalan koukeroihin. Teemoissa sivutaan myös synnytyskykyä, yritysten jatkuvassa yt-virrassa putoavia ihmisiä, siirtolaisuutta..
”Nostamme maljan tulevaisuudellesi, jossa sinä saat kaiken sen mistä et ole uskaltanut haaveilla. Silloin työni on tehty eikä uuden elämäsi hinta kaduta minua lain.”
Ensimmäisen sivun kappaleessa sana ”lain” sai minut heti puolelleen! Siinä kuvastuu Oksasen suhde kieleen: ilmaisu on tarkkaa ja elävää. Oksasella on syvällinen tapa huomioida aikaa, juuri yhteiskunnallinen näkemyksellisyys hänen kirjoissaan kielen lisäksi viehättää.
”Luulen, että Norman tarina tulee jatkumaan,”
kirjailija kertoi teatterin lavalta.. Hän totesi, että nykyhetken hahmottaminen on hankalampaa kuin historian, jota voimme tulkita jo erilaisten todistusten kautta. Tulevana viikonloppuna syvennyn Norman maailmaan, jossa Helsingin metrokäytävät ja kutakuinkin luihut henkilöhahmot muuttuvat eläviksi.
Sofi Oksasen Norma-romaanin julkistamisjuhla Aleksanterin teatterissa oli tunnelmaltaan välitön. L’atmosphère détendue au lancement du nouveau roman NORMA de Sofi Oksanen.
Le nouveau roman ”Norma” de Sofi Oksanen vient d’apparaître. J’ai déjà déclaré mon admiration pour cette écrivaine, surtout pour ses livres la Purge et Quand les colombes disparurent. Je suis allée voir le lancement du livre. Oksanen racontait dans la soirée, qu’elle a toujours voulu écrire, mais c’est plus facile d’écrire de l’histoire que du présent. Cette fois elle révèle les injustices dans le monde des cheveux.. à lire! #normaross, www.sofi-oksanen.fr
200 g pehmeää voita ja 150 g tomusokeria vatkataan yhdessä.
Lisätään 1 kananmuna ja vaniljaesanssia sekä luomusitruunan kuori. Lopuksi lisätään 7 dl jauhoja.
Taikina kaulitaan kahden jauhotetun leivinpaperin välissä ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään, sitten leikataan muotilla keksit pellille.
Paistetaan 160 C:ssa noin 20 minuuttia.
Nautitaan lapsosten kanssa teekekkereillä.
Muotin ostin Pariisin E.Dehillerin-liikkeestä, josta olen hankkinut myös ihania kuparipannuja. Palvelu kaupassa on ollut tosin legendaarisen huonoa, eräältä kerralta muistan hollantilaisnaisen, joka itku kurkussa yritti selvittää tuotteesta tehtyä väärää veloitusta. Kumma, että kuitenkin palaan sinne hypistelemään keittiötarvikkeita.
”Lorsqu’il devient rituel, il constitue le coeur de l’aptitude à voir de la grandeur dans les petites choses.” L’élégance du hérisson/..sur la cérémonie du thé../Muriel Barbery
Hillokin sopii keksien väliin, kermavaahto on lähinnä hauskan näköistä. Les sablets se mangent avec de la crème chantilly ou la confiture de framboise.
J’ai utilisé la recette de Cordon Bleu pour les sablés, qu’on sert avec le thé. J’ai acheté le découpoir cannelé chez E.Dehillerin au premier arrondissement de Paris. (18 et 20 rue Coquillière 75001 Paris). J’y ai acheté aussi de superbes bassines à confiture en cuivre – et le service a été minable chaque fois, mais j’y suis retournée quand même.
Maailman ihanimpien hääpukujen takana on Minna Hepburn, Joensuusta Lontoon kautta Dorsetiin matkannut suunnittelija. Näissä puvuissa voi kuvitella vain rentoja häitä, joissa kaunista hetkeä juhlistetaan boheemissa ilmapiirissä ilman takakireyttä. Uusi Indie Bride -mallisto lanseerataan maanantaina. Lisää puvuista osoitteissa www.indiebrides.co.uk ja www.minna.co.uk.
Skotlantilaiset pitsit ovat Minna-hääpukujen alkuperäinen innoittaja. Les dentelles écossaises ont inspiré toute la ligne des robes de mariée de Minna, à mon avis les plus belles du monde. La boutique en ligne, voir en bas (www.minna.co.com). Les photos minna_hepburn.
Minna Hepburn ei kutsu itseään suunnittelijaksi, vaan merkkinsä perustajaksi:
”Suunnitteluprosessi ei ole koskaan yhden ihmisen varassa, vaan kunnia kuuluu koko tiimille.”
Häämalliston suunnittelu on lähtenyt liikkeelle pitseistä. Kun Hepburn meni naimisiin kanadalaisen miehensä kanssa, pari totesi Aasian häämatkallaan, että ruvetaanpa tekemään vaatteita. Vaikka Hepburnilla ei ole suunnittelijan koulutusta, hän tajusi Minnan perustettuaan olevansa luova ja visuaalinen ihminen.
Kiinnostuksesta vintageen Minna löysi antiikkimarkkinoilta hienoa pitsiä. Hänelle heräsi kysymys, että voisiko tällaisen pitsin valmistajia löytyä vielä jostain. Loputtoman googlailun tuloksena löytyi valmistaja Glasgow’sta. ”Muistan valmistajan löytäessäni ajatelleeni, että tästä seuraa vielä jotain ihanaa.” Hepburn kertoo.
Oman tiimin rakentaminen Lontooseen ilman rahoittajia on vaatinut investointeja. Aluksi Hepburn teki kaikkea ompelua lukuunottamatta yksin, mutta luottoihmiset ovat löytyneet vuosien tekemisen aikana. Nyt hän työskentelee kotoa käsin, yrityksen kasvattaminen tapahtuu lasten ja perheen ehdoilla.
Tekeminen on ollut orgaanista ja omista virheistä on joutunut oppimaan. Aloitteleva suunnittelija saattaa olla kovin naiivi yritystä luodessaan. Siksi Hepburn suosittelee kaikille nuorille yrittäjille vanhemman yrittäjän etsimistä mentoriksi. Itsellään hänellä on ollut mentorina British Fashion Councilista Yasmine Sewell, jonka tärkein anti oli usko Hepburniin.
Maailman ihanimmat hääpuvut. Les plus belles robes de mariée du monde. @indiebrideuk
”Nuori sukupolvi miettii kulutusta uudella tavalla: kuka pystyy saamaan aikaan upeimmat häät pienellä budjetilla.”
Minna Hepburn on lanseeraamassa Indie Bride -mallistoa, joka jatkaa Minna-häämalliston henkeä, mutta edullisempana. Uusi mallisto on tilattavissa netistä. Puvut ovat malliltaan sopivasti löysähköjä, jotta niitä pystyy hyvin helposti muokkaamaan niin istuviksi kuin haluaa. Designissa on lyhyempiä malleja, mutta kankaissa käytetään edelleen huippulaatuja ja huikeita pitsejä. Tyyliä ei ole sidottu trendeihin, jotta puvun voi halutessaan laittaa eteenpäin. Hepburn näkee Indie Bride morsiamet ”free spirit” -henkisinä. Omissa häissäänkin Minna Hepburn pukeutui kaverin ompelemaan iltapukuun. Hän ymmärsi, etteivät kaikki halua perinteisiä häitä, joissa keskitytään suureellisiin detaljeihin.
Tuotannossa ekologisuus on ollut tärkeässä asemassa. Kankaissa käytetään pitsitehtaiden ja eri brändien ylijäämäkankaita. Englantilaisen luomusilkin tuotantotapa on vieläpä niin erityinen, että siinä toukkia ei tapeta. Myös puuvilla on luomua. Materiaalien löytäminen on vaativaa salapoliisityötä. Suosikkimateriaali skottipitsi on niin herkkää, että se ei sovi kaikkeen. Pitseistä pari laatua on Englannista, osa tilataan Kiinasta, osa Ranskasta.
Indie Briden morsiamille on tarjolla ylelliset materiaalit ja rennot linjat. Les mariées d’Indie Bride choisissent les lignes confortables en matériaux superbes.
”Pitsi on ollut mallistoni lähtökohta; sillä on hieno historia ja materiaalin laatu on uskomaton.”
IndieBride: made in London @indiebrideuk!
Kun mikään ei riitä
Tavatessamme sateisena päivänä helsinkiläiskahvilassa Hepburn ei varsinaisesti ylistä muotimaailmaa: ”En tiedä miksi ostaisin muotilehtiä, koska niissä ei ole enää mitää luettavaa. Henkiset arvot tuntuvat olevan katoamassa: jos blogit ovat täynnä vain meikkipyttyjä ja televisiosta tulee ”Tuulitunneleita”, niin mielestäni se kertoo kaiken yleismaailmallisesta tilasta.”
Muodin kiihtynyt sykli entisten kahden kevät- ja syysmalliston sijasta yhä useampiin välimallistoihin ahdistaa. Tuntuu, että mikään ei riitä, ja halpoja vaatteita kulutetaan lohdukemielessä.
Minna Hepburn.
Life’s simple pleasures
Hepburn panostaa mieluummin elämänkokemuksiin ja mietiskelyyn kuin vaikkapa kalliisiin merkkilaukkuihin. Tyttärelleenkin hän haluaa tarjota hyvän itsetunnon ja kehon kuvan. Minna Hepburn viihtyy maalla, hiljaisuudessa ja itsekseen. Oma elimistö pakottaa etsimään oman ajan. Kävely, ratsastus ja ulkoilmaelämä sopivat hänelle, orgaanisella ruokavaliolla on suuri merkitys hyvinvoinnille. Kehittääkseen itseään hän opiskelee myös pilatesohjaajaksi. ”Olen vaiheessa, jossa mietin mihin suuntaan yrityksiäni vien. Haluan kasvattaa itseäni ja ajattelen, että kaikkea ei pidäkään saada juuri nyt.”
@indiebrideuk.. ja elämä on helppoo! La vie dans les robes d’Indie Bride est tellement nonchalante.
Mikä on lempiesineesi?Olen haalinut paljon antiikki- ja vintage-esineitä, mutta suosikkiesineeni on kihlasormus, jota en ota koskaan pois. Se kertoo tarinaa tärkeästä hetkestä elämässäni.
Paras hetki urallasi? Elle Style Awardsin palkinto Eettinen muotiteko 2011 Suomessa oli ihana juttu.
Mikä on lempipaikkasi?Heppatalli on lempipaikkani. Kasvoin heppatyttönä, ja tallilla saan olla oma itseni. Menen sinne heti aamulla hengittelemään hevosteni tuoksua. Se on minulle kuin meditaatiota ja antaa hyvinvointia. Ratsastan tyttäreni kanssa, joten silloin saamme tärkeää yhteistä aikaa.
Rento lähestyminen häihin on uusi trendi: kuka kaipaa kiukuttelevia bridezilloja, kun voi valita näinkin tyylikkään tavan! L’attitude plus relax des jeunes mariées se voit dans les robes de Minna.
www.minna.co.uket www.indiebrides.co.ukLes plus belles robes de mariées du monde sont celles de Minna Hepburn. Maintenant elle lance sa nouvelle collection Indie Bride en ligne. Les matériaux sont toujours aussi luxueux, que dans sa collection principale Minna, mais les modèles sont un peu plus simples et très faciles à altérer. La fondatrice de Minna est d’origine finlandaise et l’entreprise est basée à Londres. La marque utilise des soies et des cotons écologiques, les tissus et les dentelles sont des surplus des autres fabricants. Les robes sont fabriquées en Angleterre.
”Les jeunes mariées veulent des produits écologiques. Elles peuvent se marier sans grand budget, tout en restant à la mode.”
Les mariées de Minna sont de nouvelle génération écologique, qui veulent être belles, consommer moins tout en restant chics et convivialement branchées. Je pourrais voir plusieurs mariées parisiennes en robes de Minna!
Hepburn adore sa vie à la campagne anglaise, elle s’y occupe de ses deux enfants et ses chevaux, qui lui donnent de l´équilibre. La tranquillité rurale lui va bien, elle n’a pas besoin de foule pour se sentir en vie. Hepburn étudie pour devenir l’instructrice de pilates.
Ei syksyä ilman Tarte Tatiniä, makeaa keikauspiirakkaa, joka onnistuu omenoiden lisäksi myös päärynöistä.
Taikinan teen seuraavasti: 3 dl jauhoja sekoitetaan 150 gramman voita, lisätään hieman kylmää vettä. Täyte on niin makeaa, että pohja sopii valmistettavaksi ilman sokeria. Pidä taikinaa jääkaapissa kunnes se on sopivan kiinteää.
Sulatetaan hellalla uunin kestävässä pannussa 1 (tai 2) dl sokeria ja 100 g voita. Sitten täytteen viisi omenaa ladotaan kuorittuina ja viipaloituina sokeriseoksen päälle. Puristan puolikkaan sitruunan mehun kuorittujen omenoiden päälle, kun ne odottavat vuokaan pääsyä. Kaulittu taikina painellaan vuokaan omenoiden päälle, ja paistetaan 225 C kunnes taikina on kypsää. Piirakka käännetään paistamisen jälkeen, niin että ihanat omput tulevat esille.
Olen sokerin kuten suolankin määrän kanssa aina hieman varovainen. Siitä tämänkin tortun vaalea väri..
Kypsyneen omenan pehmeä maku.. Une tarte aux pommes renversée caramélisée. Je suis prudente avec la quantité de sucre – et c’est pour ça que ma tarte soit un peu pâle:). Peut-être la cassonade donnerait plus de couleur.
J’admets, que je prépare beaucoup de plats sucrés: des tartelettes et des desserts. J’aime bien commencer et finir le week-end en famille avec un repas léger et un bon dessert. La Tarte Tatin est une classique, qu’on ne peut pas passer en automne! Cette semaine nous en mangions pour le dîner du dimanche. Je n’utilise pas de sucre pour la pâte, parce que la reste de la tarte est tellement sucrée.
Jani Leinonen – Tottelemattomuuskoulu Kiasman taidemuseossa 31.01.2016 asti
Olin nähnyt Jani Leinosen esittävän somessa kysymyksen laittaako työn, jossa Mannerheim kahlaa veressä, Kiasman Tottelemattomuuskoulun näyttelyynsä esille. Tuntui kiinnostavalta, että taiteilija kävi puolijulkista keskustelua siitä, kuinka työhön suhtauduttaisiin. Mannerheim-teosta ei tullut näyttelyyn, ehkä se ei olisi kokonaisuuteen istunutkaan.
Tein samassa hengessä ennen museokäyntiäni pienen gallupin taidetta opiskelleiden ja opettavien kavereideni joukossa: ”Mitä pidät Jani Leinosen taiteesta?” Minigallupin tulokset olivat samankaltaisia kuin taiteen keskustelupalstoilla: osa fanittaa ja osa inhoaa Leinosen töitä, mutta sekä ihailijat että kriitikot myöntävät Leinosen ansioksi keskustelun ja huomion herättämisen taidon.
”Ennen ajattelin, että hän tekee taidetta saadakseen huomion itseensä, enää en ajattele niin.” (Erään toverini gallup-vastaus)
Umpihanki, 2011| (Only The Untrodden Snowdrift Is Free) Kuva / Photo:Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Huumori iskee suuryrityksiä kyseenalaistavissa töissä. L’humeur et la critique de la consommation vont ensemble. Artiste Jani Leinonen utilise des marques domestiques et internationales dans ses oeuvres.
Visuaalisuus töissä nojaa pop-taiteen perinteeseen. Teoksissa toistetaan mainoskuvastoa sitä kritisoivin tekstein. Näyttelystä poistuessani ensimmäisenä mielessäni oli Bratt Easton Ellis, jonka kirjoissa kritisoidaan brändien mahtia samalla sukeltaen nautinnollisesti niiden kuvastoon. Vaikka Hello Kittyt ja Kinderit tuntuvat teosten kuvituksina välillä sietämättömiltä, ei aihe suuryritysten vastuusta ole vailla ajankohtaisuutta: taas voimme vain ihmetellä paikallisen tuotannon rippeiden karkausta kaukomaille.
Vanhempi tytär kommentoi joskus Pompidou-keskuksessa Warholin töitä: ”Nää on musta sieluttomia.” Itse abstraktien ekspressionistien siveltimenkäytön ihailijana totean, että vaikka Leinosen työt eivät maalauksellisuudella sykäyttäisikään, on niiden viesti omia visuaalisia mieltymyksiäni tärkeämpi. Eri kaupungeista kerätyt kerjäyskyltit kultakehyksissä koskettivat eniten. Pakolais- ja talouskeskustelujen hurjan vimman aikana teos pystyi tuomaan hiljaa huutaen näkyviin yhä nousevan epätasa-arvon, siksi ihailen Leinosta ankean keskusteluilmapiirin elävöittäjänä.
Anything Helps, 2009–2015 (Mikä vain auttaa) | Kuva / Photo:Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen Koskettavimman työn äärelle oli avajaisiin tuotu myös kerjäläiset mukaan. Au vernissage les mendiants ont participé à cette oeuvre, dont les panneaux (-S.V.P: J’AI FAIM-) sont recueillis partout dans le monde.
Jani Leinonen on mukana myös Banksyn, urbaanin taiteen mystisen hahmon, Somersetin rannoille kokoamassa epähuvipuistossa Dismalandissa, jonne Banksy on kutsunut arvostamiaan taiteilijoita.
*Leinonen Ylen aamu-tv:n haastattelussa
Artiste Jani Leinonen: ”Nous sommes obéissants face aux menaces différentes”
Jani Leinonen – L’école de désobéissance au musée d’Art Moderne Kiasma à Helsinki jusqu’au 31 janvier 2016
Artiste Jani Leinonen (né 1978) interroge en jolies images les mécanismes de grandes corporations. Il utilise l’héritage des artistes pop en imitant les logos parfaits, mais le contenu des textes critique la morale des entreprises. Ma fille ainée disait des tableaux de Warhol au Centre Pompidou: ”Ils n’ont pas d’âme!” J’ai eu des mêmes idées par rapport aux peintures de Leinonen, mais je trouve son message plus important que mes goûts personnels. Il nous invite à discuter d’obéissance. La plus touchante de ses oeuvres est celle qui rassemble les panneaux des mendiants des villes différentes. La discussion des migrants et l’équilibre des états en UE sont brûlants, nous avons besoin des artistes qui s’expriment fort.
/En même temps Leinonen se présente au Dismaland ”Bemusement Park”, invité par Banksy, l’artiste incontournable de l’art urbain, en Angleterre.
Voin allekirjoittaa tuon lauseen milloin tahansa. Välillä eteiskäytävämme on ollut kirkkaan vihreä, tauluissa on keltaista, punaista, vihreää ja olen maalannut taulun myös suoraan ruokailutilan seinälle. Pidän aurinkoisista väreistä – lastenhuoneiden seinät ovat keltaiset, jolloin ne ovat kesäaikaan pelkkää aurinkoa ja talvellakin iloinen muisto valosta.
Kerroksellisuus tekee asunnosta kodin. Vierastan erityisesti asuntomessutyyliä, jossa kaikki esineet ja huonekalut ovat saman ikäisiä (ja värisiä). Eri maiden sisustuksia rinnastaessa huomaa, että monissa maissa taide on kodin sisustuksessa näkyvämmässä asemassa kuin meillä. Suuret taulut värittävät asunnosta helposti yksilöllisen.
Väriä olla pitää, taulun taiteilijana esikoinen 3-vuotiaana! La couleur rouge intensive dans les vases de ma arrière-grand-mère.
Priorité à la couleur
J’ai lu dans un magazine de décoration une phrase que j’apprécie: ”I’m so tired with white I could scream!” C’est parce que j’adore les couleurs et leur mélange. La tendance des maisons au style ”boutique hôtels” me rend triste:), je préfère le pêle-mêle au total look. Les souvenirs, les tableaux, les livres, les rideaux, les tapis et les coussins donnent de l’ambiance. Pour les tissus je choisisse des matériaux simples comme le lin et le coton.
Je rêve d’un canapé en velours rouille rouge, en l’attendant j’ai choisi les coussins en velours près de ma couleur favorite.
Samettityynyt ajavat samettisohvan asiaa. Sohvapöytä syntyi marmorilevystä, jonka alla ollut senkki päätyi naapureille, jaloiksi laitoin kahden pikkupöydän jalat. Pour le salon j’ai fait une table basse d’un vieux marbre et des pieds de deux tables.
Ruokamuistot ovat ihania! Meillä katettiin sunnuntaisin lasilautaset ja hopeiset aterimet, kun olin lapsi. Tässä kattauspuolessa voisin itse vähän skarpata, mutta pyrimme kuitenkin syömään yhdessä.
Tämän sunnuntain lounaasta vastasi mieheni, joka on tehnyt haukipihvejä tänä kesänä muutaman kerran. Voissa paistetut pihvit ovat olleet tämän kesä erityisherkku, olen myyty!
500 grammaa haukifilettä hienonnetaan tehosekoittimessa muiden raaka-aineiden kanssa, jotka ovat:
kaksi munaa
2 dl kermaa
kunnon nippu tilliä
sitruunan kuori ja mehua maun mukaan
suolaa, vähän pippuria
pari ruokalusikallista perunajauhoja
Kermaiset haukipihvit sulavat suussa. Les croquettes de brochet sont pour les gourmands!
Une bonne recette pour le déjeuner du dimanche: les croquettes de brochet
Quand j’étais l’enfant, ma mère cuisinait toujours quelque chose de spécial en dimanche. Je ne m’ennuyais pas en dimanche, alors. Elle mettait toujours les beaux couverts, les assiettes en verre et une belle nappe. Nous sommes peut-être plus paresseux pour le décor et l’arrangement, mais nous essayons déjeuner ensemble le plus souvent possible.
Pour les beignets il faut avoir:
500 g de brochet
2 oeufs
2 dl de la crème
un bon bouquet de l’aneth
le zeste d’un citron et du jus de citron (chacun à son goût!)
du sel, un peu de poivre et quelques cuillers de fécule de pomme de terre
Mélangez tous les ingrédients dans un mixer et faites cuire à feu doux pour qu’ils soient bien dorées puis retournez-les délicatement.
