Sekä äitini että anoppini ovat maailman parhaita ruuanlaittajia. Mieheni äidillä on uskomaton jauhopeukalo, oma äitini on puolestaan harvinaisen onnistuneesti kokeileva kokkaaja. Ja koska äitini keittiö on kekseliäisyyden lisäksi terveellinen, on häneltä kopioitu myös ruispipareiden ohje. Tänä vuonna ekat piparit on jo leivottu.
Ruokamuistot eivät liity vain juhliin. Kun kesäsaareen oli tuotu liikaa maitoa, teki äitini crème caramelin. Koululaisina minua ja veljeäni odottivat välipalana kauniisti katetut salaatit jälkiruokineen. Mieheni kodissa saa kotitekoisia munkkeja, jonka veroisia ei ole muualla tarjolla. Ja anopin kotijuustolla saan onnekseni herkutella tänäkin jouluna. Koska ruokaa on kunnioitettu sekä mieheni että omassa lapsuudenkodissani, ovat meidänkin lapsemme rohkeita maistelijoita ja kaikkiruokaisia herkuttelijoita.
Ruispiparit:
150 g voita
inkivääriä, neilikkaa, maustepippuria, kanelia ja pomeranssinkuorta 1 tl kutakin
1dl siirappia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
5,5 dl ruisjauhoja
soodaa
Voi kiehautetaan mausteiden, siirapin ja sokerin kera kattilassa, lisätään munat, lopuksi jauhot ja sooda ja annetaan vetäytyä jääkaapissa yön yli. Paistetaan 175°/7 minuuttia
J’apprécie la culture culinaire de ma mère et de ma belle-mère; elles sont toutes les deux de superbes cuisinières! La pâtisserie de ma belle-mère est légendaire et ma mère expérimente de nouvelles recettes aves succès. J’ai appris cette recette des pains d’épice avec la farine de seigle de ma mère.
Firenzeläisen muotikoulun ja Taideteollisen korkeakoulun käynyt vaatesuunnittelija Kirsi Lille pohtii monimutkaista vaatetusalaa. Vastapainona edullisten vaatteiden invaasiolle Lille näkee kuluttajissa kytevän halun muutokseen. Lille Clothingin minimalistisia, laadukkaita vaatteita on saatavissa nettikaupasta: lilleclothing.com
”Yksinkertainen, ajaton tyyli on merkkini johtotähti”
Kirsi Lille lähtee suunnittelussaan materiaaleista. Hän ei luonnostele ennen kuin kangasnäytteet ovat edessä. Lille kuvailee tuotteitaan käyttövaatteiksi, jotka muuntuvat moneen. Käytännöllisyys ja helppohoitoisuus ovat hänelle tärkeitä. Osa vaatemalleista on kulkenut mukana mallistossa jo pitkään. Lille mainitsee parhaana osana työtään asiakaspalautteen ja hän kuunteleekin asiakkaiden viestejä tarkasti.
”Myyntitapahtumissa on positiivista huomata, kuinka kiinnostuneita asiakkaat ovat valmistuksesta ja materiaalien laadukkuudesta.” Lille kertoo, ”ja vaikka Pohjoismaissa on muotialaa vääristäviä jättiyrityksiä, jotka tuovat alalle negatiivisia puolia, on täällä myös kytevä halu muutokseen. Maailmassa on liikaa tuotteita, joilla ei ole arvoa. Oman mallistonikin suhteen joudun perustelemaan miksi mikäkin tuote täytyy tehdä.”
”Firenzessä olin tekstiiliteollisuuden ytimessä”
Lille opiskeli muotia ensin Firenzen Accademia italiana della moda e designissa. Kaikki oli uutta, mutta ympäröivä italialainen estetiikka ja visuaalisuus inspiroivat. ”Piti todella haluta oppia, kun kaikki tapahtui vieraalla kielellä.” Lille kertoo, ”italian pikakurssin jälkeen täytyi oppia kaavoitus, esitystekniikka ja muodin historia.”
Firenzen lähellä Praton asukkaista työskenteli tuolloin vielä 80 % lankojen ja tekstiilien parissa. Tehdasvierailulle oli helppoa mennä tutustumaan kankaiden valmistukseen. Myöhemmin Lille hankki työssäoppimispaikan räätälin ateljeesta, jossa hänelle opetettiin kädestä pitäen leikkaaminen ja pistojen asennot kovikekankaisiin. Sieltä tarttui myös materiaalin taju.
Taideteollisen korkeakoulun opintojen jälkeen Kirsi Lille työllistyi Andiatalle kolmeksi vuodeksi. Sitten hän halusi luoda jotain omaa ja perusti 2003 Kirsi Lille -merkin. Hänellä oli liike Ilona Hyötyläisen kanssa Eerikinkadulla ja hän odotti ensimmäistä lastaan. Lille kuvailee merkkinsä reipasta alkutaivalta ja työskentelyä pienen vauvan kanssa: ”Olin sinisilmäisen optimistinen – en pitänyt varsinaista äitiyslomaa!”
”Tiedostava kuluttaminen on orastava maailmanlaajuinen megatrendi”
Lille on ehtinyt myös opettaa, opiskella ja tehdä tutkimusta. Tevallako tulevaisuuteen -toimialaselvitys käsitteli muotialan haasteita länsinaapureihin verrattuna. Tutkimuksen ajoista ovat mm. rahoituskuviot Suomessakin edistyneet, mutta myynnille ja markkinoille Lille kuuluttaisi tuntuvampaa tukea.
Lille Clothing -merkille eettisyys on tärkeää. Lille seuraa kestävän kehityksen innovaatioita. ”Edullisiin vaatteisiin liittyy demokraattisuuden ajatus, mutta nyt muotia ja trendejä tulee jo korvista!” hän nauraa. Oman merkin kohdalla mietitään materiaalien valmistukseen kulutettuja energiaresursseja sekä valmistusketjun yksinkertaisuutta ja avoimmuutta.
Alkuaikojen yrittäjyydestä oppineena Kirsi Lille pitää työajoista kiinni. ”Vietän vapaa-ajan perheen kanssa ja pyrin myös pitämään kesälomat, vaikka sitten pätkissäkin.” Mallistossaan Lille haluaa luoda konseptimaista kokonaisuutta, joka nyt keskittyy naistenvaatteisiin, mutta jossa tulevaisuudessa voidaan nähdä lifestyleä laajemminkin.
Designer Kirsi Lille travaille à Helsinki, son e-boutique se trouve à l’adresse: lilleclothing.com. Les vêtements de sa ligne sont classiques et très minimalistes. Lille a étudié la mode à Florence et à Helsinki, elle a fondé sa propre marque en 2003. Elle s’intéresse à la mode éthique et espère que la clientèle plus nombreuse suive les tendances pour la consommation et le développement durable.
Tove Janssonin Muumi-tuotannosta on kaikilla omat suosikkinsa. Toinen pitää Muumipappa ja meri -kirjasta, toinen on viehättynyt Iittalan tuottamiin astioihin. Itse ihastuin aikanaan Janssoniin kuvataiteilijana. Tämä puoli monitaiturista näyttäytyy HAM Tennispalatsissa, jossa freskot vuodelta 1947 ovat nyt pysyvästi esillä.
Sinä suurena merkitsevänä iltana tuuli kääntyi hiljalleen itään. Oli alkanut puhaltaa jo puolilta päivin, mutta lähtö oli määrätty tapahtuvaksi auringonlaskun aikaan. Meri oli lämmin ja syvän sininen, yhtä sininen kuin lasipallo. Muumipappa ja meri
Muumeille seikkailu on aina valmiina alkamaan turvallisissa puitteissa. Luonto ympäröi tapahtumia uhkaavana, mutta samalla Muumimamma yrittää luoda simpukoiden ympäröivää ruusupuutarhaa ja varustaa seikkailijat hyvillä eväillä. Samaan tapaanhan tässä hullunmyllyssä yritämme lapsiammekin kasvattaa.
Tennispalatsi HAM:ssa on esillä pysyvästi Janssonin freskot Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. Ne on tilattu vuonna 1947 Helsingin kaupungintalon Kaupunkikellari-ravintolaan. Freskoissa näkyy Janssonin tyyli kuvataiteilijana. Maalarina hän jäin turhan tuntemattomaksi. Pidän erityisesti hänen harmonisesta värimaailmastaan.
Kun Vogue ja kotimaisetkin lehdet esittelevät keinotekoisia tähtiä, on Euroopassa muoti-ikoneita, joissa olisi parempi pysyttäytyä. Lou Doillon, Charlotte Gainsbourg, Inès de la Fressange ja Caroline de Maigret näyttävät mallia tyylikkäistä naisista, jotka hallitsevat omaa kuvaansa aitoudella. Le style parisien me représente une certaine nonchalance naturelle, il y a des icônes que nous devrions présenter plus que quelques américaines! Lou Doillon me dit beaucoup plus que les soeurs Kardashian; les lèvres qui gonflent un peu plus chaque semaine pour manger des salades aux assiettes à jeter – ce n’est pas un exemple à suivre! J’ai deux filles belles et intelligentes et je veux leur faire apprendre qu’elles sont vraiment belles. Elles me demandent pourquoi cette famille K. est toujours dans la presse: ”Mais qu’est-ce qu’elles font comme métier?” Pourquoi on donne des images si partiales de la beauté?
Voici trois femmes que je veux leur présenter:
1) Lou Doillon
Meikittömän pariisilaistyylin kaunis esimerkki on Lou Doillon, musiikintekijä ja malli. Suurten merkkien mallinakin toimiva Lou on esimerkki siitä, että kauneus voi olla kiinni persoonallisuudesta. Tyttäreni Lilou syntyi Loun sisaren Charlotte Gainsbourgin musiikin 5:55 tahdissa, merci Charlotte! Lou Doillon laulaa ihanasti Pariisin kaduilla:
Le style relax sans maquillage est tout ce que j’admire le plus chez les parisiennes et j’ai peur que la presse finlandaise suive plutôt les ”Bronzées”:). La belle exemple des parisiennes est Lou Doillon!
2) Caroline de Maigret
Caroline de Maigret on onnekseni kansainvälinen muoti-ikoni. Siinäpä nonchalanttia eleganssia seurattavaksi!!! Caroline on tehnyt kirjoja, mutta ennen kaikkea näyttää eurooppalaisen kauneuden esikuvalta.
Pour mon bonheur Caroline de Maigret est une icône, elle est à suivre! Toujours élégante! -qu’est-ce que vous croyez que ça fait pour la petite Lilou quand elle apprend que Caroline de Maigret a aimé notre tweet de cet article?
3) Inès de la Fraissange
Aito tyyli on sisäsyntyistä ja siihen ei ole oikoteitä. Inès de la Fressange ei koskaan erehdy, kaikki hänen asuissaan on kohdillaan. Koska naisen iästä ei puhuta, niin sanotaan niin, että kauneus ei joillakin ole katoavaista, vaan kiinni tyylistä. On ne peut pas apprendre le style, il y a des femmes qui l’ont – et Inès de la Fressange ne trompe jamais.
”tel/telle que tu es..” /Charlotte Gainsbourg/ ”Come as You are”
Je vous merci pour le droit pour les photos: Inès de la Fressange et Caroline de Maigret! @KPohjanvirta #lilous
Pääsuunnittelija Noora Niinikoski on luotsaamassa Nansoa entistä muodikkaampaan suuntaan. Ensi syksyn mallisto ehdottaa kuluttajille suomalaisesta kuviosuunnittelusta kumpuavia vaatekappaleita. Klassista työpukeutumista elävöitetään erikokoisilla printeillä ja ryhdikkäillä neuleilla. Lisää tuotteista: nansoshop.com
”Nanso on nyt erityisen ajankohtainen”
Työpukeutumisen ei tarvitse enää olla yltiövirallisen jäykkää, uudistunut Nanso tarjoaa tähän pohjoista estetiikkaa kansainvälisellä trendikkyydellä maustettuna. Merkin uudistamisessa kokonaisajattelun täytyy olla kunnossa. Päämalliston ja yö- ja oloasulinjojen välille on muokattu aiempaa selkeämpää eroa. Noora Niinikoski näkee kuosisuunnittelun suomalaisena vahvuutena, itse hän on työskennellyt myös Marimekolla printtien parissa. ”Meillä on kansainvälisesti lahjakkaita ja omintakeisia printtisuunnittelijoita – se on meillä erottautumistekijä.” hän kertoo. Muotokieleltään raikkaissa vaatteissa on mukana eri kokoisia printtejä, monipuolisia kuviointeja, mutta myös yksiväriset tuotteet ovat tärkeässä osassa. Niissä pelataan struktuureilla.
”Tuotteet täydentävät toisiaan ja mukana täytyy olla yllätyksiäkin”
Niinikosken mielestä on tärkeää ja kiinnostavaa kollaboroida nuorten suunnittelijoiden kanssa. Vuonna 1921 perustetulla Nansolla on töissä lisäksi konkarisuunnittelijoita, joilla on intoa uuden oppimiseen syvällisen prosessien tuntemuksen lisäksi. Niinikoski ajattelee tiimin olevan ajattelunsa jatke. ”Olen hakenut tekemiseen tiettyä seesteisyyttä. Mukavuuden ja tyylikkyyden rinnalla täytyy olla mukana myös räiskyvyyttä.”
”On innostavaa nähdä, kuinka asiat menevät eteenpäin”
Niinikoski seuraa muotialaa monipuolisesti sesonkinäytöksistä, hän zoomaa myös jatkuvasti sitä, miten erilaiset kiinnostavat merkit on rakennettu. Noora Niinikoski on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Central Saint Martinsissa Lontoossa. Maisterin lopputyönsä hän teki yhdessä Piia Rinteen kanssa. Tästä seurasi kymmenvuotinen yhteistyöduo Rinne-Niinikoski; muodin ja taiteen välimaastoon sijoittunut merkki toimi omilla ehdoillaan. Vaatteita valmistettiin puoliteollisesti lisäten tuotteisiin aplikointeja ja printtejä. Rinne-Niinikoski-duossa oli aikaa syventyä tekemiseen. Myyntiin ja markkinointiin olisi vain tarvittu järeämpiä tekijöitä, jotta business olisi lähtenyt liitoon. Niinikoski kokee pystyvänsä yhä ammentamaan tästä työskentelystä.
Nansolle on luotu referenssipohja kuvamaailmoista ja kuoseista, joihin nojata visiota eteenpäin vietäessä. Yritys on ollut kotimarkkinavetoinen ja asiakas tunnetaan siellä hyvin. Noora Niinikoski sanoo, että hänellä on ollut alusta asti vahva näkemys, mihin suuntaan Nansoa lähdetään kuljettamaan.
Nanso est une entreprise finlandaise fondée en 1921. Le designer en chef Nora Niinikoski lance la collection A/H moderne et contemporaine où les motifs sont importants. ”Le design des motifs est spécial en Finlande, ça nous rend différents.” dit Niinikoski. Elle a étudié à Central Saint Martins à Londres et à l’Université d’Art et du design à Helsinki. Sa spécialité sont les motifs et les tricots. Elle dit de bien savoir où amener la marque de Nanso. Plus d’info: nansoshop.com
Kuvanveistäjä Auguste Rodinin (1840-1917) veistoksissa on voimaa ja työt tuntuvat monien katselukertojen jälkeenkin vaikuttavilta. Ihmiskehon liike satunnaisen oloisissa asennoissa ja pintojen karsiminen yksityiskohdista erottavat teokset tyyliltään täysin omaleimaisiksi.
Ateneumin näyttelysaleissa on nähtävissä niin Ajattelija kuin Balzacin muotokuvakin, pienempiä tutkielmia, Helvetin portti, Varjo ja monia muita teoksia. Vaikka Rodinia tituleerataan klassisen kuvanveiston edustajaksi, on työskentelytavoissa niin paljon uutta edeltäjiin verrattuna, että työt puhuttavat moderniudellaan. Hauskana yksityiskohtana näyttelyssä ovat veistokset, joita saa koskea. Lihaksikkaat hahmot kutsuvat tunnustelemaan pronssiin pakotettua liikettä. Näyttelyssä onkin jotakin suuresti nautinnollista.
Varjo-veistos, jonka toinen käsi on rajusti katkaistu, on osa Helvetin portit -teosta. Se oli Rodinin ensimmäinen julkinen tilaustyö vuodelta 1880. Teoksen yli kaksisataa figuuria vaativat pitkän työstämisen. Myös Ajattelija ja Suudelma olivat alkujaan osa tätä massiivista veistoskokonaisuutta.
Ateneumin näyttelyssä esitellään myös Rodinin suomalaisoppilaiden Sigrid af Forsellesin ja Hilda Flodinin veistoksia. Rodinin töiden rinnalla heidän veistoksensa vaikuttavat kovin kesyiltä ja varovaisilta. Rodinin omakätinen todistus Flodinin lahjoista on ollut varmasti komeaa esiteltävää. Oppilas ja apulainen Camille Claudel puolestaan näytti lahjansa mestarin rinnalla. Claudelin traagista kohtaloa tulkitsi elokuvassa Isabelle Adjani – tämän leffan aion nyt katsoa näyttelyn innoittamana uudelleen.
J’adore le Musée Rodin et maintenant nous pouvons admirer des oeuvres de Rodin à Helsinki. Même si les sculptures sont connues, je recommande fortement l’exposition: c’est une expérience forte!
”..et si le désir devait cesser avec Dieu, Ah, je l’envierais à l’enfer..” Paul Claudel, Cantate à trois voix
L’exposition d’Auguste Rodin au Musée d’Ateneum, Galerie Nationale de Finlande jusqu’au 8 mai 2016. www.ateneum.fi
Tämä vanha ranskalainen fajanssilautanen on yksi suosikkiesineistäni. Saimme sen häälahjaksi ihanalta pariskunnalta, joiden luona asuin opiskelijana Pariisissa. Lautanen oli koristanut heidän Pariisin kotiaan: ”Tämä on ollut keittiömme seinällä neljäkymmentä vuotta, toivomme, että se muistuttaa meistä, kun tästä alkaa sinun oma avioliittosi.”
Muotoilija Ilkka Suppanen puhui uutisissa pohjoismaisen designin perinnöstä, jossa kaikille tarjotaan teollisesti paljon hyviä tuotteita. Hän puhui ekologisemman lähestymisen puolesta. Tämä ’vähemmän on enemmän’ on yhä tuoreemman tuntuista ajattelua.
”Muutettuamme uudistimme koko sisustuksen” -ajattelu on aina vierastuttanut kerroksettomuudellaan. Katsellessani lautasta seinällä muistan ystäväni, Pariisin, Luxembourgin puiston, jossa sain lautasen, ja häämme. Välillä pysähdyn iloisena sen eteen mietiskelemään. Voin kuvitella laittavani esineen samalla ajatuksella aikanaan eteenpäin.
Mes amis de Paris, un couple adorable chez qui j’ai habité comme jeune étudiante, nous ont donné cette assiette comme notre cadeau de mariage. Ils n’ont pas pu venir au mariage à Helsinki et j’ai reçu le cadeau au Jardin du Luxembourg. J’étais tellement émue, quand cette amie me racontait comment cette vieille assiette avait été pendant quarante ans dans leur cuisine à Paris et je pourrais me souvenir d’eux dans ma maison! Ça fait déjà quinze ans qu’elle nous rend heureux.
Munkkiniemen kuvisopettajani toi taidenäyttelyni avajaisiin lehmusteetä, ja noihin aikoihin tein madeleineja usein. Niinpä vietimme oikein kirjallisuuskliseisen iltapäivän nauttimalla lehmusteehen dipattuina madeleineja. Tänään sunnuntaina tarjoilen leivonnaiset vällyissä väriseville flunssapotilaille mustikkakeiton kera.
”Ja mietin, että niin kauan kuin olisi kirjoja, minun onneni oli taattu.” (Simone de Beauvoir: Perhetytön muistelmat)
Madeleine-resepti:
3 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan kuohkeaksi
3 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta siivilöidään joukkoon
Raastetaan mukaan luomusitruunan (tai appelsiinin) kuori ja pari ruokalusikallista mehua
150 g voita sulatettuna
Perusohje maistuu kuivahkolta, joten olen ottanut tavaksi lisätä joukkoon tuorettaa päärynää pieneksi pilkottuna sekä tumman suklaan paloja, joskus hasselpähkinärouhetta, suklaata ja tuoretta vadelmaa. Nämä pyöräytetään joukkoon ennen viimeiseksi lisättävää sulatettua voita. Paras madeleine-resepti syntyy etsimällä mieluisat mausteen.
Paistetaan 200° noin 10 minuuuttia. Tällä reseptillä leivonnaisia paistuu kaksi vuoallista.
”Je me disais que, tant qu’il y aurait des livres, le bonheur m’était garanti.” (Simonen de Beauvoir: Les mémoires d’une jeune fille rangée)
J’ai fait des madeleines tellement de fois que cette recette est devenue la favorite de mes filles. J’ajoute des morceaux de chocolat et de poire pour rendre la pâte plus moelleuse. Les noix et le zeste d’orange ou citron y donnent aussi du goût. Ce dimanche je les sers avec la soupe aux myrtilles parce que toute ma famille est enrhumée. Des livres et des madeleines pour les guérir, alors!
Mon professeur d’art (du collège) m’a apporté du tilleul dans mon vernissage. À ce moment nous avions un après-midi vraiment proustien, quand j’ai préparé des madeleines.