Pidän Desigmuseosta sen miellyttävän koon ja symmetrisen arkkitehtuurin vuoksi. Nyt on aihetta visiittiin, koska esillä on poimintoja kotimaisen muodin tekijöistä. Suomimuodin antologiaa oli lehdissä arvosteltu taustatietojen puutteesta, mutta halusin mennä näyttelyyn avoimin mielin. Positiivista on jo se, että muoti alana on esillä. Ihailen vaatetusalan yrittäjiä, joiden sitkeys on huikeaa. Olen myös loputtoman kiinnostunut suunnittelijoiden erilaisista lähtökohdista, mallistojen kehittymisestä ja taustalla piilevistä tarinoista.
Rukan sadetakin, Marimekon Jokapoika-paidan ja tasaraitatrikoiden taustalla näkyy Hanna Sarénin asukokonaisuus.
Näyttelyn jako eri teemoihin toimii nokkelasti. Yhdeksässä teemassa – Folk, Nousukausi, Talvi, Modernismi, Insinööriajattelu, Millenium, Tasa-arvo, Murros, Globalisaatio – kootaan eri aikakausien tyylillisiä hengenheimolaisia omaksi ryhmäkseen. Osalla suunnittelijoista on sitaatteja taustoittamassa esillä olevaa vaatetta, osasta kerrotaan vain nimi.
Antologiassa näkee kuinka käytännöllisyys korostuu kotimaisessa muodissa. Vaikka meillä on Linnan juhlat, joiden kautta hulppeita iltapukujakin seurataan innolla, on nämä puvut ja tekijät rajattu pois näyttelystä. Myös toiminnassa olevia, hienoja teollisia merkkejä jää esittelemättä. Selkeys, hillitty väritys ja pelkistetyt rakenteet ovat monen tekijän lähtökohtia. Neuvostoliittoon vietyjen ”pitkien sarjojen” visuaalisesti arasta ajasta on sittemmin liikuttu rohkeampaan, yksilöllisempään suuntaan.
Etummaisena Festival International de Mode & de Photographie Hyères -kilpailussa mainetta saaneen Sophie Sälekarin revittelyä.
Vaatteiden esitteleminen museossa on haasteellista. Ne liittyvät niin kiinteästi ympäröivään maailmaan, arkeen, juhlaan, eläviin ihmisiin ja tilanteisiin. Ajankuvina ne kuljettavat katsojia erilaisiin muistoihin. Torstain ulkoiluasuista palasin hymyillen 80-lukulaisen ala-asteen pihalle, sadetakista saariston sateisiin kesäpäiviin. Monilla on muistoja Vuokko Eskolin-Nurmesniemen Marimekolle suunnittelemasta Iloisesta takista..
Laajempi taustoitus näyttelysaleissa ei olisi pahitteeksi. Pidän Samuji-vaatemerkin tavasta esitellä mallistoja videoin: se on moderni tapa kertoa vaatteen maailmasta. Tunnelmointi näyttää vaatteen maailman sellaisena kuin suunnittelija haluaa sen aidosti käyttäjilleen välittää. Jotain tällaista tuoreutta, innovatiivista lähestymistä näyttelyyn olisi voinut tuoda. Kokonaisuus jää hieman realistisen oloiseksi. Ajattelen, että suunnittelijoista löytyisi enemmänkin ideoiden räiskähtelyä ja paloa. Mielenkiintoista olisi myös keskustelu nousevasta kestävän muodin trendistä. Mutta paljon työtä on kaikkien näiden saumojen takana, joten ne ansaitsevat ehdottomasti tulla nähdyiksi.
Suomimuodin antologia Desigmuseossa Korkeavuorenkatu 23, 20. syyskuuta asti, kesäkautena auki ma-su 11-18
Dans les années 1960-80 la mode en Finlande fut plutôt industrielle; l’industrie fabriqua ’de longues séries’ des vêtement pour le marché de l’URSS. Dans les années -90 l’atmosphère changea. La pratique ne fut plus le seul point de départ pour le design. De nombreuses petites marques naquirent, les études internationalisèrent et aujourd’hui les étudiants du stylisme finlandais ont du succès aux concours internationaux, comme au Festival International de Mode & de Photographie Hyères.
L’anthologie de la mode finlandaise, jusqu’au 20 septembre, au Musée du design, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki, Finlande
@KPohjanvirta #lilous
