Kaunista uutta vuotta! Rentoutta ja uusia tuulia ystävät teille sopivassa suhteessa! Oma toiveeni alkavalle vuodelle tuli ratkaistuksi, kun husbandin ja ”perhelääkärin” kanssa päätimme kolmisin aloittaa lenkkeilytiimin. Perjantaina on lähirannoilla luvassa tuskaista puhinaa ja kunnon kohotusta. Sen erikoisempia lupauksia ei ole tiedossa, mutta jo tästä olen kovin iloinen.
Tärkeintä on ollut tulla nähdyksi – kiitos yhteisistä hetkistä ihmisille kaikissa kanavissa
Olen viettänyt keittiössä varmasti vuoden onnellisimmat hetket. Valmistelua. Odotusta. Ihmisiä. Jakamista.
Jouluna ruokalistalla oli blinejä mädin, graavilohen ja sienten kanssa alkupalaksi. Pääruokana ankankoipien kanssa tarjottiin appelsiinikastiketta, punajuurichipsejä, muusia ja lanttukuutioita. Seuraavaksi vuorossa olivat juustot, jälkkärinä crème brûlée, puolukkasorbetti ja puolukkavaahto. Puolukkasorbetti oli ihana yllätys brûléen makeuden kanssa.Action Finland ja Press & PR d’Oro sekä Tallink Silja tarjosivat upeita näkymiä ruokamaailmaan. Kiitos ja à plus! Kuvassa Gregory Cohen ja Kari Aihinen sekä Hans Välimäki.Muotia, taidetta, HAM Helsinki, Wäinö Aaltosen museo, Ateneum, Kiasma, Sinebrychoffin museo, Taidehalli, galleriat ovat tarjoilleet ajateltavaa ja kauneutta Helsingissä. Muotia SSSu by Sasu Kauppi.xKoroilla ja ilman. Muoti on kiehtova maailma! Juslin Maunulan tyllejä, Anna Retulaisen siveltimen jälkeä ja Sarenzan korkoja.Säkenöintiä ja rauhaa uuteen vuoteen 2018! <3! KaisaPariisi odottaa. Museot olemme taas tuleville hetkille valinneet (tai siis tytöt ovat valinneet!). Tulossa olemme, rakas toinen kotimme.
Cris af Enehielmin näyttely avautuu perjantaina HAM Helsingissä ja on avoinna aina 24.9 asti. Räiskyvän taiteilijan töissä ei värejä säästellä. Af Enehielm kertoo, että maalauksissa tulosta täytyy saada nopeasti, siksi aikaisempina ilmaisuvälineinä ovat olleet peitevärit ja akryyli. Nyt hitaampi öljyvärikin on saanut sijaa, mutta taiteen monet keinot performanssia myöten ovat olleet taiteilijan ilmaisukanavia. HAMin julkisen taiteen määrärahoilla af Enehielmiltä tilattu mittava maalaus ja reliefi löytävät syksyllä paikkansa ruotsinkielisen työväenopisto Arbiksen käytäviltä.
Detalji Arbikseen sijoittuvasta maalauksesta. Paikalla aikaisemmin ollut Tove Janssonin reliefi aiheutti taiteilijalle rimakauhua: ”Kuinka voin paikata Toven!” Oman työn mietintään kului kahdeksan kuukautta. Aikaisemmin Cris af Enehielm ei ole tilaustöihin ryhtynytkään. Sittemmin työn aiheeksi valikoitui juhla; kuten muumilaaksossakin, juhliin oli aina aihetta.
”Prosessi maalata ei oo mun juttu, vaan haluan valmiin teoksen.”
Modernismin edelläkävijän Tyko Sallisen (1897-1955) tuotannossa on nähtävissä selkeästi vaihtuvat tyylikaudet. Kauniit maisemamaalaukset, muotokuvat ja heleä väripaletti vaihtuvat sittemmin tummasävyiseen kuvamaailmaan, joka kuvasi uskonnollisia ristiriitoja ja suomalaista rahvasta. Helsingin taidemuseoon Sallisen näyttelyn kuratoinut Tuula Karjalainen on kirjoittanut taiteilijasta kiehtovan elämänkerran. Peintre Tyko Sallinen (1879-1955) venait d’un milieu populaire à l’époque où la peinture était un privilège de la classe supérieure. Sa première femme Helmi Vartiainen était également peintre et modèle de l’artiste. Le voyage de neuf mois à Paris fut productif et marqua le travail de Sallinen. Il fut le pionnier du modernisme finlandais. L’exposition de Sallinen à HAM Tennispalatsi jusqu’au 27 août.
”Sallisen värit soivat, laulavat ja elävät” /Tuula Karjalainen, näyttelyn amanuenssi
Lestadiolaiseen räätäliperheeseen syntyneen Tyko Sallisen elämä oli värikästä ja ristiriitaista. Taiteilijan taival aikaisemmin vain varakkaiden porvarisperheiden lapsille varatussa ammatissa toi Suomen taiteeseen merkittäviä vaikutteita. Sallinen muokkasi käsitystä siitä, mitä aiheistoa oli sallittua maalata. Tyko Sallisen vaimostaan Mirristä eli Helmi Vartiaisesta maalaamat muotokuvat -jopa imettämässä- kuuluvat taiteilijan merkittävimpiin teoksiin. Sallinen kohautti monella rintamalla, mm. töittensä aiheilla, riitaantumalla kansallistaiteilija Gallen-Kallelan kanssa ja yleisellä hummailulla. Ensimmäiseltä Pariisinmatkalta Sallisen mukaan tarttui uudistunut väripaletti. Hän osasi kerätä ympärilleen taiteilijatovereita ja toimia johtajana.
Sallisen perhe-elämään liittyi paljon eripuraa ja traagisia käänteitä. Jos taiteilija olikin nimittänyt hummailevat kaverinsa ”suruttomiksi” lestadiolaisten ei-uskovaisista käyttämän nimityksen mukaan, aiheutti hän itse paljon surua ensimmäiselle vaimolleen. Tyko lähetti Helmin tietämättä vanhimman lapsen Kööpenhaminaan. Parin erottua Sallinen avioitui Katarina Tschepurnoffin kanssa, välit tyttäriinkin olivat kaikkea muuta kuin auvoisat.
Kaksi puuta, 1911 ja yksityiskohta teoksesta Kalpea aurinko, 1911
Marraskuun ryhmä
Miehinen taiteilijaryhmä marraskuulaiset kuvasivat arkista ja sisällissodan haavoittamaa kansaa ilman ihannointia. Sallisen maalausten heleät sävyt vaihtuivat savenharmaaseen, ruskeaan ja mustaan. Aihepiireissä kuvattiin tavallisia ihmisiä ja Sallisen ankaran uskonnollisesta lapsuudesta kumpuavaa kuvastoa. Fyysisen kurituksen ja hartauden yhteentörmääminen lapsuuden kodissa ei ollut vaikuttamatta myös taiteeseen. Jytkyjen ja Hihhuleiden sisältö oli hyvin erilainen kuin raikkailla väreillä leikittelevien modernististen teosten.
Saarnaaja, osatutkielma Hihhuleihin, 1918.Omakuva, 1911 ja Omakuva hattu päässä, 1942. Nuoruuden hennot hahmotelmat ovat vaihtuneet tasaisempaan siveltimen käyttöön.
TYKO SALLINEN -SUOMALAINEN TARINA
Näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen on kirjoittanut kirjan Tyko Sallinen Suomalainen tarina. Karjalaisen sujuvaa tekstiä on nautinto lukea sen ansiokkaan taustoituksen ja kikkailemattoman, elävän kielen vuoksi. Sallisen elinoloja peilataan kiinnostavasti aikakauden yhteiskuntaoloihin ja naisen asema tuodaan myös esiin arjen ja taiteen kuvauksessa. Toisaalta Karjalainen muistuttaa teosten olevan tulkittavissa ilman ainaista suodatusta taiteilijan elämänvaiheiden kautta.
Taidehistorijoitsija Tuula Karjalaisen kirja Sallisesta on antoisaa luettavaa. Vasemmalla kuva työstä Saaren Anni. Sallisen tukija Stenman lahjoitti sen Ateneumille, mutta pari viikkoa siellä esillä ollut työ palautettiin Stenmanille saatesanoin, ettei työ tule toimeen taidemuseon muiden töiden kanssa.
Voiko maailma jatkua? Ja mihin asti? Kysymys herää Yayoi Kusaman pilkullisesta taiteesta, joka on laajentunut jo vaikutusvaltaisimpiin museoihin ja muotimerkkeihin. Lokakuussa HAMiin auennut näyttely In Infinity on kattava retrospektiivi taiteilijan töistä. Jo varhain Kusamalla oli tavoitteena kansainvälinen taidekenttä, Japani tuntui hänestä liian konservatiiviselta. Taiteilijan residenssi on nyt jo 40 vuoden ajan ollut japanilainen psykiatrinen sairaala. Hän on nähnyt lapsesta asti hallusinaatioita, ja estänyt jatkuvalla maalaamisella itseään päättämästä päivänsä. (Runsaan kuukauden ajan on Taidehallissakin vielä nähtävillä suositeltava naistaiteilijan näyttely: Niki de Saint Phalle!)
Kusama näkee kurpitsat sympaattisen ystävällisinä muotoina.Toistoon perustavat maalaukset ja veistokset ovat syntyneet ahkeralla maalaamisella. Yksityiskohta työstä Keltaisia täpliä, 1982.Punaperuukkinen Kusama-hahmo toivottaa tervetulleeksi HAMin näyttelyyn. ”Minun viestini on, että täplät eivät ole pelkkiä kuvioita, vaan rauhan symboleita.”Yayoi Kusaman Hymni elämälle -installaatio vaihtuvine väreineen on lapsillekin mieluinen. Tämän teoksen katsastimme lasten kanssa jo Moderna Museetissa.”Haluan verhota koko maailmankaikkeuden rakkaudella.” on Yayoi Kusama todennut.
Vaikka juhannusta lähestytään tuulisen viluisissa tunnelmissa, on kaupungissa onneksi saatu nauttia kauniistakin kesäpäivistä. Haluaisin tallentaa jokaisen kesäisen ilon aiheen ja vaalia niitä talven sysipimeihin iltoihin. Kuten hetket, joina taide on vallannut Espalla kaupunkikuvaa: Yayoi Kusaman teos Ascension of Polka Dots on the Trees on kietonut puut ikuisuutta symboloiviin pilkkuihin. Taiteilija teki työstä ensimmäisen version jo 1966 Venetsia Biennaleen. HAM:ssa näemme lokakuussa Kusaman näyttelyn. En été Helsinki est un paradis au bord de la mer. Même si cette semaine il fait froid, nous avons eu de beaux jours. À Esplanadi, l’oeuvre ”Ascension of Polka Dots on the Trees” d’Yayoi Kusama enroule les arbres dans les symboles d’étérnité, les points. Son exposition s’ouvrira en octobre au musée d’HAM.
Meren läheisyys on kaupungissamme aina yhtä sykähdyttävää. La proximité de la mer est toujours aussi agréable!
Tove Janssonin Muumi-tuotannosta on kaikilla omat suosikkinsa. Toinen pitää Muumipappa ja meri -kirjasta, toinen on viehättynyt Iittalan tuottamiin astioihin. Itse ihastuin aikanaan Janssoniin kuvataiteilijana. Tämä puoli monitaiturista näyttäytyy HAM Tennispalatsissa, jossa freskot vuodelta 1947 ovat nyt pysyvästi esillä.
Muumimaailmassa kaikki on mahdollista, myös Niiskuneitiä isommat huulipunat. Les moumines (dessinés par Tove Jansson) sont des caractères finlandais. Pour eux tout est possible, même les rouges à levres aussi grands qu’eux. Et ils sont toujours prêts aux aventures. On peut voir les fresques de leur créatrice au musée d’HAM de Tennispalatsi à Helsinki.
Sinä suurena merkitsevänä iltana tuuli kääntyi hiljalleen itään. Oli alkanut puhaltaa jo puolilta päivin, mutta lähtö oli määrätty tapahtuvaksi auringonlaskun aikaan. Meri oli lämmin ja syvän sininen, yhtä sininen kuin lasipallo. Muumipappa ja meri
Muumeille seikkailu on aina valmiina alkamaan turvallisissa puitteissa. Luonto ympäröi tapahtumia uhkaavana, mutta samalla Muumimamma yrittää luoda simpukoiden ympäröivää ruusupuutarhaa ja varustaa seikkailijat hyvillä eväillä. Samaan tapaanhan tässä hullunmyllyssä yritämme lapsiammekin kasvattaa.
Tennispalatsi HAM:ssa on esillä pysyvästi Janssonin freskot Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. Ne on tilattu vuonna 1947 Helsingin kaupungintalon Kaupunkikellari-ravintolaan. Freskoissa näkyy Janssonin tyyli kuvataiteilijana. Maalarina hän jäin turhan tuntemattomaksi. Pidän erityisesti hänen harmonisesta värimaailmastaan.
Yksityiskohta Juhlat kaupungissa -freskosta. Un détail des fresques de Tove Jansson.Sympaattinen hahmo Juhlat maalla -freskon yksityiskohtana. Tove Jansson est connue pour les caractères sympathiques même avant les Moumines. La ville d’Helsinki commandait de l’artiste les fresques en 1947. On peut les voir au Musée d’Art Helsinki, HAM à Tennispalatsi.
