Ateneumin Veljekset von Wright -näyttely esittää kolmen veljeksen uskomattoman yksityiskohtaista tuotantoa 25.2.2018 asti. Tytär toivoi 11-vuotissyntymäpäiväohjelmakseen kyseistä näyttelyä, eikä pettynyt. Töiden detaljien rikkaus oli tiedossa, mutta tunnelmallisuus ja huumori yllättivät. Toisin kuin nykytaidenäyttelyissä, tässä näyttelyssä museovieraat kulkevat seinän vieriä nuohoten: tieteellinen lähestyminen ei vähennä töiden taiteellista arvoa, jota halutaan tutkia lähietäisyydeltä. Siveltimenvetoja pääsee tutkimaan jopa suurennuslasein.
Taidenautinto. Nyt, kun museoissa on luuhattu läpi vuoden, oli ihanaa vaihtelua nähdä modernin taiteen rinnalla klassikkotaiteen näyttely. Ateneum on pitänyt todella upeaa näyttelyohjelmaa yllä! Magnus von Wrightin tieteellinen kuvaustapa ei poista töiden taiteellisia ansioita.
Ei ainoastaan floraa ja faunaa vaan myös vahvoja tunnelmia
Annankatu kylmänä talviaamuna teos puhutteli minua jo lapsena. Ajattelen työtä usein ohittaessani Kalevankadun viimeisiä puurakennuksia. Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna (1868). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.Eivät vain Taistelevat metsot vaan myös Tappelevat kukot (Ferdinand von Wright, 1872). Huumori ja detaljit saavat taiturimaisen siveltimenkäytön lisäksi näyttelyssä pysähtymään monen työn eteen pitkäksi aikaa.Yksityiskohdat. Veljesten työt tekevät eläväksi 1800-luvun ajankuvaa.Tunnelmat. Rauhalahden tupa talvi-iltana, Ferdinand von Wright, 1867.
Ferdinand (1822-1906)
Veljekset von Wright elivät Haminanlahden kartanossa, jossa he myös keppostelivat ankaralle isälleen. Metsästys oli luonnollinen osa elämää maaseudulla, näin linnut tulivat tutuiksi ja niitä myös täytettiin. Von Wrightin veljeksistä nuorin, Ferdinand, on saanut tunnetun aseman Taistelevien metsojen tekijänä. Työn hän maalasi kuitenkin vasta sairasvuoteeltaan. Laajan tuotannon tarkasteluun kannattaa varata kunnolla aikaa.
Arvid Liljelund maalasi Ferdinand von Wrightin 1897 työssään. Ferdinand von Wright, 1883. Painokuvakokoelmat. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria.Pitkälle viety Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot (1886). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Magnus (1805-1868) ja Wilhelm (1810-1887)
Wilhelm von Wrightin ura urkeni ruotsalaisen tiedekuvittamisen parissa. Hän oli Ruotsin taideakatemian piirtäjä. Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäinen konservaattori Magnus von Wright oli puolestaan ensimmäinen suomalaisten talvimaisemien kuvaaja. Wilhelm-veljen avustamana hän myös valmisteli Svenska fåglar-teosta.
Vasemmalla Magnus von Wright, 1860-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria./ Oikealla Wilhelm von Wright, 1830- tai 1840-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria. Kuva: Charles Riis & Co.
P.S. Museoon halunnut synttärisankaritar halusi palata sinne viikon kuluttua uudelleen ja pyysi, että voisimme käydä museoissa hieman useammin. Koetamme vastata toiveeseen! Ankallisgalleria-näyttely tosin sai nuorelta kävijältä murskakritiikin: hän arvioi töiden pilaavan muiden näyttelyiden yleisvaikutelman.
Taidegraafikko Tuulikki Pietilän näyttelyssä Ateneumissa on esillä grafiikan eri tekniikoita kuivaneulasta värigrafiikkaan. Aihepiireissä liikutaan abstaktin ja maiseman välillä, ihmisiä kuvissa ei juuri seikkaile. Tilaa taiteilija kuvaa kauniisti. Helsingin ja Turun lisäksi nähdään myös Pariisin ja New Yorkin tunnelmia. Pietilän sijoittaa mielessään saaristoon, sitä kuvaavista töistä välittyykin kesän valo ja luonnon rauhallinen läsnäolo. Näyttelyssä on esillä lähes koko Pietilän tuotanto. Eri tekniikkakokeiluista herää huomio, että nykytaiteilijat jähmettyvät hyväksi havaittuihin konsepteihin jo melko varhain, jolloin varioidaan samaa tekniikkaa ja aihepiiriä. Pietilän kokeilunhalua onkin kiinnostavaa tutkia hänen töidensä äärellä.
16.4.2017 asti on Ateneumissa nähtävissä Tuomo Sepon hengästyttävän hieno taidekokoelma. 50-luvulta taidetta keränneen Sepon katseen kohteena ovat kotimaiset taiteilijat. Yhdistävänä tekijänä töissä on keveys ja ilo, Seppo kertookin pitävänsä kauneudesta myös puutarhassa ja ympäristössään. Tätä näyttelyä ei voi kuin ilolla suositella! Collecteur finlandais Tuomo Seppo est professeur de français et d’anglais de profession. Sa collection des oeuvres d’arts finlandais, qu’il a commencé dans les années 50, est tout à fait exceptionnelle: dans l’exposition d’Ateneum il y a à peu près quatre cent oeuvres (il y en a 2000 dans son ensemble). Il a un regard doux pour ses artistes et il dit qu’il aime la béauté dans ses différentes formes. On ne peut que recommender cette exposition!
”Pakko tunnustaa, että en ole koskaan, missään vaiheessa, ruvennut keräämään kokoelmaa, olen vain halunnut ympärilleni kauneutta.” Tuomo Seppo
Tapani Raittila: Kylpijöitä IV (1983). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.Tuomo Seppo ystävystyi monien taiteilijoiden kanssa. Ina Collianderin Sepolle lähettämät joulukortit on koottu näyttelyssä yhteen kuin ikonostaasiksi. Kirjeenvaihto Collianderin kanssa jatkui tämän kuolemaan asti.Ellen Thesleff: Marionetteja, 1907. Thesleffiltä(kin!) näyttelyssä on upea teoskokoelma.Sigrid Schauman: Maisema Ranskasta, 1957Anitra Lucander: Hedelmäasetelma, 1978Pentti Kaskipuro: PäärynäTapani Raittila: Taloja, Ranska, 1989
”Tämä kokoelma on niin ainutlaatuinen kokonaisuus, niin herkästi rakennettu, että se voidaan siirtää vain suoraan [Ateneumin kokoelmiin].” Ateneumin johtaja Susanna Pettersson tv-haastattelussa.
Tapani Raittila: Hedelmä-asetelma (1992). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.Marjatta Hanhijoki: Riitta korituolissa, 1985Schjerfbeckin ystävä ja tukija Einar Reuter maalasi nimellä H. Ahtela. Näyttelyssä on komea otos Ahtelan töitä.Veikko Vionoja: Nouseva ukkonen (1985). Kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.Tuomo Sepon oma suosikkityö näyttelyssä on Vionojan Ylistaron lakeutta kuvaava maalaus. Suku on Pohjanmaalta ja Kainuuta hämärämmät illat ja suuret tuvat ovat Sepolle tuttua maisemaa.
Valo muuttaa kaiken
Näyttelyssä on kokoelman kahdesta tuhannesta työstä valittuna nelisen sataa. Sali salin jälkeen voi ihmetellä keräilijän katsetta taiteilijoihin. Töitä yhdistää jonkinlainen keveys ja elämänilo. Seppo kertookin pitävänsä kaikesta kauniista: ”Minähän olen tällainen kasvien ja kukkien rakastaja myöskin. Valkoinen syreeni, valkoinen ruusu ja kielo, eiköhän ne ole kaikkein hienoimmat.” Mahtaa olla myös taiteilijalle etuoikeutettua olla noin arvostavan katseen kohteena. Ja kuten museonjohtaja Susanna Pettersson tv-haastattelussa totesi, on kokoelma niin ainutlaatuinen ja herkästi rakennettu, että sitä ei voi hajottaa.
Emma-Irene Kivekäs, Tuomo Sepon kuva keskikoululaisena, 1953. Seppo istui 15-vuotiaana taiteilijan mallina ja hankki myöhemmin teoksen itselleen. Ensimmäinen Sepon ostama työ oli Tuulikki Pietilän ja rahat oli kerätty kukkakaupan juoksupoikana. Keräilijällä olisi tarinoita taiteilijoista vaikka kuinka jaettavaksi!
Taiteilijat, joilla on oma ääni ja näkemys, erottuvat vuosikymmenten ja -satojenkin jälkeen. Amedeo Modiglianin muotokuvat ovat inspiroivaa nähtävää Ateneumin näyttelyssä. Ensinäkemältä samankaltaisissa henkilöhahmoissa näkyy inhimillisiä tunteita, ja taiteilijan siveltimenkäyttöä on nautinnollista tutkia. On connaît Amedeo Modigliani pour ses portraits aux cous allongés, qui ont une âme particulière. Dans cette exposition d’Ateneum j’ai surtout eu plaisir de voir comment le peintre a utilisé ses outils. La palette de Modigliani est nuancée et délicate. On peut découvrir son univers à Ateneum jusqu’au 5 février 2017.
Modigliani André Derainin lyijykynäpiirroksessa 1918. Modigliani par André Derain 1918. Modigliani ateljeessaan, valokuva Paul Guillaume, noin vuonna 1915. Anna Marceddu / Modigliani Institut Archives Légales. Modigliani dans son atelier, photo Paul Guillaume vers 1915.Kuvanveistäjänä aloittanut Modigliani keskittyi maalaamiseen. Nainen sinisessä mekossa, istuu -työssä huomio kiinnittyy hiusten ja erityisesti otsatukan maalaustapaan. Myös eloisan harmonisesti käsitelty tausta viehättää. Maskimaiset kasvot salaperäisen peittettyine katseineen olivat taiteilijalle tyypillisiä. J’adore découvrir le monde de Modigliani. Les visages sont comme des masques mais humains et sympathiques.Leningin paksumpaa maalikerrosta taustoittaa ilmavampi maalausjälki. C’est fascinant de voir comment le pinceau de l’artiste a travaillé les couleurs. Amedeo Modigliani: Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917). Osaka City Museum of Modern Art, Japani. Kuva: Osaka City Museum of Modern Art.Railakas ja romantisoitu taiteilijakäsitys vei taidemaalarin terveyden ja Amedeo Modigliani kuoli vain 35-vuotiaana. Tuottelias taiteilija saattoi tehdä satoja luonnoksia päivässä. Pariisilaistaiteilijoiden ystäväpiiriin kuuluivat myös Jean Cocteau ja Anna Ahmatova, joka oli myös Modiglianin malli ja kumppani. Modigliani pouvait faire des centaines de dessins par jour. Mais son style de vie l’a fait mourir vers ses 35 ans. Dans sont cercle d’amis il y avait des gens comme Jean Cocteu et Anna Ahmatova.Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen. L’exposition de Modigliani au Musée d’Ateneum. Photo: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen
Ateneumin Suomen taiteen tarina -näyttelyä olen mainostanut erinomaiseksi jokaiselle, joka on vähänkin taiteesta kiinnostunut. Sen ripustus on mielestäni erityisen onnistunut. Modigliani-näyttelyn ripustukseen olin puolesta hieman pettynyt: raikuva oranssinpunainen taiteilijan töiden taustalla on juuri sen verran räikeä, että se vetää taulujen hienostuneet sävyt sisäänsä. Un tout petit bémol pour moi dans cette exposition de Modigliani est la couleur des mûrs. Le rouge-orange est un peu fort pour les nuances sophistiquées des tableaux. N’oubliez pas de voir aussi l’exposition L’histoire de l’art de la Finlande!
Ateneum taiteilijat -kirjasarja aloitetaan museonjohtaja Susanna Petterssonin sanoin ”itseoikeutetusti” Helene Schjerfbeckillä. Museossa on taiteilijalta yli kaksisataa teosta luonnoksista ihailtuihin omakuviin. Taiteilijaa myös tutkitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ruotsalainen taidehistorioitsija Lena Holger on kiertänyt tutkimassa Schjerfbeckiä tukholmalaisista pankkiholveista St. Ivesiin. Tuloksena on tiivis kirja, jossa erityisesti kiinnostaa Schjerfbeckiin eri aikoina vaikuttaneet taiteilijat ja kirjailijat.
Toipilas-teoksessa voidaan Holgerin mukaan nähdä sydänsuruista toipuva Schjerfbeck itse. Taiteilijan lemmenelämästä on eri tutkimuksissa esitetty spekulaatioita ja hänen kihlattunsa on aiemmin oletettu olevan englantilaistaiteilija. Schjerfbeck ei maalannut aikalaistensa tapaan kansallista kuvastoa, vaan arkisempia kohteita.Valokuva Helene Sjerfbeckistä ja omakuva vuosilta 1884-1885. Tapa, jolla taiteilija omakuvasarjassaan kaivautuu omaan katseeseensa, on kaukana nykyhetken selfie-kavalkadeista.Taiteilijan talousvaikeudet ovat olleet aimminkin tiedossa. Mutta spekulaatiot sulhasesta ovat olleet toisensuuntaisia. Kuvassa Helene Schjerfbeck on takana keskellä, lattialla taidehistorioitsija Holgerin Schjerfbeckin kihlatuksi olettama ruotsalaistaiteilija Otto Hagborg. Holger päätyi tähän päätelmään taiteilijan lähipiirin kirjeenvaihdon perusteella.Seuraavaksi Scjerfbeckin taidetta voi nähdä Turun taidemuseossa 16.9. alkaen aina tammikuun loppuun. Kirjassa on myös piirustuksia, jotka vallottavat taiteilijoiden kädenjälkeä eri näkökulmasta kuin valmiit maalaukset.Taidehistorioitsija Lena Holger on tutkinut Helene Schjerfbeckiä 70-luvulta lähtien. Tutkimuksen kohteena ovat nyt pohjoismaiset naistaiteilijat, jotka työskentelivät Pariisissa 1800-luvulla.
Ateneumin näyttely Suomen taiteen tarina koitui suorastaan meditatiiviseksi kokemukseksi. Tämä runsas taidekokoelma on todella kauniisti esillä: jylhät maisemat, potretit, eri aikakausien tyylisuunnat ja tunnelmat sekä ikoniset klassikkoteokset piirtyvät hienosti tummanharmaita seiniä vasten. Suosikkitauluista nauttiessa löytyi viereltä unohtuneempiakin teoksia. Pääsalissa olo oli jopa juhlava: näin upeaa taidetta on maassamme!
L’exposition ’L’histoire de l’art de la Finlande’ jusqu’au 31 janvier 2020 au Musée d’Ateneum, Galerie Nationale de Finlande. www.ateneum.fi. On peut y voir des oeuvres iconique d’Albert Edelfelt, de Helene Schjerfbeck, de Pekka Halonen, d’Akseli Gallen-Kallela et beaucoup d’autres. On découvre la nature et l’histoire de notre pays nordique à travers ses tableaux. L’ensemble est impressionnant, j’étais même émue par la beauté des sales, qui ont été peints en gris foncé. L’accrochage des toiles est très réussi. À recommander chaleureusement!
Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen.
Vaikuttava seinällinen potretteja Suomen taiteen tarinaa maallanneista taiteilijoista
Väinö Blomstedt, Auringonlasku (1898) Le coucher de soleil (1898) Photo: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen
Luonto, maamme historia ja taiteen tyylisuunnat piirtyvät upeaksi aihekokonaisuudeksi tummiksi sävytetyissä saleissa
Helene Schjerfbeck, Omakuva (1912). L’autoportrait (1912) Photo: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.
Simbergin Iltaa kohti -maalauksen siveltimen jälkiä katsellessani iloitsen ajatuksesta, että näyttely jatkuu aina vuoden 2020 loppuun. Se myös laajenee nykyisestään kesän aikana.
Edelfeltin Lapsen ruumissaatto ja Simbergin Iltaa kohti -maalaus. Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen.
Jo monta vuotta on meillä lahjat pakattu sanomalehteen ja silkkinauhoihin. Kestävää kehitystä helpoimmillaan.Depuis des années j’enroule les cadeaux de Noël dans le papier journal.
Kierrätettävät nauhat ja uusiokäyttöön päätyvä paperi riittävät hyvin paketointimateriaaliksi. L’emballage des cadeaux est simple et écologique: le papier à recycler et les rubans de tissus.
Ateneumin taideaamiaisella näin tämän suomalaisiin lempitaiteilijoihini lukeutuvan Pekka Halosen maalauksen väreistä kootun kynttiläpakkauksen. Tuote on saatavissa Atenemin nettikaupasta: www.museoshop.fi/Ateneumin_tuotteet
Pekka Halosen Tomaatit-maalauksen sävyt on siirretty kynttilöihin. La peinture ”Les tomates” de Pekka Halonen a donné les couleurs pour les bougies qu’on peut trouver dans la boutique du Musée d’Ateneum, Galerie Nationale de Finlande .
Depuis des années j’enroule les cadeaux de Noël dans le papier de journal. J’utilise des rubans, qu’on peut utiliser plusieurs fois. Les enfants ne s’intéressent pas au papier mais au contenu.. dans le cas de notre ainée ce sont les livres, pour la cadette les vêtements. Au musée d’Ateneum; Galerie Nationale de Finlande, j’ai découvert ces bougies aux couleurs artistiques de la peinture de Pekka Halonen – personne ne pourrait les résister.
Taiteellinen väritys kynttilöissä sointuu lahjaksi kenelle vain. On peut offrir les bougies à tous les membres de la famille.
Kuvajournalismin edelläkävijänä pidetty Henri Cartier-Bresson (1908-2004) oli elämän tarkkailija, jonka kamera oli hänen luonnosvihkonsa. Historiallisesti merkittävät tapahtumat, arkinen elämä ja tunnettujen taiteilijoiden potretit näyttäytyvät yhtä tärkeinä töinä. Ateneumissa voi tunnelmoida tammikuun loppuun asti maailmoita, joita ei enää ole.
Ihmisjoukkoja ja yksilöitä, arkea ja historiallisia hetkiä
Henri Cartier-Bresson kirjoitti laittavansa kuvaamisessa pään, silmän ja sydämen samalle akselille. Kun nykyisten mainoskuvien kiillotettu virheettömyys pyyhkii sydämen usein valokuvista jäljettömiin, niin tunteellisena tunnetun kuvaajan töissä voidaan nähdä laajalti ihmisyyden kirjoa. Tässäkin jokimaisemassa ihmiset istuvat mutkattomasti retkellä, siinä ei kilpailla virheettömimmästä olemuksesta tai evästyksestä.
Cartier-Bresson on kuvannut ihmisten luona ja siellä missä tapahtuu. Ihmisjoukot ja yksilöt ovat olleet hänen aiheinaan ympäri maapalloa. Hän näytti kuvissaan Euroopan kolkkia, Kiinassa Kansanarmeijan saapumisen, balilaista teatteria, sirkuslaisia, kaupunkien kujia ja lapsia, Gandhin juuri ennen tämän kuolemaa, Neuvostoliitosta kuvareportaasin Paris Matchille, Amerikan eri laitoja ja kuuluisien taiteilijoiden potretteja.
Katsomisen taidolla valokuvaaja välittää ”ratkaisevat hetket”
Juuri auenneessa näyttelyssä on kolmisensataa Cartier-Bressonin valokuvaa. Kuvaajaa on nimitetty instituutioksi, mutta silti töitä ei tarvitse lähestyä juhlavasti. Vierastan muutenkin loputonta kuvatulkintaa, tärkeintä on kuvien välittämä tunnelma. Ajankuva, ihmiset ja kuvien kauneus pysähdyttävät aitoudessaan.
Cartier-Bresson kuvasi ilman salamaa sommittelultaan jännittäviä kuvia. Hän saattoi jäädä odottamaan, että valittuun maisemaan tuli ihminen, jota kuvata. Valokuvaaja itsekin ajatteli, ettei kuvien arvoitusta pidä liikaa selittää: siksi kuvat täytyy itse nähdä.
Näyttelyssä on esillä video The decisive moment, Ratkaiseva hetki, jolla kuullaan taiteilijan ajatuksia omasta työstään englanniksi. Hän kertoo, kuinka kuvatessa on oltava oma itsensä, mutta myös unohdettava itsensä. Video kestää 18 minuuttia ja on todellakin kuuntelemisen arvoinen.
Cartier-Bresson laittaa ajattelemaan kuvavirtaa, jossa elämme
Muistiinpanoissaan Cartier-Bresson kirjaa, että valokuva on välitön teko, kun taas piirustus on meditaatiota. En tuntenut Cartier-Bressonia piirtäjänä, tätäkin puolta oli hienoa päästä hieman kurkistamaan. Näyttelyssä on mukana paljon tuttuja muotokuvia Sartresta Matisseen, joitakin vieraampia valokuvia jäin ihailemaan kauneuden ja sommittelun arvaamattomuuden vuoksi.
Tällaista syväluotaavaa kuvaraportointia näkisin mielelläni nykyajastakin. Ja kun asiaa alkaa ajatella, niin kuvajournalismi elää väkevästi. Lauri Eriksson tarttui ajankohtaiseen aiheeseen kuvatessaan kaupunkinsa asunnottomia, Meeri Koutaniemi laittaa itseään likoon ympäri maailmaa, Humans of New York -sivusto koskettaa ihmisiä laajasti kertoessaan yksittäisiä elämäntarinoita.
(Postikortti Cartier-Bressonin kuvasta Le Lipp, 1969 on koristanut vuosikausia kylpyhuonettani. Se on muisto Pariisin nuoruudesta, jolloin samastuin kuvan minihametyttöön.)
Pariisinpäiväkirjojeni kannessa kulki Cartier-Bressonin kuva, johon samastuin. Cette photo (Le Lipp, Paris, 1969, Henri Cartier-Bresson) présentait mon alter ego dans ma jeunesse à Paris. La carte postale dans ma salle de bain.
(Klassikkokuvaajien työt osuvat usein myös omaan elämään: omassa kylpyhuoneessani on vuosikausia ollut postikortti Cartier-Bressonin työstä. Minihameessa päiväkirjaa kirjoitellen samastuin kuvan tyttöön, nyt pidän kuvaa muistona.)
