Valokuvaaja, vaatesuunnittelija ja kuvataiteilija Sanna Saastamoinen-Barrois liikuttuu puhuttaessa Syyrian sotatilasta tai syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasvusta. Hän puhuu myös kauniisti sukupolvien ketjusta, jonka helmiä äidit ja tyttäret ovat. Saastamoinen-Barrois’n tekeillä oleva valokuvakirja kertoo naisen elämästä vuodenaikojen rytmittämänä. Hän kertoo uskovansa rakkauteen ja valoon. Sanna Saastamoinen-Barrois est peintre, photographe et styliste. Elle est revenue de Paris à Helsinki avec son mari, photographe Jeremy Barrois et leur trois filles. Elle veut offrir aux enfants la même expérience de la nature finlandaise qu’elle a connue elle-même. Elle m’a parlé de son travail de photographe où elle se sent très à l’aise, après les années de modèle. Elle sait voir la lumière, elle fait ’des formations pour les yeux.’ Saastamoinen-Barrois est pour la solidarité des gens, qu’on ne laisse personne seul. Elle s’émue quand nous parlons de Syrie où elle a des amis artistes ou de l’inégalité qui augmente en Finlande. En même temps elle dit qu’elle croit à la lumière et à l’amour!
”Ennen häpesin mallin uraani”
Mallin työ Pariisissa oli Sanna Saastamoinen-Barrois’lle kuin pysähtynyttä tanssia kameran edessä. Hän lähti Suomesta aluksi Lontooseen opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, mutta mallin työt veivät Pariisiin. Hän ei pitänyt työssä keskivertokuvauksista, vaan radikaalein ja puhtain vaatesuunnittelu oli jännittävintä. Tärkeitä kohtaamisia alalla ovat olleet Agnès B., Rei Kawakubo ja Issey Miyake. Kun Saastamoinen-Barrois ei halunnut olla enää itse katseiden kohteena, vaihtui paikka kameran taakse.
Pariisissa kohtaaminen johti aina toiseen. Siellä Jane Birkin on ollut innoittava perheystävä. Burmalaispoliitikko Aung San Suu Kyitä sekä Palestiinaa tukenut Birkin käyttää Saastamoinen-Barrois’n mielestä julkisuuttaan hienosti hyväksi tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa.
Mitä ankeampi päivä, sitä hienompi juhlamekko
Vaatteilla ilmaiseminen on taas palannut Sanna Saastamoinen-Barrois’n elämään. Pariisissa hänen tyylinsä perustui erikoisiin ja näyttäviin vaatteisiin. Mitä ankeampi päivä, sitä hienompi juhlamekko! Normien rikkominen tuntui vapauttavalta. ”Rutinoituminen pelottaa, siksi leikkasin hiukseni lyhyiksi. On ihanaa taas katsoa kuka olen!”
Saastamoinen pitää ranskan kielen sanonnasta ”je vais faire ma beauté” eli ”teen” kauneuteni, siinä nainen viettää hetken itsensä kanssa. ”Hormonit ovat naisen kauneuden salaisuus, rentous vaikuttaa valtavasti. Tunnetilat ilmestyvät kasvoille ja uurteisiimme.”
”Parhaat asiat ovat aina ilmaisia”
Sanna Saastamoinen-Barrois toivoisi nuorille ja miksei vanhemmillekin paikkoja, joissa voisi kokoontua ilmaiseksi. Iisalmessa hän kasvoi turvallisuuteen, josta uskalsi lähteä Keski-Eurooppaan, kun tiesi, että kotiin maksettaisiin aina lentolippu. Pariisissa hän näki kodittomuutta. ”Olin joskus Pariisissa itsekin todella vähällä rahalla ja sain nukkua kavereideni sohvilla. Turvaverkot voivat pettää kenellä tahansa!” Hän ajatteleekin, että toisen silmät on aina kohdattava. ”Jos käännät katseesi, kiellät ihmisyyden ja se tappaa herkkyyden.” Saastamoinen-Barrois liikuttuu myös puheen kääntyessä Syyrian tilanteeseen: ”Minulla on pari taiteilijaystävää Aleppossa ja on hirveää seurata facebookista, ovatko he elossa. Ajattelen myös kaikkia niitä äitejä, jotka elävät siellä pommitusten keskellä.”
Ulkomailla asumisen aikana Suomeen ilmestyneet leipäjonot ovat olleet nekin häkellyttävää nähtävää. ”Suomalaiset kunnioittavat itseään, jonottaminen on sanatonta, hiljaista.” Saastamoinen-Barrois kertoo kaipaavansa lapsuutensa Iisalmeen, jossa kaikilla oli samat mahdollisuudet päästä harrastamaan.
”Näen elämän kauniina ja rakkauden täyteisenä”
Vaikka maailman tapahtumat koskettavat, samalla Saastamoinen-Barrois uskoo, että ihmiset ovat heräämässä uuteen oppimisen aikaan. Pariisin Place de la Républiquesta on tullut uusi keskustelupaikka. Suomessa keskustelu aloitetaan aremmin koneiden takaa. ”Tämä on jännittävää aikaa, jolloin tapahtuu myös kauniita asioita. Uskon, että sota tulee olemaan historiaa, se ei ole osa ihmisyyttä!” Perheen mikrokosmoksessa näkyvä eri ikäkausien taistelu opettaa virheiden tunnustamiseen, siitä samasta viisaudesta Saastamoinen-Barrois uskoo ihmiskunnan kasvun tapahtuvan.
”Ennen äitiyttä purjehdin omissa tunteissani”
Vanhanaikaiset kuvat, joissa lapset lukevat, ovat Sanna Saastamoinen-Barrois’n sisustuksen kulmakiviä. Filosofiaa, taidetta ja etiikkaa käsitteleviä kirjoja on siroteltu kotiin sopiviin paikkoihin lastenkin tartuttaviksi. Puhelimia käytetään kuin lankapuhelimia: ne on ankkuroitu yhteen pisteeseen, jossa niitä saa käyttää.
Isoäidin saattohoito ja nuorimman tyttären syntymä saman vuoden aikana saivat miettimään ihmistä pienenä hiekanjyväsenä. ”Äitiyden myötä näen kaikissa ihmisissä lapsen. Näen poliitikoista, kuinka heitä on kasvatettu ja kuinka kuritettu.” Äitiys on lisännyt halua osallistua maailmaan.
Vaikka Saastamoinen-Barrois nautti suurkaupungeissa elämisesta, hän halusi antaa tyttärilleen mahdollisuuden kokea samoja asioita, joita itse koki lapsena: nakuna uimista, paljain jaloin kävelemistä, luonnon tarkkailemista ja kukkien keräämistä. Omille lapsilleen Sanna ja valokuvaajamies Jeremy Barrois opettavat myös koulutuksen ja toisten ihmisten arvostamista. ”Kerjäläisiä tervehditään. Me olemme vieneet lapset Afrikassa ghettoihin, joissa kuulakärkikynä on tie koulutukseen, silloin ei mietitä valitsenko kynän vai karkit.”
”Selvää on, että uskon rakkauteen ja valoon.”
Abstraktia taidetta ei pysty täysin sanoilla selittämään. ”Tein aluksi paljon figuratiivista kuvaa, valokuvauksen tultua mukaan yritän maalata tahraa, joka hengittää.” Sanna Saastamoinen-Barrois kertoo. Vielä omat työt eivät tunnu valmiilta, vaan tarvitaan työstöä ja harjoitusta. Maalauksessa ympärillä saa olla sotkua, toisin kuin vaatesuunnittelussa, jossa ympäristön täytyy olla puhdas, tiukka ja organisoitu. Siksi pienen vauvan kanssa maalaus ja valokuvaus ovat sopineet kuvioihin paremmin. Vaatebusiness kiinnostaa kuitenkin sosiaalipoliittisena laboratoriona. Saastamoinen-Barrois olisi kiinnostunut nokkosesta tehtävän kankaan valmistamisesta.
Naisimpressionistien kuvaukset arjen hetkistä ovat vaikuttaneet Sanna Saastamoinen-Barrois’n valokuvaukseen. Hän on halunnut dokumentoida lastensa elämää. Valokuvauksen alueella hän tuntee olevansa vahvoilla: ”Teen silmäharjoituksia, tutkin miten valo tulee.” Tekeillä on kirja naisen elämästä, johon tulee potretteja lähellä olleista naisista. Luonto on kirjassa läsnä vuodenaikojen vaihteluissa. Lisäksi tarkoituksena on löytää Pariisista valokuvausagentti. ”Siinä kaupungissa kaikki on niin korkealla tasolla, että se vie eteenpäin.”
@KPohjanvirta #lilous