Norma Rossia odottaessani

Spread the love

Silmäilin kirjahyllyämme ja ryhdyin miettimään suosikkilukemistoani. Kirjoissa nautin kielestä ja tarinasta ilman puhkianalysointia.

L I L O U ' s #lilous lifestyleblogi Kaisa Pohjanvirta #art #mode @KPohjanvirta
Moni lempikirjani näyttää olevan tiiliskivi, joka porautuu omaelämänkerrallisilla elementeillä moraaliin ja vallankäyttöön. Quelques livres préférés: les éléments autobiographiques m’attirent.. Mes autres favoris: Camus, Saarikoski, Pessoa, Proust, Baudelaire, Foenkinos.. (et même si je ne voudrais pas l’admettre: 99 francs de Beigbeder).

 

  • Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää 

Ristiriitainen kirjailija vaihtoi sukunimensä Destouches äitinsä ja isoäitinsä etunimeen Céline. Hän haavoittui 1. maailmasodassa ja toimi sittemmin köyhien lääkärinä. Tekijä kuljettaa päähenkilöään tohtori Ferdinand Bardamua omissa jalanjäljissään maailmansodasta Afrikkaan, Amerikkaan ja Pariisin vaatimattomimpiin kortteleihin. Katkeruus ja humaanius tappelevat Célinen maailmassa, jossa kieli on räävittömän runollista. Uudistavassa, omanlaisessa ilmaisussa on helppo nähdä Henry Millerin saamat vaikutteet. Suurin haaveeni on päästä kuulemaan Célineä lempinäyttelijäni Fabrice Luchinin lukemana; keväällä missasin Pariisissa liput Luchinin teatteriesitukseen!

“Järjen maailma huvittaa minua.. huvitti minua.. ei huvita enää.

  • Sofi Oksanen: Puhdistus

Luulin nuoruuteni Tolstoin ja Dostojevskin lukukokemusten jälkeen, että kirjallisuus on tässä, kukaan kirjailija ei yllä silmissäni samaan. Puhdistuksen jännitys, kaunis kieli ja ehdottomuus täyttivät mestarien jättämän aukon. Ensimmäisistä lauseista lähtien tarrauduin tarinaan ja naapurimaan kammottavan kiehtovan historian avautumiseen Aliiden ja Zaran tarinoiden kautta.

“He eivät koputtaneet, he astuivat sisään kuin isännät.”

  • Doris Lessing: Väkivallan lapset I-V

Kirja toisensa jälkeen piirtyvä itsenäistyminen, naisen asema toisella mantereella ja toisessa ajassa kiehtovat. Nuorena Beauvoirin ja Lessingin suoraviivainen tyyli vierastutti, kun omat tunteet pursuilivat laitojen yli.

  • Karl Ove Knausgård: Taisteluni I-VI

Knausgårdin raaka rehellisyys sopii minulle, Norjakin alkoi näyttäytyä edes himmeästi kiinnostavana maana. Lievästi sanottuna perusteellinen teossarja tarjoaa uppoutumista, jota lukemiselta kaipaan. Kirjailija itse kommentoi norjalaisessa kirjallisuusohjelmassa, että hän yrittää viedä elämän kirjallisuuteen niin pitkälle kuin voi. Detaljeissa pääsee kirjan pään sisälle, elämän ainutlaatuisuus ja merkityksellisys paljastuvat. Nyt luettavanani on viides kirja.

  • Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Luin kirjan ensi kerran lukiolaisena Neuvostoliiton ollessa vielä jonkinlaisissa voimissaan. Monen vierailun NL:n tehneenä absurdi todellisuus kiinnosti ja satiirin takana näkyvä maailma myös pelotti.

“Joskus minä kerron teille lasin ääressä muutamia yksityiskohtia elämäntarinastani, kyllä teille silloin naurua riittää!”

  • Marguerite Duras

Tunnelmissa kuljeskelua; jos kirjan nimi on Puoli yksitoista kesäiltana, mikään ei voi olla pielessä.

  • Simone de Beauvoir: Kauniit kuvat

Luin Beauvoiria pitkästä aikaa ja ihailin tekstin soljuvaa kauneutta. Mainosmaailman kommentointi kuulostaa omaan aikaammekin sopivalta: haluamme halvalla ylellistä, ja riskittömiä uutuuksia..

  • Louis Aragonin runot

Erityisesti Jean Ferrat’n laulamana: olin lopettanut maalaamisen, kun kuuntelin tätä lapsuuteni taustamusiikkia ajatuksella. Ja aloin uudelleen maalata pitkän tauon jälkeen..

  • Muriel BarberySiilin elegassi

Tämä täytyy mainita, koska on ollut vaikea löytää hyviä elokuvia, joiden kautta lapsille on saanut syötettyä ranskaa: Zazie dans le métro ja Paloman tarina Siilin eleganssissa ovat tarjonneet tytöillekin mainiota kieliharjoitusta. Eri-ikäisten ihmisten ystävyys on myös minulle tuttua ja tärkeää.


En attendant le nouveau roman Norma de Sofi Oksanen, j’ai eu un regard à mes livres préférés. Voici quelques-uns: 

  • Louis-Férdinand Céline: Le voyage au bout de la nuit

Les horreurs de la Première Guerre mondiale ont formé le monde de Céline avec ce langage unique et moderne. Jean d’Ormesson écrit: ”Céline est le poète de l’abjection et de la mort.” Si jamais je pourrais entendre Fabrice Luchini lire des lignes de Céline!! Au printemps j’ai raté les tickets pour son spectacle la Poésie?. 

  • Sofi Oksanen: Purge 

À vingt ans j’adorais Dostoïevski et Tolstoï le plus dans le monde. Je croyais que je ne pourrais jamais admirer un écrivain dans le même niveau, mais en 2008 ça c’est arrivée quand j’ai lu Purge de Sofi Oksanen. Pour l’automne elle publie Norma. Purge raconte l’histoire de l’Estonie (le pays natal de la mère d’Oksanen) à travers deux femmes, Aliide et Zara. La dureté des destins sous l’occupation soviétique et l’influence de l’histoire jusqu’au présent devient tangible. (On n’évite pas de penser que la Finlande était la seule voisine occidentale de l’URRS qui garda son indépendance dans la Deuxième Guerre mondiale.) Le langage est toujours beau et élaboré chez Oksanen. Prix Femina étranger 2010, Prix du roman FNAC 2010, Prix des lecteurs du Livre de Poche 2012. À lire également Quand les colombes disparurent!

  • Doris Lessing: Les enfants de la violence I-V

La vie et la lutte pour l’indépendance de Martha Quest en Rhodésie m’intriguaient – j’avais toujours envie de connaître d’autres cultures et continents. 

  • Karl Ove Knausgård: Mon combat I-VI 

L’écriture directe et brute de Knausgård m’angoissait au début, mais je m’intéressais un peu plus qu’avant à la Norvège. Détaillées au maximum, les lignes de Knausgård racontent sa jeunesse, le rapport compliqué au père et à la famille. L’écrivain pense quand on écrit très profondément aux détails, l’écriture devient universelle.

  • Mihail Boulgakov: Le maitre et Marguerite

L’absurdité de l’URRS ne faisait pas rire quand le pays voisin avait le système communiste – combien ça pourrait décrire l’actualité de la Russie, je ne pourrais pas répondre.

  • Marguerite Duras

Je crois que j’ai commencé mes lectures en français avec Duras et elle est devenue très chère!

  • de Beauvoir: Les belles images

Ça faisait longtemps que je n’avais pas lu de Beauvoir, je suis tombé sur les Belles images. La beauté et la simplicité du langage m’ont attiré. Il y a des lignes très actuels:

”..les gens veulent de la nouveauté, mais sans risque, de l’amusement, mais qui soit sérieux; des prestiges, qui ne paient pas cher…/le produit magique qui bouleversera notre vie sans en rien déranger:”

  • Aragon

La soundtrack de mon enfance consiste des chansons de Moustaki, Ferrat, Reggiani, Barbara.. et quand j’ai compris les mots d’Un jour un jour, j’ai recommencé à peindre:

”Tout ce que l’homme fut de grand et de sublime 

Sa protestation ses chants et ses héros..

  • Muriel Barbery: L’élégance du hérisson

Pour une fois l’adaptation pour le cinéma est à la hauteur du livre. Je le mentionne parce que comme Zazie dans le métro, Hérisson a donné des cours de français à mes filles:). J’apprécie l’amitié de la concierge et la fille bourgeoise, j’aime aussi les amis d’âges différents.

@KPohjanvirta #lilous

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.