Lifestyleblogi, jossa jaetaan vaikutelmia muodista, taiteesta ja elämänilosta.
Mode muoti helsinkiläinen lifestyleblogi
..sanoi eräs hollantilaisproffa opiskeluaikoinani ja lause jäi elämään kaveripiiriin. Ilmaisu kaikui mielessäni Meilahden huvilassa, kun Pre Helsinki House esitteli muoti-installaatioita talonvaltauksen hengessä. Osa vaatteista nähtiin Aallon Näytös16:ssa. Suunnittelijoiden omaperäiset kokonaisuudet villinä kukkivan puutarhan keskellä kohoavassa Meilahden kartanossa saivat mielikuvituksen liikkeelle.
@KPohjanvirta #lilous
Aalto-yliopiston Näytös16 sai keskiviikkoiltana jälleen ihastuneen vastaanoton. Näytös alkoi neljän alumnin – Siiri Raasakan, Saara Lepokorven, Tiia Sirénin ja Julia Männistön – mallistoilla, joita seurasi kahdenkymmenenneljän BA- ja MA-valmistujan kokoelmat. Tällä viikolla olen nauttinut, kun olen saanut nähdä oikeaa muotia. Kokeilevaa, etsivää, ajattelevaa muotia, joka kysyy mitä vaate on. Le mercredi soir j’ai pu assister au défilé de l’Université d’Aalto. Au début on voyait quatre collections des alumnis intentionnellement primés de l’Université d’Aalto. Et puis 24 collections des diplômés. Le niveau du défilé était très élevé, il y avait beaucoup d’enthousiasme dans l’air. Les vêtements ont été bien travaillés, beaucoup de tissus ont été fabriqués par les étudiants eux-mêmes. C’était une grande joie de voir tellement d’idées, de créativité et de talent. L’homme derrière ce spectacle est Tuomas Laitinen.
Torstaina Pre Helsinki Housen sisäänpääsyjonossa oli pakko osallistua sivukorvalla kuulemaani keskusteluun, jossa kyseenalaistettiin Aallon näytöstä argumentein ”haluaako kaikki suunnitella nauhoja?” TaiKista valmistuneen suunnittelijan kysymys kuuluikin, että ehtiikö opiskeluajassa kehittyä omaan tyyliinsä, jos vallalla on leimallisesti vain yksi hyväksyttävä suunta. Ymmärrän tämän hyväntahtoisen kritiikin, koska aikaisemmin Taideteollisessa korkeakoulussa sallittiin teollinen suunnittelu, kokeellisuus oli kaukana. Oli suuntaus sitten teollinen tai avantgardistinen, se aiheutta opiskelijoille painetta asettautua yhteen malliin.
Minusta on nautinnollista nähdä tätä kuratoitua muotia, jossa kankaat ovat työstettyjä, laserleikkaukset, kirjonnat ja printit sinkoilevat mielikuvituksellisissa asuissa. Ja kokonaisuus on silti tiukasti ammattimainen: casting, musiikki, meikki olivat kaikki kohdillaan. Tilaisuudessa palkittiin Lucille Pialot’n värikylläinen kokoelma, Maria Korkeilan työstetty miestenvaatemallisto, Julia Montinin anarkistinen mallisto sekä Maija Meron röyhelöitä ja volyymiä juhlistavat asut.
@KPohjanvirta #lilous
Match Made in HEL -muotinäytöstä Helsinki-Vantaan kiitoradalla todisti sekä kansainvälisen että kotimaisen median edustajia. Kauniin kesäisessä illassa saimme nauttia seitsemän suunnittelijan kokoelmista. Tällä viikolla kaupungissamme riittääkin laadukkaita muotitapahtumia, tänään katsastamme Aallon nuoret lupaukset. Le défilé Match Made in Helsinki à l’aéroport d’Helsinki-Vantaa était unique. Les designers de sept pays nous présentaient leurs collections intrigants. Le temps estival nous caressait et le soleil brillait. Il n’y avait même pas de vent sur la piste d’atterrissage. Nous étions une centaine de professionnels de mode du monde entier à témoigner ce spectacle inoubliable.
@KPohjanvirta #lilous
Tiettävästi maailman ensimmäinen kiitoradalla järjestettävä muotinäytös on Finnairin ja Finavian yhteinen spektaakkeli. Toukokuiseen Match Made in HEL -näytökseen on kutsuttu kansainvälistä lehdistöä tarkoituksena tutustuttaa maailmaa Helsinki-Vantaan sujuvaan vaihtolentoasemaan. Koska jo turvallisuussyistä paikkoja näytökseen on rajatusti, tapahtumaa voi seurata tiistai-iltana myös suorana lähetyksenä: matchmadeinhel.
Le premier défilé du monde sur la piste d’atterrissage verra le jour le 24 mai à l’aéroport d’Helsinki-Vantaa. Les designers d’HEL son Shangguan Zhe de Chine, Arashi Yanagawa du Japon, Anders Haal de Suède, Henrik Vibskov du Danémark, Bora Aksu d’Agleterre, Hyein Seo de Corée et Heikki Salonen de Finlande. Ils représentent des stylistes modernes, qui travaillent intérnationallement, même si leur style varie de l’un à l’autre. On peut suivre le défilé en directe matchmadeinhel.
”HEL-suunnittelijat ovat esimerkki siitä, mitä muotisuunnittelijan työ nykyisin on.” /Tuomas Laitinen
HEL-näytökseen saapuu designereita seitsemästä maasta. Suomen edustaja Heikki Salonen täyttää tapahtuman kuraattori Tuomas Laitisen mukaan samat kriteerit kuin muutkin tapahtuman muotisuunnittelijat. ”Tarkoituksena on löytää läpileikkaus nousevista suunnittelijoista, mukana on sekä avantgardistisia, että klassisia suunnittelijoita.” Laitinen kertoo. Designerit edustavat tyypillistä kattausta muotimaailmasta, jossa kansainvälinen työ on merkittävässä osassa.
Muut HEL-suunnittelijat ovat Shangguan Zhe Kiinasta, Arashi Yanagawa Japanista, Anders Haal Ruotsista, Henrik Vibskov Tanskasta, Bora Aksu Britanniasta sekä Hyein Seo Etelä-Koreasta.
@KPohjanvirta #lilous
Valokuvaaja, vaatesuunnittelija ja kuvataiteilija Sanna Saastamoinen-Barrois liikuttuu puhuttaessa Syyrian sotatilasta tai syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasvusta. Hän puhuu myös kauniisti sukupolvien ketjusta, jonka helmiä äidit ja tyttäret ovat. Saastamoinen-Barrois’n tekeillä oleva valokuvakirja kertoo naisen elämästä vuodenaikojen rytmittämänä. Hän kertoo uskovansa rakkauteen ja valoon. Sanna Saastamoinen-Barrois est peintre, photographe et styliste. Elle est revenue de Paris à Helsinki avec son mari, photographe Jeremy Barrois et leur trois filles. Elle veut offrir aux enfants la même expérience de la nature finlandaise qu’elle a connue elle-même. Elle m’a parlé de son travail de photographe où elle se sent très à l’aise, après les années de modèle. Elle sait voir la lumière, elle fait ’des formations pour les yeux.’ Saastamoinen-Barrois est pour la solidarité des gens, qu’on ne laisse personne seul. Elle s’émue quand nous parlons de Syrie où elle a des amis artistes ou de l’inégalité qui augmente en Finlande. En même temps elle dit qu’elle croit à la lumière et à l’amour!
”Ennen häpesin mallin uraani”
Mallin työ Pariisissa oli Sanna Saastamoinen-Barrois’lle kuin pysähtynyttä tanssia kameran edessä. Hän lähti Suomesta aluksi Lontooseen opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, mutta mallin työt veivät Pariisiin. Hän ei pitänyt työssä keskivertokuvauksista, vaan radikaalein ja puhtain vaatesuunnittelu oli jännittävintä. Tärkeitä kohtaamisia alalla ovat olleet Agnès B., Rei Kawakubo ja Issey Miyake. Kun Saastamoinen-Barrois ei halunnut olla enää itse katseiden kohteena, vaihtui paikka kameran taakse.
Pariisissa kohtaaminen johti aina toiseen. Siellä Jane Birkin on ollut innoittava perheystävä. Burmalaispoliitikko Aung San Suu Kyitä sekä Palestiinaa tukenut Birkin käyttää Saastamoinen-Barrois’n mielestä julkisuuttaan hienosti hyväksi tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa.
Mitä ankeampi päivä, sitä hienompi juhlamekko
Vaatteilla ilmaiseminen on taas palannut Sanna Saastamoinen-Barrois’n elämään. Pariisissa hänen tyylinsä perustui erikoisiin ja näyttäviin vaatteisiin. Mitä ankeampi päivä, sitä hienompi juhlamekko! Normien rikkominen tuntui vapauttavalta. ”Rutinoituminen pelottaa, siksi leikkasin hiukseni lyhyiksi. On ihanaa taas katsoa kuka olen!”
Saastamoinen pitää ranskan kielen sanonnasta ”je vais faire ma beauté” eli ”teen” kauneuteni, siinä nainen viettää hetken itsensä kanssa. ”Hormonit ovat naisen kauneuden salaisuus, rentous vaikuttaa valtavasti. Tunnetilat ilmestyvät kasvoille ja uurteisiimme.”
”Parhaat asiat ovat aina ilmaisia”
Sanna Saastamoinen-Barrois toivoisi nuorille ja miksei vanhemmillekin paikkoja, joissa voisi kokoontua ilmaiseksi. Iisalmessa hän kasvoi turvallisuuteen, josta uskalsi lähteä Keski-Eurooppaan, kun tiesi, että kotiin maksettaisiin aina lentolippu. Pariisissa hän näki kodittomuutta. ”Olin joskus Pariisissa itsekin todella vähällä rahalla ja sain nukkua kavereideni sohvilla. Turvaverkot voivat pettää kenellä tahansa!” Hän ajatteleekin, että toisen silmät on aina kohdattava. ”Jos käännät katseesi, kiellät ihmisyyden ja se tappaa herkkyyden.” Saastamoinen-Barrois liikuttuu myös puheen kääntyessä Syyrian tilanteeseen: ”Minulla on pari taiteilijaystävää Aleppossa ja on hirveää seurata facebookista, ovatko he elossa. Ajattelen myös kaikkia niitä äitejä, jotka elävät siellä pommitusten keskellä.”
Ulkomailla asumisen aikana Suomeen ilmestyneet leipäjonot ovat olleet nekin häkellyttävää nähtävää. ”Suomalaiset kunnioittavat itseään, jonottaminen on sanatonta, hiljaista.” Saastamoinen-Barrois kertoo kaipaavansa lapsuutensa Iisalmeen, jossa kaikilla oli samat mahdollisuudet päästä harrastamaan.
”Näen elämän kauniina ja rakkauden täyteisenä”
Vaikka maailman tapahtumat koskettavat, samalla Saastamoinen-Barrois uskoo, että ihmiset ovat heräämässä uuteen oppimisen aikaan. Pariisin Place de la Républiquesta on tullut uusi keskustelupaikka. Suomessa keskustelu aloitetaan aremmin koneiden takaa. ”Tämä on jännittävää aikaa, jolloin tapahtuu myös kauniita asioita. Uskon, että sota tulee olemaan historiaa, se ei ole osa ihmisyyttä!” Perheen mikrokosmoksessa näkyvä eri ikäkausien taistelu opettaa virheiden tunnustamiseen, siitä samasta viisaudesta Saastamoinen-Barrois uskoo ihmiskunnan kasvun tapahtuvan.
”Ennen äitiyttä purjehdin omissa tunteissani”
Vanhanaikaiset kuvat, joissa lapset lukevat, ovat Sanna Saastamoinen-Barrois’n sisustuksen kulmakiviä. Filosofiaa, taidetta ja etiikkaa käsitteleviä kirjoja on siroteltu kotiin sopiviin paikkoihin lastenkin tartuttaviksi. Puhelimia käytetään kuin lankapuhelimia: ne on ankkuroitu yhteen pisteeseen, jossa niitä saa käyttää.
Isoäidin saattohoito ja nuorimman tyttären syntymä saman vuoden aikana saivat miettimään ihmistä pienenä hiekanjyväsenä. ”Äitiyden myötä näen kaikissa ihmisissä lapsen. Näen poliitikoista, kuinka heitä on kasvatettu ja kuinka kuritettu.” Äitiys on lisännyt halua osallistua maailmaan.
Vaikka Saastamoinen-Barrois nautti suurkaupungeissa elämisesta, hän halusi antaa tyttärilleen mahdollisuuden kokea samoja asioita, joita itse koki lapsena: nakuna uimista, paljain jaloin kävelemistä, luonnon tarkkailemista ja kukkien keräämistä. Omille lapsilleen Sanna ja valokuvaajamies Jeremy Barrois opettavat myös koulutuksen ja toisten ihmisten arvostamista. ”Kerjäläisiä tervehditään. Me olemme vieneet lapset Afrikassa ghettoihin, joissa kuulakärkikynä on tie koulutukseen, silloin ei mietitä valitsenko kynän vai karkit.”
”Selvää on, että uskon rakkauteen ja valoon.”
Abstraktia taidetta ei pysty täysin sanoilla selittämään. ”Tein aluksi paljon figuratiivista kuvaa, valokuvauksen tultua mukaan yritän maalata tahraa, joka hengittää.” Sanna Saastamoinen-Barrois kertoo. Vielä omat työt eivät tunnu valmiilta, vaan tarvitaan työstöä ja harjoitusta. Maalauksessa ympärillä saa olla sotkua, toisin kuin vaatesuunnittelussa, jossa ympäristön täytyy olla puhdas, tiukka ja organisoitu. Siksi pienen vauvan kanssa maalaus ja valokuvaus ovat sopineet kuvioihin paremmin. Vaatebusiness kiinnostaa kuitenkin sosiaalipoliittisena laboratoriona. Saastamoinen-Barrois olisi kiinnostunut nokkosesta tehtävän kankaan valmistamisesta.
Naisimpressionistien kuvaukset arjen hetkistä ovat vaikuttaneet Sanna Saastamoinen-Barrois’n valokuvaukseen. Hän on halunnut dokumentoida lastensa elämää. Valokuvauksen alueella hän tuntee olevansa vahvoilla: ”Teen silmäharjoituksia, tutkin miten valo tulee.” Tekeillä on kirja naisen elämästä, johon tulee potretteja lähellä olleista naisista. Luonto on kirjassa läsnä vuodenaikojen vaihteluissa. Lisäksi tarkoituksena on löytää Pariisista valokuvausagentti. ”Siinä kaupungissa kaikki on niin korkealla tasolla, että se vie eteenpäin.”
@KPohjanvirta #lilous
Otin vihdoin aikaa lukea Marimekko – suuria kuvioita -kirjan. Opuksen ansiona on kotimarkkinoilla maineeltaan järkälemäisen yrityksen valottaminen monilta puolilta. Haastatteluja on pyydetty keskeisiltä yhtiön historiaan vaikuttaneilta tahoilta. Osa heistä on puhunut suorasanaisestikin ja eri katsantokannoille on annettu kirjassa kiitettävästi tilaa henkilöitä tai tapahtumia riepottelematta. Itseäni kiinnosti kuka kulloinkin on istunut hallituksessa, miten toimintatavat muuttuivat eri toimitusjohtajien alaisuudessa ja mikä lienee Marimekon tulevaisuuden suunta. Yritys kietoutuu suomalaisarkeen ja siksi kirja on hyvin kiinnostavaa luettavaa.
Kirjassa käsitellään yrityksen tärkeimmät hetket perustamisesta viime vuoteen. Yritykseen on mahtunut voimakkaita persoonia, erilaisia näkemyksiä ja talouden ailahtelujen painetta. Toimitusjohtaja Mika Ihamuotilan sitaatti kiteyttää Marimekon tuotteiden värikkään hengen:
”Marimekko on protesti näyttämisen, kylmyyden ja ylpeyden ylellisyydelle.”
Mutkaton muotoilu ja ilakoiva värimaailma ovat merkin perimää. Kaikilla meillä on jokin suhde Marimekon maailmaan. Koululaisina luokkani tytöt olivat taksvärkissä Herttoniemen konttorilla, koska koulukaverini äiti työskenteli yrityksessä. Samat vaalealattiaiset tilat painosaleineen tulivat tutuksi myöhemmin monien toimittajakäyntieni kautta. Minusta Marimekossa henki aina dynaaminen tunnelma, jota auloissa roikkuvat komeat kuosikankaat komppasivat.
Kotonani kasvoin värikkäiden marikankaiden ympäröimänä: niitä oli verhoina, seinäkankaina, pöytäliinoina, päiväpeittoina ja vaatteina. Olin lapsena niin Marimekon kyllästämä, että omaan kotiini en yrityksen tuotteita aluksi hankkinut, sittemmin kankaat ovat värittäneet juhliamme pöytäliinoina.
”Menestyjät aloittavat lamassa. He uskaltavat. Se tarkoittaa työtä, työtä ja työtä.” /Kirsti Paakkanen
Toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen puhui Marimekosta ja Suomen kansasta suurin sanoin. Kansa oli auttanut Paakkasta nostamaan Marimekon laman kourissa menestykseen, Marimekko puolestaan oli pettänyt kansan plagiaatiokohuissa. Kirja Marimekko – suuria kuvioita paljastaa monta kiinnostavaa puolta koko suomalaisesta design-kentästä. Paakkasen ajatukset suomalaisesta osaamisesta ja laadun myymisestä ovat edelleen erittäin kirkkaita ja ajankohtaisia. Osaamisen taso on huikea, mutta vierestä ei aina osata etsiä. Jarrutellaan väärissä kaarteissa, Paakkanen korosti laman aikana isosti tekemistä.
Olen huomannut yleisen hyväntahdon toivomuksen Marimekkoa kohtaan: sille toivotaan onnea ja menestystä.
Mallisto mallistolta sitä toivoo, että nytkähdys nostalgiasta nykyhetkeen olisi vielä näkyvämpi.
Istuvuuksissa ja kankaiden laskeutuvuudessa on tapahtunut luovan johtajan Anna Teurnellin ja tj. Tiina Alahuhta-Kaskon kaudella selvää edistystä. Myymälät ovat aina olleet ilmavia ja värikylläisyydessään kutsuvia. Hieno design-perintö kulkee tietynlaisena nostalgiana mallistoissa. Ensi syksyyn on valittu kovin 70-lukulainen linja, joukossa on moderneja, houkuttelevia vaatekappaleita.
Gloria-lehden perustaja Riitta Lindegren kuvaili Marimekon vaatteita mielestäni mainiosti sanomalla, että eri alojen naiset voivat niihin pukeutuneina mennä hyväksytysti hyvin pukeutuneena aamu-tv:n sohvalle. Yleinen tunnistettavuus ja suomalaiseen makuun istuva minimalistisuus ovat varmasti monen mieleen. Itse pidän väreistä ja niiden rohkea käyttö on tervetullutta mari-energiaa.
Lisähuomiot
Irrallisena kommenttina mainitsisin kirjan osiot, joissa törmätään pörssiyhtiöiden viestintään (, jossa toki on omat lainalaisuutensa). ”Yhtiön kanta on, että emme sano mitään, mutta tämä täytyy kuitenkin kirjata”. Kun viestinnän ja tuotannon toivotaan olevan yhä läpinäkyvämpää, voisi se modernisoitua monissa organisaatioissa edes läpikuultavaksi. Jos toisaalla kerrotaan ”tarinaa” ja toisaalla vaietaan, ei uskottavuus ole kummoista – tämä vain sivusointuna, eikä säie koskenut Marimekon viestintää. Marimekon tarinaa on saatu käsitellä kirjassa reilusti eri puolilta ja vaikeuksiakin esiin tuoden. Yritysten viestinnän täytyisi olla kuin Mika Ihamuotilan twitter-tili: asiaa ja inhimillisyyttä samassa osoitteessa. Sillä tarinat syntyvät, eivät kaavamaisella pakoilulla.
Toinen juonne, joka nousi kirjassa esiin on (talous)lehtien valta. Ei ole merkityksetöntä millä tavalla yrityksistä kirjoitetaan. Niin viestintä kuin tiedonvälitys ovat vallan välineitä, joissa sanoilla on suurempi merkitys kuin niiden käyttelijät aina muistavat tiedostaakaan.
@KPohjanvirta #lilous
Freda 34:stä saa niin hyvää palvelua kuin kauniita lifestyle-tuotteitakin. Ihastuin DOTSin lämpimän henkilökunnan lisäksi tuotevalikoiman runsauteen: rennon stailikkaat vaatteet, trendikkäät korut ja monet sisustuksen ja kauneuden tuotteet kutsuvat kohtaamisiin ystävien kesken. Liikkeessä järjestetään asiakasiltojen lisäksi myös yksityistilaisuuksia. Turussa DOTS… päivystää osoitteessa Linnankatu 9-11. Une adresse incontournable et branchée à Helsinki est DOTS… (à Fredrikinkatu 34). On y trouve des cadeaux pour les amies ou pour la famille. J’ai surtout adoré le personnel chaleureux de la boutique, mais la vaste sélection des produits – les vêtements, les bijoux adorables, les objets de décoration et les délicatesses – m’a séduite aussi. Plus d’info: http://dots.fi
Rentoa tai juhlavaa, täydellisesti istuvia farkkuja sekä poimittuja trendiuutuuksia
Dotsista löytyy lahjoja niin äidille, tyttärelle, ystävälle kuin itsellekin!
Suomalaiseen mentaliteettiin istuu hyvin tanskalaisten ja ruotsalaisten merkkien huoleton tyylikkyys. DOTSissa on hämmentävän laaja valikoima lifestyle-tuotteita. Pidän lajitelmasta, jossa tietty klassisuus kohtaa trendeillä leikittelyn. Osallistuin DOTSin muotivikkojen asiakasiltaan ja saatoin jopa uuvuttaa ihmisiä hämmästelemällä tarkasti poimittua tavarakirjoa.
Aitoa asiakaspalvelua ei voi bluffata, DOTSissa tunnelma on huoleton
Olen tehnyt eri yrityksille asiakaskohtaamisanalyysejä ja nähnyt aikanaan opiskelijana myyntityötä myös eräissä vaateputiikeissa sisältäpäin. Silloin opin, että parhaat myyjät ovat rehellisiä, eivätkä tuputa vääriä tuotteita. Ja siksi myös ajattelen, että kun hehkutukseen on aihetta, se on tehtävä yhtä huolella kuin rakentava palaute: DOTSissa palvelu on kohdillaan! Digiaikana läsnäolo on hyvien kivijalkaputiikkien vahvuus. DOTSissa tuotteet ja palvelu kohtaavat, valppaus ja rentous välittyvät myyjistä.
Niin sisustajalle kuin fashionistalle on liikkeessä omat houkutuksensa
Jos ketjujohtaja Anna Brykner kiittää liikkeen sisäänostoa hyvästä vainusta, totesin itse saman käytännössä: valikoimaa on laajasti klassikoista trendikkäisiin edelläkävijätuotteisiin. Itseäni on mietityttänyt, kuinka vaikeaa on ollut löytää lahjoja läheisille. DOTSissa seikkaillessani pystyin heti nimeämään ideoita: tuosta tädille taottu tulitikkurasia, koruja tyttärille, kauniit syömäpuikot äidille.. ja jos itse saisin toivoa, niin trendikäs kimono. Toivottaisin heti myös miehiä suurin joukoin DOTSiin lahjaostoksille!
@KPohjanvirta #lilous
Designmuseon kellarikerroksen galleriatilassa on esillä Daniel Palillon maalauksia ja veistoksia 29. toukokuuta asti. Kuvataiteen pariin heittäytynyt vaatesuunnittelija ei kuitenkaan ole päässyt tekstiileistä eroon, esittelytekstissä kuvaillaan vaatteiden olevan Palillolle eräänlainen painajainen. Muodin ristiriitaisuudet ja kommervenkit jaksavat naurattaa itseäni alaa pitkään observoineena. Siispä muotimaailmaan sijoittuvat työt avautuivat kovinkin humoristisina karikatyyreinä, lapseni puolestaan kommentoi niitä pelottaviksi.
Designer et peintre Daniel Palillo cherche l’équilibre entre l’art et le stylisme. En 2015 il a annoncé qu’il arrêterait sa propre marque et deviendrait peintre. Je trouve dans ses oeuvres (où il n’a pas pu se passer de vêtements) des mêmes polarités qu’en mode en général. Les codes et les caricatures se trouvent dans ces tableaux.
Daniel Palillo Mainly Portraits Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki.
@KPohjanvirta #lilous