On ollut ihanaa katsella ihmisten kesäkuvia ympäri Suomea, kun hienoa luontoamme on kuvattu ahkerasti kaikkiin kanaviin. Oma kesäparatiisini löytyy Turun saaristosta, jonka maisemat ovat tuttuja syntymäkesästä lähtien. Vihreänvehreän Varsinais-Suomen läpi matkatessa maisema alkaa muuttua yhä merellisemmäksi, saaristomäntyjen seassa kasvaa tammia ja rentous lisääntyy mitä lähemmäs rakkaita rantoja päästään. Mon plus grand bonheur en Finlande est de retrouver l’archipel que j’ai connu dès ma naissance. Ces payages sont aussi beaux en pluie qu’en soleil d’été. Ce n’est pour rien qu’on appelle cet archipel le plus beau du monde!
Rentouttavan joululoman kruunasi matka Berliiniin. Kaupunkiin saavuttuamme kurvailimme Tegelin lentokentältä busseilla Alexanderplatzin hotelliimme nopeasti ja helposti. Miltei käsittämätön huomio Lontoon jälkeen Euroopan suurimmassa kaupungissa: ruuhkia ei ole ja julkisilla liikkuu nopeasti minne tahansa kaupungissa! Itse en ollut aikaisemmin käynyt Berliinissä, lapsuusmuistoihin kyllä kuuluu saksalainen kirsikkahillo ja maan sydämellisyys matkoiltamme kohti Ranskaa. Berliinin kuvani rajoittui vain Wim Wendersin leffan kuvastoon ja mielikuviin jaetusta Saksasta. //{Ma belle Katja! Que je regrette qu’on ne soit pas se rencontré – c’était ma faute, à la prochaine!!!}
Tyttäret kertoivat, että Berliininmatkaan ei liittynyt ennakko-odotuksia, matkamme kun ovat kohdentuneet toistuvasti erääseen p:llä alkavaan kaupunkiin. Ja molemmat olivat erittäin tyytyväisiä kolmen polven naisten matkaan: Vielen dank Mutter <3!!! {Ranskan rinnalla Saksa on aina näyttäytynyt arkisempana ja kielitaitokin vaikuttaa siihen, että Ranskassa on kotoisampaa. Koska matkanjohtajana oli äitini, joka puhuu saksaa ja tuntee kaupunkia, matkamme oli sekä helppo että hyvällä seuralla varustettu. DDR-museoon emme ehtineet saada lippuja ja sitä tytöt jäävät kaipaamaan seuraavaa matkaa ajatellen, kirjallisuutta kaupungin historiasta on jo varattu.}
Seuramatka. Pitkät aamiaiset tai iltahetket yhdessä tuovat esiin tärkeitä asioita. Pidempinä yhteisinä tuokioina tulee puhuttua sitä mitä mielessä oikeasti on. Samoin Kaiser Wilhelm Gedächtniskirchen urkukonsertissa alkoi kynäni laulaa, kun kuuntelin itseäni musiikin pauhaessa: kirjoitusblokki vapautui ja raaputin nenäliinan kulmaan lauseita, jotka auttoivat jatkamaan pitkäaikaista kirjoitusprojektiani.
Quand on rêve de quelque chose très fort, parfois ça peut se réaliser! On avait passé une journée tranquille au Musée Gustave Moreau, et le soir nos filles nous ont parlé de leur idole Lisa de Blackpink qui est aussi à Paris. Combien de fois j’avais entendu la même phrase: nous ne la verrons jamais de notre vie. J’ai pris mon appareil de photo et on a réalisé leur rêve et elles l’ont vue.. En attendant la star on en a vu d’autres aussi :). // .. voi tapahtua mitä vaan! Rauhaisan Gustave Moreaun kotimuseopäivän ja helteen vaatiman siestan jälkeen saimme kuulla, että tytärten suosikkitähti Blackpinkin Lisa on kaupungissa. En voinut kuin napata kamerani ja lähteä tutkimaan, josko näkisimme tähden. Häntä odottaessamme näimme muutamia muitakin :). Tänään Lisa, viime vuonna fudiksen MM-kisat tekivät käynnistä erityisen.
Saavuin syksyllä Pariisiin osallistuakseni Village International de la Gastronomie* -tapahtumaan. Suomalaisia tuottajia oli esillä upeilla tuotteillaan Eiffel-tornin juurella niin ranskalaisille ruoka-ammattilaisille kuin muulle messuyleisöllekin. Päivät täyttyivät väreistä ja vilinästä, illat keskusteluista. Matkasta jäikin tärkeimmäksi kohtaaminen rakkaan ystäväni kanssa. J’ai visité le Village International de la Gastronomie à Paris et j’ai pu admirer les produits exceptionnels finlandais, qu’on peut trouver par exemple chez Maison Plisson. La nourriture finlandaise est la plus pure au monde avec moins de pesticides! Mes journées au village étaient pleines de couleurs et de vivacité, les soirées avec mon amie Eila, qui habite à Paris depuis 62 ans, étaient tellement chaleureuses!
Messumatkat vaativat pitkäjänteistä asennetta tuottajilta. Varsinkaan Ranska ei ole helppo kohdemaa – suhteita täytyy rakentaa pitkänkin ajan kuluessa. ActionFinland! ja Jarna Coadic ovat yhdessä Proagrian Tuula Revon kanssa luotsanneet suomalaisyrityksiä ranskalaisten ruoka-ammattilaisten pariin.
Ilta pariisilaisasunnossa. Syksyinen pimeys asunnon ulkopuolella, lämpimän värisiä lamppuja ympärillä, paljon kirjoja ja mutkaton tunnelma.
Taustalla häilyy vielä värikäs päivä messukävelyä kaupungissa, jossa tunnelmat eivät lopu, mutta vieraassa kaupungissa kaipaan kiinnekohtaa. Pariisi ei ole vieras, mutta missään yksinäisyyden tunne ei ole iskenyt niin lujana kuin täällä. Irrallisuus suurkaupungissa vaatii ystäviä.
Istun sohvalla, Eila-emäntäni puuhaa keittiössä, eivätkä sanat katkea hetkeksikään. On monta vuotta siitä, kun olemme rupatelleet näin kahden. Olen opiskelijana asunut tässä kodissa, jossa sain aimo annoksen ranskalaista kulttuurintuntemusta ”C’est le temps du film du jour, Kaisa!”
Pöydän ääressä on katettuna keiton ja pääruokamme jälkeen ihania juustoja, viinin väri on punainen. Kuuntelen ääneti emäntäni ranskaksi kirjoittamaa muistelmaa sotalapsuudestaan Ruotsissa. Yksityiskohdat piirtyvät ihmeellisinä eteeni, saman ajan Suomi näyttäytyy mielikuvissa totisesti toisena kuin tämä kertomus teetetyistä silkkimekoista ja shampanjaillallisista ruotsalaiskodissa, jossa lapsi saa kokea myös koulutuksen ilon ja kielien arvostuksen. Eilan ranskaksi kirjoittama teksti on elävää, kaunista. ”Voisit lukea tätä kuunnelmana, sinulla olisi aivan takuuvarma yleisö!”
Kerron myös omista muistoistani Ranskassa: kuinka nukahdin 5-vuotiaana äitini syliin ravintolassa, jota kattokruunut valaisivat. Vadelmasorbetti, jota en ollut 80-luvun Suomessa maistanut jäi ensimmäisten lusikallisten jälkeen syömättä. Jäin maistelemaan makua pitkin lapsuuttani ja katumaan, etten syönyt annosta loppuun. Muistin ravintolan peilit, joista kattokruunut kertautuivat ja makean vadelman maun. Samaisella matkalla olimme kylässä, jossa sain nuolla mousse au chocolat -kulhosta loput kierreltyäni emännän mukana ympäri asuntoa nyökkäillen ”oui, oui” vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Kerroin myös sisustusmuistojani, jotka ovat iskostaneet värejä kotiimme asti. Keskustelemme Pariisin muutoksesta, vaaroista, kulmakuntien stalkereista, puhumme paljon perheistä, suvuista, lapsista, siitä kuinka meillä perheen isä osallistuu lastensa elämään:
”Te elätte modernia elämää: noin perheiden tulisikin elää!”
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland Rilken sanoin elokuvassa Another Woman: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen henkilöltä, jota todella arvostaa. Lennolla kotiin mietin kuljeskelua Pariisissa, kuinka pitkään elän näillä kannustuksen sanoilla: ”Sinä se osaat elää!” Merci ma très chère Eila!
*Village International de la Gastronomie 2019: 21.-24.maaliskuuta
@KPohjanvirta #lilous
Kun itse toistelee jatkuvasti kuin Gena Rowland elokuvassa Another Woman Rilken sanoin: ”You must change your life. You must change your life!” tuntuu hienolta saada vahvistusta elämälleen.
Kotiin on aina ihana palata, mutta..! Jokainen perheestä kyynelehtii vuorollaan, koska emme haluaisi jättää kesäistä Pariisin kaupunkia taaksemme. Matkaamme mahtui fudishuumaa, museoita ja kuljeskelua sopivassa suhteessa. Tutut kadut ja je ne sais quoi, joka tekee kaupungista lähes toisen kotimme, jää taakse. Tätä luopumisen hetkeä elämme vielä pitkään samoin kuin iloa yhteisistä hetkistä. Aivan valtavasti tuli nähtyä, näissä kuvissa on nähtävissä murto-osa siitä:
Museot
Valitsemme museon per matka, tosin mieheni voisi mennä Musée Rodiniin joka ikinen kerta Pariisissa ollessaan. Tällä kertaa kävimme Musée Yves Saint Laurentissa ja Musée d’Orsayssa. Muoti on luonteva osa kaupunkia ja se näkyy myös museoiden tarjonnassa. Aina on jokin kiinnostava muotinäyttely meneillään. Samoin aina jää jotain katsottavaksi ja tutkittavaksi seuraavalle kerralle.
Puistot ja torit
Kuljeskelu ja oleskelu ovat perheemme erityistaitoja. Kävellessä tulee mieleen uusia asioita, pienet huomiot herättävät suurempia ajatuskulkuja. Monesta ihanasta puistosta suosikeiksi nousevat muutamat hieman pienemmät ja syrjäisemmät puistot. 14. kaupunginosan kaupungintalon viereisessä puistossa on vietetty monta soljuvaa hetkeä, Pereiren puisto, Parc Monceau, Parc Montsouris ja tietenkin Jardin du Luxembourg ovat ihania keitaita kaupungissa. Lehtiä lukevat ihmiset, palloa pelaavat lapset, eväsretkeä viettävät perheet – kaikki hakevat puistosta rauhaa vilisevän kaupungin keskellä. Tällä matkalla oli hauskaa, että käly tuli ensimmäistä kertaa Pariisiin ja kuljeskelemaan kanssamme puistoissa! Toreilta taas ostetaan lauantaisin tuoreet hedelmät ja vihannekset ja nautitaan tunnelmasta. Eloisat vihannesmyyjät naurattavat asiakkaita nokkelilla myyntilauseillaan.
#AllezLesBleus #MerciLesBleus
En nimittäisi itseäni aivan huimaksi jalkapalloasiatuntijaksi, hehehhehheheh. Mutta kisojen edetessä sain huomata, että kolme muuta perheenjäsentä keskustelivatkin ohitseni nimillä ja termeillä, joita en tiennytkään heidän hallitsevan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen tv:ssä oli vähätelty Pogban ja Griezmannin ystävyyttä ja tytärten kisastudio antoi faktaperäistä kyytiä moisille alkeellisille heitoille, aloin elää paikallista fudistunnelmaa muiden mukana.
Välierissä sain kuulla kunniani, kun seurasin vain ihmisten reaktioita, enkä itse otteluita. Finaalissa kauniista katunäkymästä tuli yhä hulppeampi, kun harvat työssään ahertavat taksikuskit tyyttäilivät kahviloiden kohdalla! Voiton ratkettua kaduilla tanssittiin, kiipeiltiin patsaille, äänet raikuivat koko yön kaupungin ja maan yllä. Televisiosta nähtiin dokumentti Avec Les Bleus 2018, au coeur de l’épopée russe, jossa seurattiin joukkueen matkaa voittoon sen valitsemishetkestä lähtien.
Elämän kauneus
Kauppoihin meitä ei Pariisissakaan juuri saa. Le Bon Marchéssa katsastamme muodin nopeasti, sisustusosastojen värikylläisyys ilahduttaa ja inspiroi. Täällä ei harmaan sävyillä pärjää! Kepeyttä eloon tuo myös paikallisten pukeutumisen seuraaminen, hienoisten tendessien vaihtuminen näkyy arjenkin asuissa. Chanelin haute couture -näytöksen liepeille osuimme toisen tyttären toiveesta. Muodin näytelmä on joka kerta yhtä hupaisa.
Simone Veil
Vuosi sitten kuollut Veil siirrettiin Panthéoniin, jonne on haudattu ainoastaan neljä naista, miehensä Antoine Veilin kanssa. Simone Veilin elämä varakkaassa juutalaisperheessä oli tragedioiden täyttämä. Veilin äiti oli toistellut tyttärilleen, että heidän täytyy hankkia koulutus ja itsenäisyys omalla työllä. Veil kuvaa kirjassaan Une Vie (Elämä) kuinka hän ihmetteli sinänsä intelligentin isänsä ajatusmaailmaa pitää vaimoaan omaisuutenaan. Veil oli viemässä terveysministerinä läpi Ranskan aborttilakia, mikä johti tappouhkauksiin. Huikeassa Panthéonissa lepäävät suurmiehet ja -naiset, paikka on todella vaikuttava.
Koti
Kun matkalla asutaan kotia pienemmissä tiloissa, vaatimattoman keittiön ja vieraan kielen äärellä, jossain vaiheessa listautuu hyviä asioita kotimaasta. R A K A S T A N Helsinkiä, sen lukemattomia hyviä puolia, mutta jestas, millaisena käpykylänä se toisinaan näyttäytyy. Nauratti aivan hulluna eräänä lauantaiaamuun Pariisissa lukemani twiitti: ”Friendly reminder kaikille piireihin päässeille / established tyypeille: Juttele juhlissa ja ole ystävällinen myös tyypeille jotka ”eivät ole kukaan”. He ovat sinä ennen kuin sinusta tuli mulkku. Kesäterveisin, ”one of you”.” Se juuri kiteytti ajatukseni siitä, kuinka käytöksen avoimmuudessa ehkä on vielä tekemistä maassamme. Kotimaan hienojen puolien listasta tuli pitkä, kun aloimme niitä yhdessä miettiä. Hämmästyin, kuinka huomasin yhtäkkiä kaipaavani hiljaisuutta ja myöskin suomen kieltä.
Mistä on kaikkein kauneimmat lomapäivät tehty? Joutilaista hetkistä, joiden raukeuden takana odottaa jotain uutta ja kiinnostavaa. Ihanampaa paikkaa tällaiselle väräjävälle haaveilulle tuskin onkaan kuin Hanko, tuo eteläinen rantakaupunkimme. Täysin ainutlaatuisen tunnelman takaavat merimaisemat ja eloisat paikalliset yritykset. Une ville dans le sud de la Finlande, Hanko, est unique et idyllique. Les villas et les plages nous invitent à rêver. On y découvert aussi de bons restaurants, des hôtels sympas et de petits boutiques. Le maire, Denis Strandell dit, qu’il fait toujours du soleil à Hanko et ce n’est pas difficile d’y croire!
Hanko kutsuu muulloinkin kuin kesällä: ravintolat, puodit ja hotellit odottavat matkaajia ympäri vuoden.
Viikonloppu sujui ihanissa merkeissä kuljeskellen Porvoon kujilla. Miehen sisko oli muistanut meitä lahjakortilla Pariisin Ville -hotelliin: kiitos! Hotellissa oli kaikki kohdillaan ja palvelu luontevan ystävällistä. Ennen Porvoota piipahdin Spalt PR:n tupaantuliaisissa Yrjönkadulla. PR-toimistot ovat tärkeitä kohtauspaikkoja, joista saa kontakteja, tietoa ja joiden kautta olen tutustunut moniin kivoihin kollegoihin. Keväisen valoisaa ja rauhallista vappua!!!
Luksuksen käsite on muokkaantunut viime vuosina käsittämään yhä enemmän aineettomia asioita, aikaa ja palveluja. Tukholman Precious-korumessuilla näyttäytyi konkreettistä loistoa, tanskalaiset korumerkit herättivät erityistä ihastusta. Ole Lynggaard Copenhagenin PR-managerin kanssa keskustelimme, kuinka erilaista pohjoismainen korusuunnittelu lopulta keskenään onkaan. Suomessa kuningasvallan puuttuminen vaikuttaa tyylimme selkeyteen.