Lifestyleblogi, jossa jaetaan vaikutelmia muodista, taiteesta ja elämänilosta.
Viikonloppu sujui ihanissa merkeissä kuljeskellen Porvoon kujilla. Miehen sisko oli muistanut meitä lahjakortilla Pariisin Ville -hotelliin: kiitos! Hotellissa oli kaikki kohdillaan ja palvelu luontevan ystävällistä. Ennen Porvoota piipahdin Spalt PR:n tupaantuliaisissa Yrjönkadulla. PR-toimistot ovat tärkeitä kohtauspaikkoja, joista saa kontakteja, tietoa ja joiden kautta olen tutustunut moniin kivoihin kollegoihin. Keväisen valoisaa ja rauhallista vappua!!!
@KPohjanvirta #lilous
Nauratti, kun luin postauksen, jossa syksyä kuvattiin tiskialtaan väriseksi vuodenajaksi. Harmaus ja pimeys ovat iskeneet sateen muodossa lujaa. Pidän syksystä, mutta nieleskelen ahdistusta: tästä seuraa se vuodenaika, jossa silkkimekot vaihtuvat pilkkihaalareihin, jossa kolme villapaitaa päällekkäin on normi ja silti paleltaa. Haaveilulla on selvitty monesta asiasta, nyt olen piristänyt syksyämme kukilla ja itseäni pitkään etsityillä, oman tyylisillä korviksilla.
Luksuksen käsite on muokkaantunut viime vuosina käsittämään yhä enemmän aineettomia asioita, aikaa ja palveluja. Tukholman Precious-korumessuilla näyttäytyi konkreettistä loistoa, tanskalaiset korumerkit herättivät erityistä ihastusta. Ole Lynggaard Copenhagenin PR-managerin kanssa keskustelimme, kuinka erilaista pohjoismainen korusuunnittelu lopulta keskenään onkaan. Suomessa kuningasvallan puuttuminen vaikuttaa tyylimme selkeyteen.
#lilous @KPohjanvirta
Aki Choklat on tehnyt kenkien ja nahkatuotteiden alueella kaiken, mitä alalla voi kuvitella. Hän on suunnitellut omaa mallistoa, kirjoittanut kirjoja, opettanut ja suunnitellut muille. Kengän alkemian vaikeus, lukemattomien komponenttien yhteensovittaminen tekee alasta Choklatin mukaan sekä hankalan että kiehtovan. Tammikuussa häneltä ilmestyy miesten muotia käsittelevä kirja Menswear Trends ja nykyisin hän toimii myös osaston johtajana The College for Creative Studiesissa Detroitissa.
“Suunnitteluni on asiakaslähtöistä”
“Oma visuaalinen makuni perustuu historiallisiin asioihin. En näe itseäni keksijänä, vaan inspiroidun vanhasta maailmasta. Käyn museoissa ihmettelemässä, että ahaa, tällaista on tehty 1500-luvulla. Minulla on koti Firenzessä, joka on täynnä historiaa.” Aki Choklat kertoo suunnittelunsa taustoista. Inspiraatiota löytyy kaikkialta, ja suunnittelija tykkää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. “On kiva miettiä kuka asiakas on. Menswear Trends -kirjanikin lähtökohta on juuri asiakas eli tässä kohtaa miesten muotimaailma.” Kirjan tarkoituksena on tuoda ideoita ja strategisia ratkaisuja miesten muodin kentälle.
“Valitettavan monet muotimaailman kliseet ovat totta”
Choklatin mukaan muotimaailmassa on kaksi tasoa, joista toiseen kuuluvat pr, julkkikset, näytökset ja pinta ja toisella tasolla on muoti ammattina, johon puolestaan liittyy paljon realismia. Se on kangaskasojen läpikäyntiä pölyisissä varastoissa ja pitkiä hetkiä tehtailla. Choklatille opettaminen, oman merkin vetäminen, kirjojen kirjoittaminen ja suunnittelu saivat välillä aikaan kenkäuupumuksen, mutta nyt maailma on taas täyttynyt kengillä. Uudella innolla Choklat on opetellut itse valmistamaan kenkiä alusta lähtien.
“Minulla oli jatkuva koti-ikävä Eurooppaan”
Choklat on vaihtanut aikanaan rahoitusalalta muotiin. Alanvaihdos herätti tuttavapiirissä skeptisiäkin kommentteja. Mutta Aki Choklat toteaa itse, että ollessaan taloudellisesti hyvin menestynyt hän oli onneton, mutta taloudellisesti epävakaammissa oloissa onnellinen. 80-luvun Amerikassa Choklat ei löytänyt muotikeskusteluihin aina vastakaikua amerikkalaisten kanssa, olo oli jopa eristynyt. Internetin kautta maailma on sittemmin pienentynyt valtavasti. Nyt USA:ssa on muodostunut ystäväpiiri, joka ymmärtää eurooppalaisetkin referenssit. Amerikkalaisten markkinointikyvyt, “kaikki on mahdollista” -asenne ja jatkuva positiivisuus saavat kiitosta. Eurooppalaiset yhteistyökumppanit saattavat huokaista, että olisipa kanssakäyminen kotimaassakin näin ystävällistä.
“Löydä inspiraatio omasta ympäristöstäsi”
Manolo Blahnik on ollut Aki Choklatille vaikuttava ja inspiroiva opettaja. “Kun tapasin hänet, tuntui, että kuulumme samaan heimoon”, Choklat kuvaa. Inspiroivuus ilmeni ennemminkin kohtaaamisessa kuin pelkästään opetuksessa. Blahnik on aina ollut esikuva tullen aivan erilaisesta maailmasta, jossa hän puhuu Diana Vreelandista ja Marilyn Monroesta. Tärkeä designin konkreettinen opettaja taas oli Sue Saunders Royal College of Artsista.
Opettamisesta Choklat on kirjoittanut kirjankin. Omille opiskelijoille hän suosittelee etsimään inspiraation omasta ympäristöstä, eikä katsomaan muiden suunnittelijoiden työtä. Oman tyylin löytymisessä kestää usein vuosia, mutta kun siemenestä kasvaa juuri, pystyy aina kertomaan mistä ideat ovat tulleet. Choklat on tuonut myös muotibusiness-opetuksen Detroitin koulutusohjelmaan. Kenkäsuunnittelusta unelmoiville Aki Choklat vinkkaa ottamaan aluksi lyhyen kurssin, jolloin yleensä nopeasti tietää, onko ala itselle sopiva.
Lempipaikkasi? Lontoo on aina ollut henkinen kotini, mutta maailma muuttuu niin nopeasti, etten osaa sanoa, onko tämänhetkinen Lontoo enää sama, mitä se on viimeiset 15 vuotta ollut. Nyt olen ollut Helsingissä ja täällä taas tuntuu, että voisin muuttaa tänne. Olen ollut nuoresta asti vagabondi, kulkija. Kotini on siellä missä oranssi matkalaukkuni on.
Lempimateriaalisi? Hyvälaatuinen nahka on tietenkin suosikkini. Olen käyttänyt nyt myös höyheniä ja ne ovat ihanan haastavia. Myös huopa on uskomaton materiaali.
Lempivärisi? Tällä hetkellä pinkki. Kävin juuri ostamassa pinkin kouluvihon.
Lempikirjasi? Luen paljon. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimusmatkoista ja lempikirjani on William Dalrymplen kirjoittama From the Holy Mountain. Kirja perustuu teokseen Spiritual Medow 500-luvulta. Siinä tekijä lähtee Athosvuorelta kiertämään Lähi-Itää ja se oli kaikkein ensimmäisiä matkakirjoja. Damrymple on tehnyt retken samojen reittien ja luostareiden kautta.
@KPohjanvirta #lilous
Tanskassa toimii perinteistä kirpputori-ideaa uudella tavalla hyödyntävä myymäläkonsepti. Myymälään kävi tutustumassa Tanskassa asuva Marjoannika Nyman, joka toimitti jutun Vieraskynäpalstallemme.
Mekko-ostoksilla
On tavallinen arkipäivä. Ihmisiä vilistelee pitkin poikin katuja latinalaisessa korttelissa, Aarhusin kaupungin vanhimmassa kaupunginosassa. Alue on tunnettu design-vaateliikkeistä, pienistä putiikeista, 1600-luvulta peräisin olevista mukulakivikaduista, viikinkiajasta muistuttavista kirkoista ja museoista ja tunnelmallisista kahviloista ja ravintoloista.
Ostoslistallani on mekko työpaikan kesäjuhliin. Kävelen tanskalaisten kaverusten Karl-Oskar Olsenin ja Brian Jensenin vuonna 2002 perustaman Wood Wood -merkkimyymälän ohi. Samoin teen tuoreen tanskalaisen vaatemerkki Comfy Copenhagenin liikkeen suhteen. Rohkaistun lopulta astelemaan sisälle pieneen putiikkiin, jonka ohi olen kävellyt lukuisia kertoja. Kaupan hintatasosta minulla ei ole tietoakaan, mutta ainahan sitä voi keskittyä haaveilemaan, jos hintataso osoittautuu liian korkeaksi omalle lompakolle.
Myyjä tervehtii iloisena. Kivoja kesämekkoja on tarjolla useita, samoin paitoja ja kenkiä. Katselen hintalappuja ja sitten merkkejä. Acnen paita 340 kruunua eli noin 40 euroa. Malene Birgerin mekko 550 kruunua eli reilu 70 euroa. Hintalapussa lukee lisäksi ”Terveisiä Pariisilaisista häistä! Minne sinä viet minut?”
Tarina vaatteen mukana
Perinteistä kirpputori-ideaa uudella tavalla hyödyntävän myymäläkonseptin takana ovat Theis Vad ja Isabella Holmgaard, jotka avasivat ensimmäisen Tøjstoryn vaateliikkeen Tanskaan vuonna 2013. Konseptin ideana on myydä yksittäisten kuluttajien käytettyjä merkkivaatteita. Jokaisesta myydystä vaatteesta liike maksaa vaatteen alkuperäiselle omistajalle 40%:n komission.
Tøjstory-konsepti on loistava esimerkki hidasta muotia edistävästä liiketoiminnasta samoin kuin perinteiset ja netin kirpputorimyymälät ja sivustot. Käytettyjen vaatteiden ympärille muodostuvat liiketoimintakonseptit ovat hieno ympäristöteko vaatehävikin ja pikaostosten vähentämiseksi. Tøjstory hyödyntää omaperäisellä ja hauskalla tavalla tarinan kerrontaa osana tuotteiden markkinointia. Vaikken tapaa vaatteen omistajaa kasvotusten, tarina kulkee vaatteen mukana seuraavalle omistajalle. Se tekee käytetyn vaatteen ostamisesta samalla jotenkin erityistä. Vaate ei ole vain vaate vaan sillä on myös tarina, jota minulla on mahdollisuus jatkaa ostamalla vaate itselleni. Samalla minä kuluttajana rakennan omasta vaatekaapistani kestävämpää.
Vilinää riittää
Uskallan toivoa, että Tøjstoryn kaltaiset ”luksusvaatekirppikset” ohjaavat yhä useampaa kuluttajaa ostamaan vaatteita myös käytettyinä. Myös heitä, jotka eivät syty perinteisimmistä kirpputorimyymälöistä tai meitä, jotka tykkäämme nettissä shoppailun rinnalla käydä vielä hypistelemässä vaatteita fyysisesti myymälöissä. Mutta onko Tøjstory kannattavaa bisnestä?
Yritän tavoitella puhelimitse Theissiä, sillä Isabella on siirtynyt juuri projektipäälliköksi innovointia ja kestävää kasvua pienissä ja keskisuurissa yrityksissä Lifestyle & Design –Clusteriin. Kuulen kuinka myymälän ovikello laulaa taustalla ja mies toteaa, että koittaa palata asiaan myöhemmin. Kiirettä näyttää riittävän ja täytyy toivoa, että konsepti vahvistuu entisestään omistajamuutoksesta huolimatta. Viikkoa myöhemmin yhteydenotostani sähköpostiini kilahtaa viesti Theissiltä: – Det går rigtigt godt. Butikkerne blomstre. Tøjstorylla menee siis tällä hetkellä hyvin. Myymälät kukoistavat. Kestävää vaatemuotia edistävän Tøjstoryn tulevaisuus näyttää siis ainakin tällä hetkellä erittäin lupaavalta.
Tøjstoryn myymälät sijaitsevat Aalborgissa (Boulevarden 1 A) ja Aarhusissa (Guldsmedgade 1). Vaatteet ovat myynnissä myös Facebookissa ja Instagramissa.
@MarjoannikaNyman #lilous
Maanantaina julkaisen Marjoannika Nymanin artikkelin tanskalaisesta Tøjstory-liikkeestä. Sitä ennen voimme tutustua itse kirjoittajaan. Yhteiskuntatieteilijän tie on tähän mennessä vienyt Tanskan Aarhusiin. Sekä palvelumuotoilu, viestintä, asiakaskokemus että leijasurffaus kuuluvat hänen ammatilliseen repertuaariinsa. Muotia Marjoannika tarkastelee kriittisen feministisestä näkökulmasta. Tutustuimme, kun Marjoannika lähetti minulle luettavaksi kiinnostavan artikkelinsa Katoni-julkaisussa.
Kertoisitko taustoistasi.
Olen Marjoannika Nyman, 40-vuotias yhteiskuntatieteilijä ja kotoisin Järvenpäästä. Olen myös viestinnän asiantuntija, äiti, leijasurffaaja, vaimo, asiakaslähtöisten liiketoimintakonseptien kehittäjä, suomalainen, palvelumuotoiluprojekteissa asiakaskokemuksia kehittävä työntekijä, ammatillisten yhteiskunnallisten aineiden opettaja. Haluan kasvaa yhteiskuntatieteilijänä laaja-alaiseksi vastuunkantajaksi ja yhteiskunnallisiksi keskustelijaksi. Oi, sellaiseksi haluan ehdottomasti, sitten kun minusta tulee iso ja aikuinen! Teen kovasti töitä tavoitteen eteen sillä kapasiteetilla, mitä minulla on arjessa käytössä. Panostan yhteiskunnallisia ilmiöitä koskevan tiedon etsimisiin, tulkitsemiseen ja tuottamiseen. Onneksi pääsen esimerkiksi blogikirjoittajana pohtimaan helposti erilaisia ilmiöitä ja asioita yhteiskunnassa kuten muotia vaikuttamisen välineenä.
Mikä on suhteesi muotiin?
Olen lähtökohtaisesti muotiin kriittisesti suhtautuva feministi. En pidä kertakäyttömuodista enkä miesten naisten vartaloa arvioivista katseista. Naisen vartalon esineellistämiselle pukee hienosti sanat muotitaiteen kautta Tukholmassa asuva muotisuunnittelija Minna Palmqvist, jota haastattelin myös muotia käsittelevään reportaasiini. Oma suhtautuminen muotiin on myös tosi ristiriitainen. Kannatan kestävää pukeutumista, mutta varsinkin nyt 5-vuotiaan tytön äitinä kamppailen vaatehankintojen kanssa – tyttö kasvaa vauhdilla ja koko ajan jää jotain pieneksi. Suosimme paljon kierrätysvaatteita ja -tavaraa, mutta aina se ei ole mahdollista ja uuden ostaminen sattuu aina ”syvältä”, samoin omien urheiluvaatteiden päivitys.
Oma suhteeni designiin rakentuu service designin eli palveluiden muotoilun kautta. Kipinä palveluiden innovointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen hyödyntäen muotoilussa kehitettyjä menetelmiä sai alkunsa S-ryhmässä, kun pääsin kuvaamaan asiakkaan palvelupolkuja erääseen verkkopalveluprojektiin. Olen tosi kiinnostunut kehittämään yhteiskunnallisista ja yritysmaailman palveluista entistä asiakaslähtöisempiä..
Mistä pidät muodissa?
Muodissa pidän tarinoista vaatemerkkien takana. Teen töitä kahteen yritykseen täällä Tanskassa ja toisessa työssäni viestinnän asiantuntijana ja bloggarina pääsen kertomaan tarinoista vaatemerkkien takana. Nyt työpöydällä on nostaa esiin savolaista muotia ja tarinoita tuotemerkkien takana, sillä Kuopion alue on ehdolla eurooppalaisen alueen gastronomisen tunnustuksen saajaksi vuodelle 2020. Se on ruokamatkailun edistämisen näkökulmasta tosi kova juttu! Asuinkaupunkini Aarhus kantaa tunnustusta tänä vuonna.
Oma lempivaatesuunnittelijani on Paola Suhonen ja syy siihen on tosi hassu. Kun hän nousi pinnalle vuoden 2000-alkupuolella, hän nosti esiin taustaansa lumilautailijana ja olin tuohon aikaan aktiivinen lumilautailija. Aloin seuraamaan häntä ja hänen tapaansa kertoa ajatuksiaan vaatesuunnittelun kautta ja muistan vieläkin hänen Camping-mallistonsa. Olen camping-henkinen henkeen ja vereen. Niin ne tarinat uppoavat. Oma lempivaatekauppani verkossa ja Helsingissä on Nudge, jonka toiminnassa ystäväni on ollut alusta alkaen. Hän oli ensimmäisiä ystäviäni, joiden kautta aloin miettiä kestävämpiä vaatevalintoja.
Mitä tällä hetkellä kuuluu?
Nyt asun Tanskassa. Ostimme mieheni kanssa Pohjanmeren rannalta kesäasunnon viisi vuotta sitten ja viime vuonna muutimme pysyvästi työmme ja asuinosoitteemme Aarhusin kaupunkiin. Teen töitä kahteen tanskalaiseen yritykseen ja haaveilen kolmannesta työstä hyvän tekijänä, vapaaehtoistyön parissa. Ennen muuttoa Tanskaan tein kolmea työtä samaan aikaa. Tunsin oppivani ja saavani irti elämästä näin parhaiten ja pääsin tarkastelemaan näin myös yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. Lyhytdokumenttielokuvan käsikirjoitustaitoja pääsin harjoittelemaan lyhytdokumenttielokuun ”No Pressure”, joka esitettiin Andorran leffateatterissa pari vuotta takaperin. Äidiksi tuleminen sai minut kirjoittamaan runokokoelman “Kun rakastaa niin paljon, että sattuu”. Pöytälaatikossa odottaa myös omakustanne Kettunen (Kettunen on tyttönimeni). Tanskassa kaikki on juuri nyt täydellistä, mutta olemme heittäneet mieheni kanssa ilmaan myös Hollannin seuraavana yhteisenä projektina.
P.S. Muistan ammoin olleeni viimeisiä, joka liittyi some-kanaviin: Marjoannika on viimeisin todistukseni siitä, kuinka hauskoja kontakteja tätä kautta voi löytää! Kivat ihmiset ovat miellyttäviä ja kiinnostavia myös sähköisissä kanavissa.
@KPohjanvirta #lilous
Action Finland! -konsulttiyritys vie suomalaisia huippuelintarvikkeita Ranskaan. Kaupankäynnin mutkikkuus vaatii kulttuurin tuntemusta molemmissa maissa. Nyt yritys toi ranskalaisia gourmet-ammattilaisia tutustumaan suomalaisiin raaka-aineisiin ja maisemiin. Ohjelmassa oli Finnjäveliin ja Rosteriin tutustumista, 3 kaverin jäätelömaistajaisia, tutustumista Miiko Designiin ja suomalaiseen muotoiluun sekä luonnonkauneuden ihmettelyä Haikossa ja Tuupovaarassa. Itse pääsin tutustumaan joukkoon design-kierroksellamme. Action Finland!, Jarna Coadic et des professionnels de gastronomie ont passé trois beaux jours en Finlande. Les invités français influents ont goûté des produits finlandais et le programme intense les a fait connaitre des restaurants intéressants à Helsinki et des fôrets sauvages. Merci pour la belle rencontre culinaire, les chefs et les journalistes du groupe #voyagedeschefs.
@KPohjanvirta #lilous
Tampere-taloon aukeaa 17.6. Muumimuseo. Lähes kaksituhatta Tove Janssonin alkuperäisteosta saa pysyvät tilat museossa, esillä on noin 400 työtä. Iittalan uusi muumimuki juhlistaa museon avautumista. Kaj Frankin suunnittelemaan mukiin on siirretty kuvitus Taikurin hatun alkuperäisteoksesta, aikaisemmin mukeissa on käytetty kollaaseja. Tamperelaismuseon avajaisia juhlitaan koko viikonlopun ajan. Liput museoon 12/6 €. Les Moumines sont des figures préférées des Finlandais. Le Musée des Moumines ouvre ses portes le 17 juin à Tampere. On y trouvera des origines de l’artiste Tove Jansson, créatrice des Moumines. Iittala a aussi lancé un nouveau tasse de Moumines. On fêtera l’ouverture du musee pendant deux jours, les tickets pour le musée 12/6 €.
“Niin kului varhaislapsuuteni jatkuvassa ja hiljaisessa ihmettelyssä. En tehnyt muuta kuin hämmästelin itseäni ja toistelin jatkuvasti Mitä milloin? ja Kuka miten? -kysymyksiäni /Muumipapan urotyöt
“Je m’étonnais toujours et de tout. Je répétais mes questions: quoi et quand, qui et comment? /Les mémoires de Papa Moumine
@KPohjanvirta #lilous