Lifestyleblogi, jossa jaetaan vaikutelmia muodista, taiteesta ja elämänilosta.
Tekijä: Kaisa
Valokeilassani ovat ihmiset taiteessa, muodissa ja yrittäjyydessä. Rakastan yksityiskohtia ja mieluisinta minulle on kuvan ja sanan yhdistäminen. Huomioithan, että kuvieni käyttö ilman korvausta on no-go! J'aime les gens, les détails et combiner les images avec les mots.
J. L. Runebergin (1804-1877) kotimuseossa Porvoossa on talvisena aamuna hiljaisen rauhallinen tunnelma. Asunto on autenttisessa asussa, restauroituna, mutta samanlaisena kuin asukkaittensa jäljiltä. Pariskunta oli muuttanut Helsingistä Porvooseen Runebergin saatua sieltä kaunopuheisuuden lehtoraatin. Talossa oli eloa kuuden pojan ja lukuisten vierailijoiden aikana. Runebergin puoliso Fredrika Runeberg oli Suomen ensimmäisiä naispuolisia sanomalehtitoimittajia. Hän kirjoitti salanimellä Helsingfors Morgonbladiin ja ajoi naisten oikeutta sivistykseen. Le poète finlandais Johan Ludvig Runeberg habita à Porvoo de l’an 1852 jusqu’à sa mort en 1877 avec sa femme Fredrika. Runeberg créa l’identité morale de la nation avec son oeuvre Les récits de l’enseigne Stål dont le premier poème est l’hymne national finlandais. Il fut respecté par ses contemporains et on fêta l’anniversaire de Runeberg déjà de vivant et aujourd’hui encore le 5 février. Le musée se trouve à Porvoo, Aleksanterinkatu 3.
Runebergit tapetoivat asunnon muutettuaan sinne vuonna 1852. Salissa on ainoa alkuperäinen tapetti, muut on tehty mallin mukaan. Perhe asutti koko taloa, poikien muutettua kotoa toinen pääty asunnosta vuokrattiin.Tässä ketunnahkakamarissa Runeberg otti vastaan herravieraita. Viereinen huone oli Fredrikan huone.Runebergin kokoelmissa on noin tuhat nidettä, kirjailija piti mm. antiikin runoilijoista, Miguel de Cervantesista, Willian Shakespearesta, Ludvig Holbergista ja Walter Scottista.Salin hämyisä tunnelma talvisena päivänä: monet kipsiveistoksista ovat Runebergien pojan Walterin tekemiä.Kansallisrunoilijan halvaannuttua ja Fredrika Runebergin kuurouduttua talo hiljeni vieraista. Parin kuusi poikaa olivat muuttaneet kotoa ja vanhempien kuoltua he myivät talon valtiolle, jotta siitä tehtäisiin museo.Biedermeier-tyyli hallitsee sisustusta, Fredrika oli myös kekseliäs muokkaamaan huonekaluja.Walter Runeberg on veistänyt patsaat isästään niin Helsinkiin kuin Porvooseen.Kukkia oli sekä sisällä että puutarhassa, osa niistä on Fredrikan pistokkaista.
Kotimuseo Porvoon Aleksanterinkatu 3:ssa on auki Runeberginpäivänä 10-19 (vapaa pääsy), huhtikuun loppuun museo on auki ke-su 10-19, kesällä auki joka päivä 10-16. Lippujen hinnat löytyvät museon sivulta.
Kaunista uutta vuotta! Rentoutta ja uusia tuulia ystävät teille sopivassa suhteessa! Oma toiveeni alkavalle vuodelle tuli ratkaistuksi, kun husbandin ja ”perhelääkärin” kanssa päätimme kolmisin aloittaa lenkkeilytiimin. Perjantaina on lähirannoilla luvassa tuskaista puhinaa ja kunnon kohotusta. Sen erikoisempia lupauksia ei ole tiedossa, mutta jo tästä olen kovin iloinen.
Tärkeintä on ollut tulla nähdyksi – kiitos yhteisistä hetkistä ihmisille kaikissa kanavissa
Olen viettänyt keittiössä varmasti vuoden onnellisimmat hetket. Valmistelua. Odotusta. Ihmisiä. Jakamista.
Jouluna ruokalistalla oli blinejä mädin, graavilohen ja sienten kanssa alkupalaksi. Pääruokana ankankoipien kanssa tarjottiin appelsiinikastiketta, punajuurichipsejä, muusia ja lanttukuutioita. Seuraavaksi vuorossa olivat juustot, jälkkärinä crème brûlée, puolukkasorbetti ja puolukkavaahto. Puolukkasorbetti oli ihana yllätys brûléen makeuden kanssa.Action Finland ja Press & PR d’Oro sekä Tallink Silja tarjosivat upeita näkymiä ruokamaailmaan. Kiitos ja à plus! Kuvassa Gregory Cohen ja Kari Aihinen sekä Hans Välimäki.Muotia, taidetta, HAM Helsinki, Wäinö Aaltosen museo, Ateneum, Kiasma, Sinebrychoffin museo, Taidehalli, galleriat ovat tarjoilleet ajateltavaa ja kauneutta Helsingissä. Muotia SSSu by Sasu Kauppi.xKoroilla ja ilman. Muoti on kiehtova maailma! Juslin Maunulan tyllejä, Anna Retulaisen siveltimen jälkeä ja Sarenzan korkoja.Säkenöintiä ja rauhaa uuteen vuoteen 2018! <3! KaisaPariisi odottaa. Museot olemme taas tuleville hetkille valinneet (tai siis tytöt ovat valinneet!). Tulossa olemme, rakas toinen kotimme.
Ateneumin Veljekset von Wright -näyttely esittää kolmen veljeksen uskomattoman yksityiskohtaista tuotantoa 25.2.2018 asti. Tytär toivoi 11-vuotissyntymäpäiväohjelmakseen kyseistä näyttelyä, eikä pettynyt. Töiden detaljien rikkaus oli tiedossa, mutta tunnelmallisuus ja huumori yllättivät. Toisin kuin nykytaidenäyttelyissä, tässä näyttelyssä museovieraat kulkevat seinän vieriä nuohoten: tieteellinen lähestyminen ei vähennä töiden taiteellista arvoa, jota halutaan tutkia lähietäisyydeltä. Siveltimenvetoja pääsee tutkimaan jopa suurennuslasein.
Taidenautinto. Nyt, kun museoissa on luuhattu läpi vuoden, oli ihanaa vaihtelua nähdä modernin taiteen rinnalla klassikkotaiteen näyttely. Ateneum on pitänyt todella upeaa näyttelyohjelmaa yllä! Magnus von Wrightin tieteellinen kuvaustapa ei poista töiden taiteellisia ansioita.
Ei ainoastaan floraa ja faunaa vaan myös vahvoja tunnelmia
Annankatu kylmänä talviaamuna teos puhutteli minua jo lapsena. Ajattelen työtä usein ohittaessani Kalevankadun viimeisiä puurakennuksia. Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna (1868). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.Eivät vain Taistelevat metsot vaan myös Tappelevat kukot (Ferdinand von Wright, 1872). Huumori ja detaljit saavat taiturimaisen siveltimenkäytön lisäksi näyttelyssä pysähtymään monen työn eteen pitkäksi aikaa.Yksityiskohdat. Veljesten työt tekevät eläväksi 1800-luvun ajankuvaa.Tunnelmat. Rauhalahden tupa talvi-iltana, Ferdinand von Wright, 1867.
Ferdinand (1822-1906)
Veljekset von Wright elivät Haminanlahden kartanossa, jossa he myös keppostelivat ankaralle isälleen. Metsästys oli luonnollinen osa elämää maaseudulla, näin linnut tulivat tutuiksi ja niitä myös täytettiin. Von Wrightin veljeksistä nuorin, Ferdinand, on saanut tunnetun aseman Taistelevien metsojen tekijänä. Työn hän maalasi kuitenkin vasta sairasvuoteeltaan. Laajan tuotannon tarkasteluun kannattaa varata kunnolla aikaa.
Arvid Liljelund maalasi Ferdinand von Wrightin 1897 työssään. Ferdinand von Wright, 1883. Painokuvakokoelmat. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria.Pitkälle viety Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot (1886). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Magnus (1805-1868) ja Wilhelm (1810-1887)
Wilhelm von Wrightin ura urkeni ruotsalaisen tiedekuvittamisen parissa. Hän oli Ruotsin taideakatemian piirtäjä. Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäinen konservaattori Magnus von Wright oli puolestaan ensimmäinen suomalaisten talvimaisemien kuvaaja. Wilhelm-veljen avustamana hän myös valmisteli Svenska fåglar-teosta.
Vasemmalla Magnus von Wright, 1860-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria./ Oikealla Wilhelm von Wright, 1830- tai 1840-luku. Arkistovedokset. Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria. Kuva: Charles Riis & Co.
P.S. Museoon halunnut synttärisankaritar halusi palata sinne viikon kuluttua uudelleen ja pyysi, että voisimme käydä museoissa hieman useammin. Koetamme vastata toiveeseen! Ankallisgalleria-näyttely tosin sai nuorelta kävijältä murskakritiikin: hän arvioi töiden pilaavan muiden näyttelyiden yleisvaikutelman.
Kovin on vaikea keksiä uusia temppuja keittiössään! Kun iltapäivällä soitin ruokakaupasta lapsille ruokatoiveita (-teen iltaisin myös seuraavan iltapäivän välipalat ), ilahdutti lapsi selkeällä toiveella: sitä nuudelisalaattia, jota syötiin ranskalaisvaihtarin kanssa. Ah, miten paljon helpompaa oli sukeltaa supermarketin iltapäiväjonoihin noilla tiedoilla!
Tätä on arki: loputtomia aterioita. Koululaisten nälkä koulupäivien jälkeen on kova. Tekemällä valmiita annoksia, varmistan, että he syövät terveellisesti. Couscous-salaatti inkiväärisellä nyhtökauralla odotti koululaisia pikkelöidyn punakaalin kanssa.Briossitaikinalla kotihampurilaisten sämpylät kohoavat somasti.Tätä nuudelisalaattia toivottiin uusintana. Inkiväärisen soijakastikkeen ja kokojyvänuudeleiden salaattiin lisäksi tulee pannulla kuumennettuja porkkana- ja purjosuikaleita, tuoreita kurkkuviipaleita, pähkinöitä, ituja ja milloin mitäkin. Usein lisään päälle kanaa tai kalaa. Loput otan evääksi.
Säm Asian Bar & Kitchen ja Masu Asian Bistro -ravintolakokonaisuus Eteläespa 22:ssa tarjoaa erityisen maukasta aasialaista ruokaa. Sain maistella Hans Välimäen ja kumppaneiden taikomaa shabu shabu -fondueta eli herkullista japanilaista bileruokaa. Tuoreet raaka-aineet ja syvänmakuiset kastikkeet saivat uudelleen ihastumaan itämaiseen keittiöön. Ravintolassa on kiva lista susheista aasialaisjälkkäreihin, alakerrasta voi tilataryhmämenuja ja sushikursseja.
”Rankan ranskalaisen keittiötaustan” omaavan Hans Välimäen mukaan ravintolassa kohtaavat tamperelais-helsinkiläis-aasialainen kokkaaminen.Kampasimpukka ruskistetussa voissa ei voi olla maistumatta!
Shabu shabu
aasialainen fondue on kokemisen arvoinen makuelämys. Liha- ja kalashabut on tilattava viikkoa aikaisemmin Masu Asian Bistrosta, hinta 70-85 €/hlö, tilauksen voi tehdä 2-24 henkilölle. Kiehuvassa liemessä dipaten kypsennettävät kasvikset ja proteiinit saavat lisämakua oman toiveen mukaan lisättävistä korianterista, chilistä, limestä.. ah, kuinka maistuvaa. Kombo sopii hyvin synttäreille, polttareihin, yhteiseen oleskeluun.
Ihanat tuoreet raaka-aineet kypsyvät maukkaassa liemessä: mausteita voi vielä lisätä omalle lautaselleen. Japanilainen bileruoka toimii myös oivasti perheruokana!
Sushia, aasialaisia hampurilaisia ja sushikursseja
Masussa järjestetään myös sushikursseja. Stailikkaan tummasävyisesti sisustettu rafla lienee sijainniltaan kutakuinkin täydellinen lounas- ja illallisvieraillekin.
Eero Mäkelä taiteilemassa sushiannoksia.Sushia suomalaisesta kalasta.
Aasialaisen keittiön syvät maut ja tuoreet raaka-aineet saivat jälleen ihastumaan tämän maanosan kokkailusta
Masussa järjestetään myös sushikursseja. Kurssit 50 €/hlö. Kuva: Aapo Mattsson.
Nauratti, kun luin postauksen, jossa syksyä kuvattiin tiskialtaan väriseksi vuodenajaksi. Harmaus ja pimeys ovat iskeneet sateen muodossa lujaa. Pidän syksystä, mutta nieleskelen ahdistusta: tästä seuraa se vuodenaika, jossa silkkimekot vaihtuvat pilkkihaalareihin, jossa kolme villapaitaa päällekkäin on normi ja silti paleltaa. Haaveilulla on selvitty monesta asiasta, nyt olen piristänyt syksyämme kukilla ja itseäni pitkään etsityillä, oman tyylisillä korviksilla.
Ei yhdet vaan kahdet. Olisiko visiitti korumessuille saanut taas innostumaan koristautumisesta. Olen etsinyt sopivia korviksia mm. jokaisella Pariisin matkallani, mutta oman näköistä ei ole vain löytynyt. Gauharin korut ovat ennenkin ihastuttaneet, mutta nämä mallit puhuttelivat ja ilahduttivat luonnossa vielä enemmän kuinVanha luottomerkkini Cecile & Jeanne vaihtui lennossa Gauhar Helsingin korviksiin.
Kolmen nimekkään suomalaisen taidemaalarin maailmoja voi tutkiskella HAM Helsingissä Tennispalatsissa. Elina Merenmiehen tummasävyiset meditatiivisesti virtaavat teokset väläyttelevät taustallaan toivoa. Anna Retulainen maalaa muistikuvia jättäen ihmiset pois näkyviltä. Ja Jukka Korkeilan töissä ei jää aihe arvailujen varaan. Näyttelyn nimi Nautinto kuvaa kohtaamista maalaustaiteen kanssa, niin nautintoa kuin kieltäytymistäkin. Samalla nimellä on julkaistu kirja, jossa taiteilijat avaavat ajatuksiaan siveltimenvetojen takana.
Maalaustaiteen näyttelyt vetävät aina puoleensa. Maalaus on kuvataiteen alue, jonka tunnen kaikkein läheisimmäksi. Olen aina onnellinen päästessäni näkemään Anna Retulaisen värejä ja viivaa.Elina Merenmies, Jukka Korkeila ja Anna Retulainen edustavat saman aikakauden taidemaalareita.Puutarha, 2015, Elina Merenmies. Taiteilijan värimaailmassa ja kuvastossa on joitain kovin rauhoittavaa. Temperan ja öljyn murretut sävyt virtaavat kohti tuntematonta. Jälkikäteen ei ihmetyttänyt, kun luin Merenmiehen uskonnollisuudesta. Se kietoutuu kauniin ymmärrettävästi maalauksiin.
Elina Merenmies: ”No siis minulla on tapana aina sanoa oppilaillekin, että epätoivo on kiellettyä. Sinne ei mennä, siellä ei vellota, sinne ei edes vilkaista.”*
Aamu, 2013, Jukka Korkeila. Taiteilija räiskyy ja kuvaa. Pidän hänen maalaustyylistään ja väreistään. Mutta Korkeilan maailma on sen verran alleviivaavaa, että jätän kuvaston muiden arvioitavaksi. Siveltimen jälki miellyttää kovasti, mutta aihepiiri ei niinkään kosketa.
Jukka Korkeila: ”Taide on niin tärkeää, että tarvitsee unohdusta.”*
Yksityiskohta Anna Retulaisen työstä Nimetön (punakaaliasetelma), 2005.
Anna Retulainen: ”Maalaukset
Miksi en maalaa ihmisiä?
Minä en ole kiinnostunut ihmisistä. En millään tavalla. En koe, että ajatusten ja tunteiden kuvaamiseen tarvitaan ihmisen kuvaa, enkä itse pidä ihmisten kuvia kiinnostavina. Maalaan yksinäisyyttäni, hiljaisuutta. Hiljaisuus voi olla räiskyvää ja voimakasta, mutta se on hiljaa. En kaipaa kommunikointia toisten kanssa, en jaettuja hetkiä, tunteita tai ajatuksia.”*
Näyttelystä kirjoitettu Nautinto-kirja ”taiteellisen syvällisine sfääreineen” ja tulkintoineen ei puhuttanut yhtä paljon kuin itse näyttely. Anna Retulaisen sisäänpäin kääntynyt kommentointi sai näkemään hänenkin työnsä eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen olin kokenut, että maalaukset on helppo vastaanottaa, pidän niin kovasti hänen sulavasta maalausjäljestään. Kirja vakuutti vanhasta toteamuksesta, että taidetta saa kokea juuri niin kuin itse haluaa. Taustalla ei tarvitse olla kaikkea informaatiota taiteilijan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Tässä kolmen taiteilijan Nautinto-kirjassa idea on mainio, mutta kuraattorien komppaama taideskene omine syövereineen saa ottamaan muutaman peruutusaskeleen kohti arkielämän valoja. Ja se on minun kokemukseni, kukin voi löytää omat teoksensa näyttelystä.
Anna Retulaisen maalauskirjojen selailu oli erityisen nautinnollista: valkoisin hansikkain pääsee sukeltamaan maalauksellisten viivojen pariin.
Perheemme suosikkimarja puolukka maistuu lapsille parhaiten marjana itsenään, mutta erilaisiin jälkkäreihinkin tuo maukas marja taipuu: kiisselit, rahkat ja puolukkavaahto syntyvät sikäli mikäli marjoja riittää tyttöjen herkutteluhetkistä. Mes filles adorent les airelles rouges. Elles en mangent toujours quand il y en a, mais parfois on prépare aussi des desserts de cette baie délicieuse et bonne pour la santé.
Kuohkea puolukkavaahto on keveänmakea aterian lopetus. La mousse aux airelles est très légère.
Puolukkavaahtoon vatkataan 4 valkuaista sokerin kanssa (0,5-1dl riippuen makean halustasi)
Lisää joukkoon 2 dl puolukkasurvosta sekä vaniljasokeria
Battez 4 blancs d’oeufs avec 0,5-1 dl de sucre
Ajoutez 2 dl de purée des airelles rouges et du sucre vanille
Puolukkakiisselin väri ja maku ovat yhtä ihanat. La couleur et le goût des airelles rouges sont délicats.Rahkaan sopivat kaikki marjat, puolukoiden lisäksi käytän mansikoita, viinimarjoja ja mustikoita. Murokeksit maistuvat rahkan kaverina. On mange pas mal de fromage blanc avec tous les baies. Je fais aussi des sablés.
